Kesätauolta kotiin

Siellä se on, koti. On sitä kaivattu. Muuttaminen on tietysti ihan yhtä helvetillistä kuin aina ennenkin, mutta ai että on ikävä omaa kotia. Vielä kun saan fyysisen tomumajani paikalle niin avot.

Otsikkoon viitaten: ällistyn jatkuvasti viittauksista lähestyvään jouluun. Mieli elää vielä alkusyksyä. Jouluaatto tullenee iskemään minua salakavalasti takaraivoon, viimeisenä adventtina kiroan kaupassa että pitääkö sen jouluhössötyksen joka vuosi alkaa entistä aikaisemmin.

Tsah, nyt hallitsemaan nelijalkaisten laumaa josta kaikki eivät ole sydänystäviä keskenään (tästä on tosin pientä epäselvyyttä, koska osa porukasta on sitä mieltä että ihan varmasti tultaisiin toimeen, tosi hyvin vielä). Rai rai!

(on se muuten kumma että ihmiset asuvat ihan kokonaisessa talossa ja riipivät sieltä sitten ovet pois. Liian vähän on niitä!)