Millä sitä takoisi?

Soitin eilen sen-kalevalan-värkin-mukaan-nimettyyn pankkiin ja muiden asioiden hoitamisen lomassa kysyin että miksi minulta on veloitettu kaksi kertaa palvelumaksu, joista toinen on vielä nimetty "palvelumaksu helmi".

Pankin täti: Niin siis kato kun me ei velotettu ollenkaan palvelumaksuja helmi-maaliskuussa. Ihan tän jutun, tiäksä, tän mistä on ollu paljon puhetta, nii sen takia.
Minä: Öö, siis, ette veloittaneet silloin mutta veloitatte nyt?
P: Nii, nii justiinsa.
M: No mikäs järki siinä on?
P: No en osaa sanoa kyllä.
M: Näenkö mä täältä tilitapahtumat helmikuulta asti?
P: Ei, et valitettavasti näe, mutta minä voin kyllä ne täältä katsoa. Ja tiliote voidaan tietysti lähettää.
M: No onko tästä ilmoitettu asiakkaille, että palvelumaksuja ei mennyt silloin ja nyt menee kahdesti?
P: Ei, ei varmaankaan ole.

Nyt on siis huhtikuu. Tässä kuussa maksan helmi- maalis- ja huhtikuun palvelumaksut. Ihan näsäkkä summa niistä kertyy, 10 euroa ja 20 senttiä. Ensi kuussa maksan palvelumaksut normaalisti, eli yhteissumma kipuaa 13 euroon ja 60 senttiin. Se on aika paljon pankista kahdessa kuukaudessa.
Mutta saanhan kesällä kädenojennuksen! Neljän kuukauden palvelumaksut ilmaiseksi. Laskekaapa matematiikantaitoiset, että paljonko on neljä kertaa 3,40.

Karpolla on asiaa-hengessä olen ihan varma että menivät ne palvelumaksut silloinkin. Miksi eivät olisi menneet? Olisi pitänyt pysyä paperitiliotteen tilaajana.

Sammossa ärsyttää se, että siihen ei voi enää luottaa. Pankkiin täytyy voida luottaa sen verran, ettei jokaista penniä tarvitse kytätä että onko sen nyt pankki sieltä vienyt. Koska jos tarvitsee, voi yhtä hyvin jemmata rahansa patjan alle ja kytätä perheenjäseniä ja naapureita silmä kovana. Tällä järjestelyllä vähentää kytättävien määrän sormet+varpaat-tasolle eikä mukaan tarvitse sotkea edes tekniikkaa.

Miksi ihmeessä maksaisin toimimattomista pankkipalveluista? Tässä viimeisimmät:
-visan saldo ei näy nettipankista, vaan näyttää iloisesti nollaa vaikka siellä laskua olisikin
-maksujen arkistointitunnukset eivät täsmää, joten siinähän ihmettelet kuitti kädessä että summa täsmää, paikka täsmää mutta arkistointitunnus on jotain ihan muuta.

Täten ilmoitan että voin tehdä nämä samat palvelut ilmaiseksi. Tuokaa rahanne minulle, perseilen niiden kanssa mielikuvituksellisilla tavoilla. Jos valitatte, vetoan siihen että teen sen sentään ilmaiseksi.

(täytyy mainita että minua palvellut asiakaspalvelija oli erittäin ystävällinen vaikka dialogi onkin todenmukainen)

Sähköä ilmassa

Olin ammoisina lukioaikoina töissä siivousfirmassa.
Yksi työtehtävistä oli imuroida ovimatot. Siinä kun hieroi jalkojaan ja imuria vasten mattoa, niin imurin metalliputkesta sai luonnollisesti napakat "säkärit".
Työtovereilleni staattinen sähkö taisi olla vieras ilmiö, koskapa toimittivat imurin esimiehen käsiin että huoltoon tämä, siitä saa sähköiskuja.

Olen tässä viikonlopun hieronut persiitäni plyyshisohvaan ja värkkäillyt läppärillä. Parit perkeleet on tullut sanottua kun olen saanut nautiskella tästä staattisen sähkön tarjoamasta virkistyksestä.
Vai pitäisiköhän minunkin kiikuttaa läppäri huoltoon? Ehkä työtoverit olivatkin oikeassa ja turhaan nauroin.

Ally luovutti minulle uuden prenikan:

(no voi mörkö, kuva näkyy hillittömän isona pikselimössönä. En liitä, katsokaa sivupalkkia tai klikatkaa prenikkalinkkiä.)
Kiitän! Ja ylpistyn!

En löytänyt yhteneväisiä sääntöjä tämän prenikan myöntämiselle tai vastaanottamiselle, mutta vapaasti käännettynä tuo ihan varmasti tarkoittaa että minulla on paikka ja tarkoitus tässä kylmässä maailmassa. Kerta sille, hei!

Blogilistan haamupäivittämisen tulkkaus ihmetyttää. Tänään naputtelin sivupalkkia uuteen uskoon, lisäsin muutaman luetun kirjan. Ja blogilista ilmoitti minut päivittyneeksi. Kirjoitin tämän tekstin ja kävin klikkaamassa tarkista nyt-linkkiä blogilistalta. Tuomio: haamupäivitys.

Javalle töitä

Tämän piti olla tuottava päivä.
Projekti oli jo olemassa. Pientä viilausta siihen niin valmista tulisi. Omalle koneelle piti vain asentaa ohjelma joka osaa avata sen. Ja hyllystä löytyy ihan laillinen versio k.o ohjelmasta.
Ei kun asentamaan. Mutta kun java on vanha! Päivitä. Päivitin. Mutta kun se on vanha, liian vanha, tai huono, tai rikki asenna tältä levyltä uusi. Asensin. Ja asensin vielä. Ja sittenkin asensin.
Ei toimi.

Hyllyssä oli myös vanhempi versio samasta ohjelmasta. Ja toimi kuin tupakka!
Tyytyväisyydestä hyristen yritin avata projektia. No mutta minähän olen tehnyt sen uudemmalla versiolla. Merde!
Tähän hyödyttömään sepeämiseen on hujahtanut yli kolme tuntia.
Best laid plans...

Kylläpä viruttaa!

Tietyille materiaaleille on tyypillistä viruminen - se tarkoittaa materiaalin venymistä vaikka jännitys säilyy vakiona. Jos tämä jäi hämäräksi niin ajatelkaa vaikka kauppakassin sankoja : venyvät ja venyvät vaikka ei sinne mitään tavaraa lisää laiteta. Käytännössä tällä tarkoitetaan vähän pitempiaikaisia ajanjaksoja mutta näin niinkon selventävänä esimerkkinä.
Ja sitten asiaan! Tätä ilmiötä kutsutaan englanniksi nimellä creep. Ja kuten lontoontaitoisina tiedätte, tapaavat he sanoa että "it creeps me out" kun joku on vähän semmoista hirvittävää ja vaikeakäsityksistä.
Ja sehän on tietenkin suomeksi että viruttaa! Aion lanseerata nimityksen justiinsa nyty ja tällä paikalla.

(lisäystä vielä: itse asiassa sillä ajanjaksolla ei ole tässä esimerkissä niin väliä, muovikassissa viruminen on juuri se hetki ennenkö ne sangat katkeavat. Se kun se muovi venyy yliluonnollisen näköisesti.)

Askarrellaan, paskarrellaan!

Olen aina ollut surkea askartelussa. En osaa paketoida, en koristella kakkuja, en halua värkätä kavereille itsetehtyjä joulu- ja syntymäpäiväkortteja.
Siksi hieman ihailen ihmisiä jotka tähän asiaan taipuvat ja viitsivät ryhtyä.
Mutta kyllä joskus ihmetyttää että onko pääasia värkkäys vai lopputulos?

Ei siinä mitään, oli siellä hienojakin, käytännöllisiä, kauniita ja sellaisia mitä olen itsekin ajatellut.

(joskus olen myös ihaillut ihmisiä jotka väsymättä jaksavat linkittää tekstiin liittyviä nettisivuja blogiinsa. Tämän jälkeen totean että ihailen edelleen, mutten ite kyllä toiste viiti.)

Kehä

Jos huomaa, että samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen vuodenajan mukaan, niin pitäisikö
a) varautua näihin etukäteen, merkitä kalenteriin että
"syyskuu: varaudu vittumaisen henkilön kohtaamiseen joka tekee elämästäsi helvettiä
huhtikuu: varaudu yllättäviin menoihin jotka kaatavat taloutesi, mikäli varallisuus on x, kustannus on x+400 eur"
Yleismerkintä: "kun on kiire, varaudu siihen että tulee vielä kiireempi"
b) tehdä elämäntaparemontti, parantaa tapansa, henkistyä, tulla uskoon, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja hymyillä naapureille
c) lakata kuvittelemasta että vaikeuksilla olisi jotain tekemistä minkään sortin ajanlaskun kanssa, kohauttaa olkiaan ja jatkaa
vai
d)kirota, huutaa, itkeä, potkia, raivota, tupakoida, valittaa

Jostain syystä vaihtoehto d tuntuu juuri nyt houkuttelevimmalta.

Asiasta toiseen, Siwa se sitten on yllättävä. Ei yllättävän lähellä, vaan siten, että jos ostaa tupakka-askin, kahvipaketin ja vessapaperia, niin vähän yskittää kun kassatäti sirkuttaa että "ykstoista euroo ja kaksköt senttiä!"
Sehän on, perkele, vanhaa rahaa ainaki miljoona oravannahkaa ja silloin kun minä olin ja ei ennen ja voi ristus perkele että on kallista.

Humiseekoon se

Valokuvatorstaissa aiheena Humiseva harju

Ne tahtoo Ingallsin Lauran

Avoin työhakemus;

tarjoudun palvelukseen pienen tai keskisuuren valtion diktaattoriksi. Valtiolta toivotaan trooppista sijaintia, aiempaa kokemusta yksinvaltiaista sekä kykyä suostua uusiin ja päättömiin vallanpitäjän oikkuihin. Olen hyvin diktaattoriksi soveltuva omavaltainen sooloilija vailla minkäänlaisia yhteistyökykyjä. Aggressiivisuus ja äkkipikaisuus ovat valttejani. En arvosta auktoriteetteja, halveksin kompromisseja ja olen kyvytön vastaanottamaan kritiikkiä.

Palkkatoiveeni on valtionne BKT, luontaisetuna minulle pitää myös langeta korruptiotulot, tai ainakin aimo siivu niistä.



(ja joo, onhan se otsikko ihan päätäsärkevän angstinen, mutta antakaa nyt siimaa. Että väitinkö, vittu, olevani kiltti ja kiva? En siis teille rakkaat lukijani. Vaan siellä oikiassa elämässä.)