Suomirock vai pop vai mitä se ny on

Saattaa suomirokki ja musiikki ylipäätään joskus olla pateettista.
Saattaa ajatella, että ei se lauluntekijä kyllä nyt elämäntuskaa miettinyt kun se tuotakin biisiä teki, vaan ajatteli että pimppiä saan ja rahaa kun taas uuden kipaleen tahkoan.

Että eihän se voi olla niin, että oma elämä, tai kenenkään muunkaan, on tiivistetty johonkin kappaleeseen. Ellet satu olemaan kolmetoistavuotias ja täynnä murrosikäisen tuskaa.

Mutta joihinkin lauluihin on joskus saatu pieni todenkin sana.

Mutta sanoohan ne, että sata apinaa kirjoittaisivat sadassa vuodessa Shakespearen tuotannon jos vain saisivat kirjoituskoneen.


Ei pojat elämän puulaakissa
pidä tapella tosissaan
Siinä voitto voi olla tappio
ja hävinnyt palkitaan
...

Kun voittaa särkyneen sydämen nobelin
Tuulen viemää -oscarin
Elämän kolhuissa olympiakultaa
Saa mestarin tittelin
Ja bonuspalkinnoksi saa
voittaja tietenkin
Tämän maailman kapakoihin
ikuisen stipendin

(Miljoonasade:Ryyppyruusu)

Ostetaan

Halutaan ostaa helvetisti järkeä. Pikaisesti.
Tarjoa!

Myös vaihto huomioidaan, vaihdossa tarjotaan esim. erilaisia neurooseja, kevätväsymystä, selkäkipua, tupakanhimoa jne. jne!

Täh?

Koti-iltaa television ääressä viettäneet perheet järkyttyivät pahemman kerran, kun hakaristilippu yhtäkkiä ilmestyi kuvaruudun keskelle...
- Nelosen pitäisi pyytää anteeksi. Perheohjelmassa ei saisi näyttää tällaista, eräs tuohtunut katsoja paheksui vielä seuraavana päivänä Iltalehdelle.

via Iltalehti.

Eikä siinä vielä kaikki!

Viikonloppuna IS:ään otti yhteyttä pääkaupunkiseudulla vaikuttava perheenisä, joka tärisi järkytyksestä, kun pojan Rölli-suklaamunan sisältä löytyi jykevällä konetuliaseella osoitteleva muovinen Porsche-ukkeli.
via Iltasanomat.

Kansanliike! Paheksunta! Maailmanloppu! Ilmastonmuutos! Oh won't somebody please think of the children!

Veministiraivari

"Kouluampumiset ovat vaikuttaneet etenkin naisopiskelijoihin ja -opettajiin."

Kertoo Oulun ammattiopiston rehtori Jarmo Paloniemi. (via Kaleva

Jotta passaisko panna vähän faktaa tiskiin? Moniko naisopiskelija on tehtaillut uhkauksia? Moniko asian tiimoilta puhutettu on naispuolinen? Montako naispuolista koulusurmaajaa on?

(Itse tiedän yhden naisopiskelijoiden tehtaileman uhkaustapauksen.)

Samaa makua

Iltalehden nettiversio tänään:



"Kyl juu, maistoin sitä Ranskassa aikoinaan. Molemmissa lihoissa on hyvin samankaltainen maku. Ei ollenkaan riistamainen."

Muista huolestua!

Kaikenlaista voi suunnitella ja sitten vilkaista että minkälaisen siivun se suunnitelman toteuttaminen veisi kuukausituloista. Todeta että liikaa ja unohtaa koko jutun.

On se kumma kun aina pitää jostain huolestua: jos on töitä niin niistä, kun niitä on liikaa tai ovat vääränlaisia, niihin pitää mennä ja niissä olla skarppina ja nöyränä toivoa että saispa huomennakin tätä osaamistaan riistohintaan jakaa.
Jos ei ole niin siitä sitä vasta pitääkin huolestua: rahat loppu! syrjäydyn! osaaminen kuihtuu! huono ihminen! elätti! piikki yhteiskunnan lihassa!

Tänään olin varma että lama on jo mennyt tai ehkä sitä ei ollutkaan: minä täällä neljän seinän sisällä hoen että nyt on vähän heikot työllisyysnäkymät, muut senkon porskottaa ja kulutusjuhlii. Työllistyy ja ostaa uuden volvon.

Sitten kun muistaa, että vaikka oli asiat toisin ja silti vitutti ja huolestutti, niin luulisi että siitä loppuisi se vitutus. Eipä lopu! Päinvastoin, sehän on muistutus siitä, että tämä on pysyvä olotila. Ihminen on onneen kyvytön. Paitsi tiettyjen aineiden ja fyysisten hurmioiden valtaamana, hetkittäin.

Sanokaa mitä sanotte siitä että elämä pitäisi elää nyt eikä joskus ja diipadaapa. Kummasti ne pitää laskut maksaa ensi kuussakin, jokaisessa, ja jos ylimääräistä jää niin sukanvarteenhan se pitää laittaa, että pärjää sitten kun on huonompi hetki. Kilinviti!

Lisää virtaa

Viime vuonna pelailtiin tajunnanvirtaa.

Uusinta uutta assosiaatioiden maailmassa: Relaatiot.

Viihtykää!

Katsaus uutisiin

Taloussanomat kirjoittaa ettei Finnairin lentäjille heru sympatiaa.

Muut henkilöstöryhmät kritisoivat lentäjien vaatimuksia ja lakkouhkauksia.

Puheenjohtajat vaativat Finnairia kiinnittämään huomiota siihen, ettei yhtiö omilla ratkaisuillaan lisää henkilöstön eriarvoisuutta.

No hei kuulkaa. Se vaatii joka pystyy. Ilman niitä lentäjiä ei taidettaisi tarvia koko lennokkifirmaa. Voin olla toki väärässäkin. Ehkä asiakkaita saataisiin ihan vaan hyvällä ruualla ja mukavilla istuimilla.

Numero neljä

Yykaakooneen kuvahaasteen aiheena neljä:



Neljä niitä on, tarkkaan laskien. Yhdestä näkyy vain jalka.

Havainto

Tuumailin tänään että jos nukkuisi kaikki päivät, niin ne kuluisivat huomattavasti sujakammin. Heräilisi kolmen-neljän aikaan, koska sellainen vuorokausirytmihän tuhoaa kätevästi kaiken järkevän tekemisen. Huomasin suunnitelmassa kuitenkin aukon: edelleenkin pitäisi keksiä jotain tekemistä, tosin yöaikaan.

Pahimpia on aamut joiden päättymistä ei näy, lauloi Maija Vilkkumaa. Ei niissä aamuissa mitään, vaikka tiedän kyllä tuon tunteen. Kun aikaa on liikaa, se hidastuu. Kuin kömpisi hyytelössä.

Kai sitä tarvitsee jotain pakollista tekemistä, että voisi sitten rentoutua. Kun on kaikki aika sille rennolle tekemiselle, se alkaa tympiä. Tekemättömyydessä on helppo velloa. Mitä tuota tänään tekemään kun huomennakin voi.

Kuultua

Kuulin loistavan määritelmän:

"Varmat laman merkit: televisio-ohjelmiin palaavat Beverly Hills 90210 ja Gladiaattorit."

Puurot vai vellit?

Iltalehti kirjoitti joku aika taapäin terveydenhoitajasta, joka jakeli e-pillereitä koululaisille (ilmeisesti yläaste-ikäisille) "salaa". Nauratti jo silloin että pitäisikö siitä pörssitiedote julkaista vai mitä. Ilmeisesti tuossa viitattiin siihen, ettei terveydenhoitajalla ole reseptilääkkeiden jakoon oikeutta, eli "salaa" tarkoitti ilman lääkärin konsultaatiota.

Mutta nyt Iltalehti täräyttää kunnolla puurot ja vellit samaan kattilaan tässä

Alaotsikossa sanotaan: Peruspalveluministeri Paula Risikkon mukaan e-pillereiden myöntäminen alaikäisille ilman lääkärin määräystä on laitonta.

Mutta itse uutisessa jo vouhotetaan: E-pillereiden jakaminen alaikäisille ilman vanhempien lupaa on laitonta.

Pyörittelin tätä kovasti, hämmästytti että milloin tuollainen laki on tullut, mutta sitten huomasin alaotsikon.

Go Iltalehti, go!

Kuvahaaste

Elegia haastoi (vai haastoiko, haastauduin kuitenkin):

1. Avaa tietokoneesi Kuvat-kansio (tai vastaava kansio, jonka alla säilytät itseottamiasi kuvia).

2. Valitse alikansioiden järjestyksessä neljäs kansio.

3. Valitse neljännestä kansiosta järjestyksessä neljäs kuva.

4. Liitä se mukaan blogimerkintääsi ja selitä kuvan merkitys (mitä, ketä, missä tms.).

5. Haasta sitten mukaan muita, tai vaikka kaikki blogisi lukijat.



Kuva on Lapista, erään tunturin huipulta (oi salaperäisyyttä, mikäköhän tunturi...).

Haastan mukaan kaikki jotka tämän lukevat.

Harmillista kun kuvakansioni sisältävät aika lailla kaikki kuvat mitä kameralla on sattunut ottamaan, ilman mitään sensuuria tai muokkausta. Ties mikä taidepläjäys olisi sattunut jos olisin järjestelmällinen ja tarkka.

Ei muista!

Auttakee!
En millään muista sen kappaleen nimeä. Siis tiedättehän te sen? En muista melodiaakaan. Enkä ensimmäistäkään sanaa.
Mutta soi radio rockilla vuosi takaperin, tai ehkä puolitoista. Yhtyeen nimi alkoi aika varmasti b-kirjaimella. Videon alussa on vissiin puhelin. Aika varmasti se oli puhelin. Harmaa.

[EDIT] No tulihan se biisi mieleen. Jos olisi näillä spekseillä löytynyt niin olisin tästä paikasta julistanut shamaaniksi. Meinaan ei ala nimi B:llä, eikä videon alussa ole puhelinta. Kyseinen kipale on laulu- ja soitinyhtye Mustaschin Double Nature. TJEU: video.

No, muistellessa, tässä päivän linkkivinkit:


Engrish.com: lontoonkielistä hupia. Lähinnä aasiasta paikallistettuja kirjoitusvirheitä. Tarkista myös Adult engrish, paitsi sitten älä tarkista jos tulee paha mieli kun näet että pussy tai fuck. Mutta täytyy myöntää että japanilaisten mielestä se fuck on ilmeisesti parasta mitä on koskaan keksitty. Siis sana. Muuta näkemystä japanilaisten mieltymyksestä kyseiseen puuhaan ei tuolta sivulta löydy.

Photoshop Disasters, erinäköisiä kömmähdyksiä kuvankäsittelyn ihmeellisestä maailmasta. Tämä sivu opetti ettei ole rivompaa näkyä kuin tissi ilman nänniä. Kerta sensuroinnille, hei!

Because fugly is the new pretty. Tiedättehän kun akkainlehdissä on kuvia jostain kekkereistä, että mitä sinne on ihmiset laittaneet päälleen? Ja niistä ei oikeasti halua nähdä kuin ne kammottavat? No täältä ne löytyy.

Aikaa taa vietin monta hupaisaa hetkeä You knit what-sivulla. Se kuitenkin lopetti toimintansa. Mutta jatkoa seuraa, eli You knit what two jatkaa loistavaa ällöneulomusten sarjaa. Ikisuosikkeja mm. tämä ja tämä.

Korttiloi

Akkapaha lahjoitti kultakortin aikaa taa:


Ja säännöt jakamiseen:
Here are the rules:
1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award

Suomeksi siis:
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2....joista neljä seuraavat blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.

Siis viidelle lukijalleni kultakortti.

Laitetaanpa Sebille, Allylle, Oharille, Vogodille ja olkoon uusi lukija Elegia.
Olkaa hyvät.
Älkää tunteko pakotusta jakaa eteenpäin.

Toinenkin meemi tuli kohti, eli Sebastyne kehotti kertomaan kuusi satunnaista asiaa itsestä.
1. Sain vastikään tietää että Johnny Cash on tehnyt coverin Nine Inch Nailin biisistä Hurt.
2. Haluaisin oppia soittamaan kitaraa.
3. Asuin viime vuonna kahdella paikkakunnalla ja kävin kolmessa maassa.
4. Olen laiska ottamaan aurinkoa.
5. Elämäni on tällä hetkellä aika tylsää.
6. Pidän palapelien kokoamisesta.

Kesätauolta kotiin

Siellä se on, koti. On sitä kaivattu. Muuttaminen on tietysti ihan yhtä helvetillistä kuin aina ennenkin, mutta ai että on ikävä omaa kotia. Vielä kun saan fyysisen tomumajani paikalle niin avot.

Otsikkoon viitaten: ällistyn jatkuvasti viittauksista lähestyvään jouluun. Mieli elää vielä alkusyksyä. Jouluaatto tullenee iskemään minua salakavalasti takaraivoon, viimeisenä adventtina kiroan kaupassa että pitääkö sen jouluhössötyksen joka vuosi alkaa entistä aikaisemmin.

Tsah, nyt hallitsemaan nelijalkaisten laumaa josta kaikki eivät ole sydänystäviä keskenään (tästä on tosin pientä epäselvyyttä, koska osa porukasta on sitä mieltä että ihan varmasti tultaisiin toimeen, tosi hyvin vielä). Rai rai!

(on se muuten kumma että ihmiset asuvat ihan kokonaisessa talossa ja riipivät sieltä sitten ovet pois. Liian vähän on niitä!)

Terveisiä irtolaiselta

Elegia kommentoi aiempaan viestiini irtolaisuuden kuvaa maalaillen.
Tuli sellainen olo että enhän nyt minä! Että en minä oikeasti siis ole irtolainen, melkein aina tiedän mihin illalla pääni kallistan.

Mutta sitten tajusin, että jos joka kerta kun kysytään osoitetta, pitää miettiä pitkään että mitä vastaisi, niin ehkä se jotensakin normit täyttää.
Ja aina kun huomaa että jotain tarvitsisi, seuraa ajatuskulku:
a) tarvitsenko sitä ihan oikeasti
b) missä päin Suomea kyseinen tavara tällä hetkellä sijaitseekaan
sekä
c) onko se kaiken vaivan väärti tai jopa uuden ostamisen arvoinen
Yleensä ei.

Ja arvatkaa jätkät mitä. En ole enää opiskelija. Siis valmistuin! Minä!

Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa, 2116 km ajoa.
Tuntuu paljolta, mutta enemmän kilometrejä saisi jo ajamalla reitin Hanko-Ivalo-Hanko.

Paska kaupunni, I salute you

Istun jätesäkkien keskellä.
Ns. arvotavarat on pakattu. Piti miettiä mikä on todella tärkeää ja minkä haluaa ehdottomasti säilyttää. Loput varastoidaan ilman huolta huomisesta.
Auto startannee viimeistään puolenpäivän aikaan.
Irtolaisuus ei ole enää laissa kiellettyä, ja aion ottaa siitä kaiken irti.
Katsotaan mitä huominen tuo, vieläkö tämä kaupunki on kotini.

Kukin kykyjensä mukaan

Moottoripyörä, tuo tunteita herättävä kapine.

Niillä vempeleillähän on sellainen(kin) etu puolellaan että voi pysäköidä mihin lystää.
Näin ollen, mikä ihmeen idea on pysäköidä se pärrä invapaikalle??
Kaksin kappalein näin tällaisia teiden ritareita.
Mutta ehkä he olivat tohtori Houseja.