Monday, February 11, 2013

Bara liv

Aihe alkaa olla jo puhkikaluttu ja kaikin puolin passé, mutta koska minulla on asiaa (TM) niin tästäpä kirjoitan.
Ei, aihe ei ala k:lla eikä p:llä vaan v:llä. 
V niin kuin Vain elämää.

Kukapa ei tietäisi mitä tuon ohjelman formaattiin sisältyy. Se innosti (ainakin) kaksikin artistia kritisoimaan ohjelmaa ja sen sisältöä. Kaukon ja Jounin epäonneksi tilanne oli seitsemän kahta vastaan.

Kaukon "en ole koskaan tehnyt biisiä koska mummo on kuollut vaan koska oli pakko" ja Jounin "paska on paskaa" (kas näinpä se saatiin tämäkin päivänpolttava aihe tähän mukaan!) kommenttien motiivia on vähän vaikea löytää. Arvelivatko, että heidän fanijoukkonsa innostuu ohjelman morkkaamisesta ja ostaa enemmän levyjä? Vai pitikö pihlajanmarjat määritellä vaikka kukaan ei niitä tarjonnutkaan?
Varsin ikävää muuten, että Kauko Röyhkän on ollut pakko.

Televisiostahan tulee huomattavissa määrin vaikka minkälaista ohjelmaa. Siitähän tietysti saa sanoa mielipiteensä. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että nämä kritiikit tulivat niiltä ketkä saavat leipänsä musiikista. Tällaista olisin ennemmin odottanut vaikkapa seiskan tai muun vastaavan julkaisun toimittajalta.

Nähdäkseni ohjelman suosio perustui nimenomaan artisteihin. Heidän uraansa, teoksiinsa, kertomuksiinsa. Aika hyvä paikka taiteilijalle esitellä tuotantoaan. Ja katso; ihmisiä kiinnostikin enemmän musiikki ja tarina sen takana kuin se, kuka vilautti, juopotteli, tappeli tai jätti ja petti.

Tuotantoryhmä on tietysti omalla laillaan ohjaillut sitä, mitä sanotaan ja tehdään, mutta ainakin katsojalle jäi kuva, että artisti kertoi mitä halusi. 
Aika monelle avautui se, että musiikki voi olla hyvää vaikka genre ei niin koskettaisikaan. Tietysti seassa oli luokattoman huonojakin tulkintoja, mutta uusina sovituksina moni kappale sai aivan erilaisen merkityksen.

Tämän luulisi olevan kaikille artisteille kannattavaa. Arvostetaan musiikin tekijää, halutaan kuulla mitä on biisin takana eikä nähdä tähdenlentoja jotka luukuttavat kertakäyttöhittejä. Hittejä joiden takana on voittoa mieluusti maksimoiva koneisto. Eipä sillä, etteikö tämänkin ohjelman tekijöillä olisi pari dollarin kuvaa vilahtanut silmissä, mutta onko se kuitenkaan väärin jos suosiosta saa palkkion.

Sikäli mikäli ohjelma vaikutti turhan siirappiselta joidenkin makuun niin so be it. Mutta voihan siihen reagoida muutenkin kuin morkkaamalla koko ohjelman, siihen osallistuneet artistit tuotantoineen ja katsojat kaupan päälle.

Käyttäkää nyt hitto soikoon hyödyksi sitä tietoa, että ihmiset ovat kiinnostuneempia työstänne kuin vaate- tai baarikaapin sisällöstä.

Enhän mä siis muuten tätä tänne, mutta kun Seiskan "postia julkkikselle" ei taida julkaista näin pitkiä tarinoita.

Ehkä tän voisi tiivistää 160 merkkiin:

Hyi Kauko ja Jouni kun haukuitte mainiota Vain elämää-sarjaa. Varmaan olette vain kateellisia. T. Pienviljelijä Pielavedeltä.

Saturday, February 02, 2013

Alitajunnasta

Writer's blockin estämiseksi on hyvä julkaista ihan mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Ja mikäpä sille parempi ammennusastia kuin oma alitajunta, eli omat unet.

Viime yönä näin unta, että olin Alvar Aallon kanssa sillai intiimisti. Alvar oli aika nuori mies, ottaen huomioon että hän on syntynyt jo 1898. Ja sen lisäksi vielä kuollut vuonna 1976. Nuoren lisäksi Alvar oli unessa komeakin, joskin vähän persjalkainen. Unessa mietin että niinhän se olen minäki, että ei tässä nyt sovi kritisoida.

Alvar oli hieman huolissaan siitä, että haluni intiimisuhteeseen johtui hänen kuuluisuudestaan arkkitehtina. Mietin että onpa epävarma mies. Koitin rauhoitella Alvaria kertomalla asuneeni hänen suunnittelemassaan talossa. Siitäkö Alvar riemastumaan; hinguin siis ilmaista remonttisuunnittelua. Jännästi ei voi edes unissa olla mun suhteet yksinkertaisia.

No, Alvarin kanssa viikonlopun vietettyäni jouduin käymään kaivoksessa jossa oli ollut tulipalo. Työskentelin sille firmalle, joka omisti kaivoksen ja oli jokseenkin epämiellyttävää änkeytyä sinne kaivokseen, jonka turvallisuudesta ei ollut varmuutta. Mutta eipä vähän mitään; sama firma omisti myös tavaratalon ja sielläkin vierailtiin. Tavaratalo oli tietysti rakennettu kaivoksen päälle. Yhtäkkiä, kesken autiossa tavaratalossa käyskentelyn, valot sammuivat ja maa alkoi järistä. Luulin että maanjäristys, vaan eipä suinkaan. Kääpiöterroristiryhmä (ne eivät olleet lyhytkasvuisia vaan jonkun sortin menninkäisiä) oli siepannut meidät linja-autoonsa. Siitä sitten. Tavoitteena ei ollut saada lunnaita, vaan viedä meidät töihin johonkin maanalaiseen maailmaan.

Mutta onneksi mulla oli takana se hekumaviikonloppu Alvarin kanssa.