Saturday, December 30, 2006

Peiton alle piiloon

Eilettäin oli viimeinen työpäivä.
Apinan raivolla tein tuntilappuja ja korjailin niitä sen tuhat kertaa, kun aina löytyi vielä yksi virhe. Että viitsisi hyvillä mielin lyödä mennessä oven kiinni ja vastata ensi viikollakin puhelimeen.
Kevensin avainnippua, otin ikipinttyneen kahvikupin kainaloon ja ajelin kotiin ääneen laulaen. Uhkailivat että ei tämä ehkä tähän lopu.

Ja johan alkaa tekosyyt loppua valmistumisen viivyttämiseksi. En halua! Tahdon seuraavat kymmenen vuotta kirota harjoitustöitä, suorittaa rimaa hipoen tenttejä, tuijotella kelloa, ravata tupakkapaikan ja kahvilan väliä, bilettää keskellä viikkoa, nillittää opettajista, kirota opetuksen turhuutta ja besserwisseröidä.

Ja josko ne sieltä vielä soittavat niin otanhan minä sen paikan kyllä. Vaikka en haluaisi. Ja sitten ei kyllä tarvi haaveilla että tuota rästihommien pinoa kirjahyllystä keventäisi.
Ehkä sitten olisin niin kuin Rakas Työkaveri(tm). Se on Akkamaisen kostajan ja Munattoman rakkauden mätä hedelmä. If they mated, niinku.

Rystyset valkoisena puristaisin tuolin käsinojia ja silmät pyörisi niinkuin hedelmäpelin kiekot. Joka käänteessä vittuilisin ja etsisin vikoja. Ai että olisin iloinen kun pääsisin jonkun virheen osoittamaan. Ruokatunnilla lappaisin evästä suuhun valon nopeudella, että äkkiä ehtisin takaisin puristamaan niitä käsinojia. Tulikuuman kahvin tyhjentäisin kupista niin nopeasti että Kola-Olli olisi kateellinen. Ja mulla ois hirveen vaikeeta aina. Eikä kukaan muu tietäis ikinä mitään eikä mitään osais ku minä vaan.

Asiasta aivan toiseen.Turisti, joka sivumennen sanoen on uusi idolini, kirjoitti että nalkutus on lie jokaisen naisen helmasynti.
En näe! Nythän on niin, että jos joku asia ärsytti minua eilen, toissa päivänä tai vaikka viime vuosikymmenellä, niin johan olisi kumma että se siinä välissä olisi maagisesti lakannut ärsyttämästä. Jos siis ajatellaan että nalkutus on samasta asiasta mainitsemista usein ellei loputtomiin.
Eikä semmoista voi syntinä pitää että jos joku ärsyttää. En nalkuta. Avaudun.

Ja opiskelusta vielä. Kuvittelen raukka harhoissani että niitä rästihommia olisi muka vähän. Jos kolme vuotta meni niiden välttelyyn, niin milläs ilveellä kuvittelen ne puolessa vuodessa tekeväni, häh? Että eihän se kun itseä tuosta niskasta kiinni vaan joo. Ei riitä tiernakaupungin pitkäripaisten laatikkoviinit siihen.

Friday, December 15, 2006

For those about to rock

1. Sukupuolesi?
She's got balls

2. Mikä on suurin unelmasi?
Dirty deeds done dirt cheap

3. Mitä inhoat?
Caught with your pants down

4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
That's the way I wanna rock 'n roll

5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Ain't no fun (waiting 'round to be a millionaire)

6. Mistä asioista pidät?
Whisky on the rocks

7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Cover you in oil

8. Missä haluaisit olla?
Back in black

9. Kuvaile elämää?
Nervous shakedown

10. Kuvaile itseäsi?
T.N.T

11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
High voltage

Siinäpä vastaukset kysymyksiin AC/DC:n tuotannosta. Meemi se tämäkin, kuulemma vanha mutta minä en ole ennen törmännyt.

Vastaan huutoon

Sain haasteen Pastillinjauhajalta.
Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi.

Eli täältä pesee,

Työstä ja impotenssista

Hänen Majesteettinsa Kelluvalla Bordellilla. Ei hullummin ensikertalaiselta. Virheeni oli ottaa Gorba mukaan. Meidän suhde on ollut aika myrskyisä. Se on kuitenkin lempiharrastukseni, joten annetaan mennä.

En antanu numeroani tai koko nimeäni, eikä sitä vastoin hänkään omiaan.

Eli jos taksi suhaa stadissa tänään, syy on tässä, ei erityisessä huvittelunhalussani. Minä tulen sinne helvetin isolla traktorilla ja murskaan, murskaan, murskaan.

En minä halua harrastaa lähdekritiikkiä, arvuutella vierustoverin seksuaalista suuntautumista, kokea haasteita työelämässä, ottaa kantaa puolesta tai vastaan asioissa joita en ymmärrä. Ja minäkun melkein jo pääsin nukkumaan poliisin kanssa samaan huoneeseen, ehkä parempi näin!

Koskaan ei toki tiedä mitä pimeässä tapahtuu, edes vaatekomeroissa.


Tää oli hauskaa. Blogeistaan virkkeitä lainasivat:Herttua, Turisti, Sun äitis, Jak, Saara, Pastillinjauhaja, Sedis sekä Nopo.

Tuesday, December 05, 2006

Hei, me pelätään!

Pienenä rakastin lentämistä. Ensimmäisellä lennollani tosin oksensin, enkä tästä johtuen päässyt helikopterilennolle messuilla. Pidin tätä epäoikeudenmukaisena: olinhan lentänyt takaisin oksentamatta, vaikka äiti pitelikin Finnairin valkoista paperipussia leukani alla koko lennon ajan.

Nykyisin lentäminen on kaikin keinoin koitettu tehdä epämukavaksi. Tilaa ei ole, veritulppia uhmaten täytyy ihmisen matkustaa. Koneeseen mennessä näkee ensimmäisen luokan; penkeillä on leveyttä, pituutta ja kallistusastetta. Voi makoilla selällään eikä varpaanpää silti kosketa naapurin tuolinselkää. Tai eihän se enää taida olla ensimmäinen luokka vaan business class: viitaten siihen että yksityishenkilön ei todellakaan kannata tuhlata niin naurettavaa summaa matkustamiseen. "Economy classiin" onkin sitten ahdettu matkustajat kuin karja ainakin. Olen aika pienikokoinen ihminen, mutta jalkoja alkaa pakottaa todella nopeasti. Hirvittää edes ajatella isompia kanssaeläjiä samassa sillipurkissa.

Siinä voi sitten polvet suussa, naapurin kyynärpää silmäkulmassa ja muovitarjottimen sisältö pöydällä uhkaavasti keikkuen kiitellä että on se kuitenkin halpaa tämä. Onko se? Onko se todellakin niin halpaa? Vai ainoastaan halvempaa kuin pröystäilevä business class ja nopeampaa kuin mukavampi matkustaminen?
Haluaisin tietää kuinka paljon enemmän joutuisin lentolipustani maksamaan jos kolme, tai edes kaksi, penkkiriviä poistettaisiin koneesta. Ja ehkä ihan hitusen voisi nipistää sieltä ensimmäisenkin luokan puolelta.

Toinen merkittävä lentomukavuuden latistaja on pelko. Kuinka pitkälle suostumme venymään? Milloin sanomme että nyt riittää, ennemmin kuolen terrori-iskussa kuin alistun levittelemään henkilökohtaiset tavarani kaiken kansan nähden, kantamaan maallisen omaisuuteni minigrip-pussissa ja maistamaan lapsen tuttipullosta
turvatarkastuksessa?

Mutta tähän suostutaan, koska "enhän minä ole terroristi".

Ilmailuhallinnon sivuilla kerrotaan myös toimista tax free-ostosten suhteen.
Turvatarkastuksessa matkustaja tulee esittää sinetöity ja avaamaton pussi sekä ostoksista saatu kuitti.
Sinetöity pussi? Käy järkeen. Avaamaton? Toki. Kuitti?
"Tässä herra turvatarkastaja. Olkaa hyvä ja tarkistakaa että en ostanut lentokentän tax free-myymälästä räjähteitä, vaikka ne olivat siinä hyllyllä hajuvesien ja tupakkatuotteiden välissä."


EU:n ulkopuolisen maan lentoaseman tax free -liikkeistä ei siis voi ostaa nestemäisiä tuotteita ja tuoda niitä mukanaan matkustamoon, vaan ne tulee pakata ruumaan meneviin matkatavaroihin. Jos lennät EU:n ulkopuolisen maan koneella, nestemäisiä tax free –ostoksia ei voi tehdä myöskään lentokoneessa.
Ja minkä hintainen on tax free-tuote EU:n kansalaiselle EU:n sisäpuolella? No, ostoksensa voi sentään suorittaa ennen turvatarkastusta ja laittaa ne ruumaan meneviin matkatavaroihin.

EU:n komissio on laatinut yhdenmukaistetun luettelon ilma-aluksen matkustamossa kielletyistä esineistä. Esimerkiksi rullalauta on luokiteltu tylpäksi esineeksi jolla voi aiheuttaa vamman.