Luettua ja kritiikkiä

Harhailin kirjakaupassa ja sain vinkin ystävältä: lue tää esikoisromaani, tää oli hyvä. Kyseessä oli Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta.
En linkitä tähän arvosteluja kirjasta, koska ne kertoivat mielestäni juonesta ihan liikaa. Mielestäni riittää, kun tietää että kirja on eräänlaista fantasiaa, ei sci-fiä vaan fantasiaa. Takakansi kuvailee sitä mysteeriromaaniksi, mutta mysteeri kuulostaa ihan Agatha Christieltä, eikä tämä mitään dekkarigenreä ole.

Kirja oli sitä sarjaa että luin sen yhdeltä istumalta, en pystynyt lopettamaan. Mukaansatempaava. Suosittelen!

Tuon kirjan myötä mietin (en tosin ensimmäistä kertaa) että miksi miesten kirjoittamat naishahmot ovat usein perin... No, samanlaisia. Niitä leimaa mielestäni impulsiivisuus ja eräänlainen hillitsemättömyys. Nämä miesten luomat naiset kyllä tuntevat, inhimillisestikin, mutta eivät koskaan toimi toisin kuin tunteet sanovat, eivät pysty verhoamaan vaikuttimiaan tai päämääriään. Silloin kun käytöksen syyt eivät ole kaikkien arvattavissa, ne ovat pimennossa naiselta itseltäänkin.

Toinen, kalliilla rahalla ostamani uutuus on Caroline Salzingerin Terveisiä pahan akselilta. Mikäli harkitset kirjan ostoa, voit tällä vinkillä säästää: kirjan kiinnostavimmat tapahtumat ovat siinä takakannessa. En ole lukenut Salzingerin raportaaseja tai uutisia, joten en osaa arvioida häntä journalistina, mutta kirjassa hän antaa ainakin itsestään kovin hömppämäisen kuvan.

On ihanaa niin ihanaa olla ulkomaantoimittaja kun on siitä lapsesta asti haaveillut. Mutta ennen menemistä Irakiin täytyy "shoppailla koko päivä" että kestää olla sitten siellä missä ei ole muotia. Sitten kun siellä onkin, niin eihän sitä pysty jäykkä ruotsalainen heittämään burkhaa pois ja olemaan niin kuin länsimaissakin ollaan.

Pohjois-Koreassa iskee paniikkikohtaus kun on niin kamalaa, Kuuban-lomallakin tulee koti-ikävä.
Kirja vaikutti lupaavalta kuvaukselta maista joista meillä on kovin paljon ennakkokäsityksiä. Kuvailu jää kuitenkin pinnalliseksi ja toimittajan omien tuntemusten kuvailun jalkoihin.

Kalleudesta: ruotsinkielisen pokkarin saa alle kuudella eurolla, suomenkielinen kovakantinen maksoi lähes kolmekymppiä. Jos ruotsi taipuu niin osta se pokkari. Kovakantiseen älä tuhlaa, lainaa kirjastosta tai odota alennusmyyntejä.

Mieli teki lukea pitkästä aikaa Rosa Liksomia, valinta kohdistui Reitariin. Koska olen tynnyrissä kasvatettu, luulin kirjaa Liksomin novellikokoelmaksi. Kyseessä on tietenkin taiteilija Reidar Särestöniemestä kertova fiktiivinen teos. Tätäkin suosittelen, ihan ehdottomasti. Jos taiteilija ei ole tuttu, herättää tämä kirja kiinnostuksen. Murre tempaisee mukaansa ja vaihtuvat kertojat vievät tarinaa hienosti eteen- taakse ja ylöspäin.

Lainaus: (Anttu, Reitarin veli) Reitari oli kaikki ja mie en ollu mithään.