Maantiedettä

Olen suuri luokittelujen ystävä. Erityisesti tykkään luokitella ihmisiä maantieteellisin perustein. Tässä siis pikaopas suomalaisten maailmaan.

Hämäläiset
Hämäläinen on hidas ja synkkä. Karjalaisten hautajaiset ovat iloisemmat kuin hämäläisten häät. Ilonpidosta hämäläinen ei tajua mitään, hiljaista pitää olla eikä missään nimessä liian hienoa. Lapset ja vähämieliset riekkuu, ei aikuinen ja viksu. Hämäläinen vähättelee itseään ja tekemisiään, että ei tää ny oo ku tämmöstä vaan, toivottavasti kelpaa.

Turku
Turussa kysyminen aloitetaan aina pessimistisesti, pessimistihän ei pety. "Ei sunkkan sul ole-" kysymykseen on helppo vastata että ei ole, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Pohojalaaset
Pohojalaanen ei turhia kursaile. Kaikki on ristuksen komiaa ja suurta. Kuulijan vastuulla on että kuinka komeaa ja suurta se sitten loppujen lopuksi onkaan. Pohjalaiselle ei liian hienoa olekaan.

Oululaiset
Oululainen eppäilee. Jos joku ittiään kehua retostaa, niin ei varmasti oo se asia niinku se sannoo. Ja jos menestyy, nii alas tullee ja nopiaa. Jos ei muuten tuu nii tönästää.

Peräpohjola
Oululaisen epäily potenssiin kymmenen. Ja vahingonilo! Jos kaadut, niin peräpohjolalainen on se joka nauraa.

Lappilaiset
Lappilainen ei missään nimessä ole sama kuin lappalainen. Eron ymmärtäminen voi olla elintärkeää. Lappilainen on ystävällinen ja reilu. Tosin saattaa tarjota hymyssä suin oluen, mutta jos unohdat kiittää niin tulee leukusta selkään. Mutta hymy ei hyydy.

Kainuu ja koillismaa
Kainuulainen se vasta synkkä onkin. Ei usko itseensä eikä naapuriin. Kainuulaisen tunnistat katukuvasta vihreästä luomiväristä ja nahkasohvan näköisestä nahkatakista.
Koillismaalaiselle on piinaava ajatus olla vaivaksi. Kylään tullessa sillä on melkein oma tuolikin mukana, mutta eväät ainakin. Ettei meistä mitään vaivaa, ei meitä varten tarvi laittaa!

Savolainen
Savolainen suattaa olla kiero. Vuan saattaa olla olemattakkii.

Karjalainen
Ilo pintaan vaikka syän märkänis! Puhuu ja puhuu, varsinkin hämäläinen on hukassa moisen kälätyksen edessä. Saattaa luvata liikoja.
Koillismaalainen ja karjalainen eivät voi kyläillä toistensa luona, koska kohteliasuussäännöt menevät pahasti ristiin. Koillismaalainen on hämillään karjalaisen herkkupöydän ääressä, eikä karjalainen ymmärrä tuoda omia eväitä.

Helsinkiläinen
Helsinkiläinen ei ikinä, missään olosuhteissa sano hesa. Stadista voi puhua vasta kolmannessa polvessa, aikaisintaan. Kehäkolmosen sisäpuolen erinomaisuudesta puhuvat ne jotka sanovat että hesa (= junantuomat). Aitohelsinkiläisen ei tarvitse kaupunkinsa erinomaisuutta korostaa, jos joku ei sitä tajua niin oma on häpeänsä. Stadilaista kuitenkin hieman hämmentää muu Suomi: koko tuo epämääräinen alue kulkee nimellä lande. Tämän hän sanoo häpeilemättä, eikä ymmärrä sen aiheuttamaa negatiivista reaktiota.