Peiton alle piiloon

Eilettäin oli viimeinen työpäivä.
Apinan raivolla tein tuntilappuja ja korjailin niitä sen tuhat kertaa, kun aina löytyi vielä yksi virhe. Että viitsisi hyvillä mielin lyödä mennessä oven kiinni ja vastata ensi viikollakin puhelimeen.
Kevensin avainnippua, otin ikipinttyneen kahvikupin kainaloon ja ajelin kotiin ääneen laulaen. Uhkailivat että ei tämä ehkä tähän lopu.

Ja johan alkaa tekosyyt loppua valmistumisen viivyttämiseksi. En halua! Tahdon seuraavat kymmenen vuotta kirota harjoitustöitä, suorittaa rimaa hipoen tenttejä, tuijotella kelloa, ravata tupakkapaikan ja kahvilan väliä, bilettää keskellä viikkoa, nillittää opettajista, kirota opetuksen turhuutta ja besserwisseröidä.

Ja josko ne sieltä vielä soittavat niin otanhan minä sen paikan kyllä. Vaikka en haluaisi. Ja sitten ei kyllä tarvi haaveilla että tuota rästihommien pinoa kirjahyllystä keventäisi.
Ehkä sitten olisin niin kuin Rakas Työkaveri(tm). Se on Akkamaisen kostajan ja Munattoman rakkauden mätä hedelmä. If they mated, niinku.

Rystyset valkoisena puristaisin tuolin käsinojia ja silmät pyörisi niinkuin hedelmäpelin kiekot. Joka käänteessä vittuilisin ja etsisin vikoja. Ai että olisin iloinen kun pääsisin jonkun virheen osoittamaan. Ruokatunnilla lappaisin evästä suuhun valon nopeudella, että äkkiä ehtisin takaisin puristamaan niitä käsinojia. Tulikuuman kahvin tyhjentäisin kupista niin nopeasti että Kola-Olli olisi kateellinen. Ja mulla ois hirveen vaikeeta aina. Eikä kukaan muu tietäis ikinä mitään eikä mitään osais ku minä vaan.

Asiasta aivan toiseen.Turisti, joka sivumennen sanoen on uusi idolini, kirjoitti että nalkutus on lie jokaisen naisen helmasynti.
En näe! Nythän on niin, että jos joku asia ärsytti minua eilen, toissa päivänä tai vaikka viime vuosikymmenellä, niin johan olisi kumma että se siinä välissä olisi maagisesti lakannut ärsyttämästä. Jos siis ajatellaan että nalkutus on samasta asiasta mainitsemista usein ellei loputtomiin.
Eikä semmoista voi syntinä pitää että jos joku ärsyttää. En nalkuta. Avaudun.

Ja opiskelusta vielä. Kuvittelen raukka harhoissani että niitä rästihommia olisi muka vähän. Jos kolme vuotta meni niiden välttelyyn, niin milläs ilveellä kuvittelen ne puolessa vuodessa tekeväni, häh? Että eihän se kun itseä tuosta niskasta kiinni vaan joo. Ei riitä tiernakaupungin pitkäripaisten laatikkoviinit siihen.