Olen aina ollut surkea askartelussa. En osaa paketoida, en koristella kakkuja, en halua värkätä kavereille itsetehtyjä joulu- ja syntymäpäiväkortteja.
Siksi hieman ihailen ihmisiä jotka tähän asiaan taipuvat ja viitsivät ryhtyä.
Mutta kyllä joskus ihmetyttää että onko pääasia värkkäys vai lopputulos?
Ei siinä mitään, oli siellä hienojakin, käytännöllisiä, kauniita ja sellaisia mitä olen itsekin ajatellut.
(joskus olen myös ihaillut ihmisiä jotka väsymättä jaksavat linkittää tekstiin liittyviä nettisivuja blogiinsa. Tämän jälkeen totean että ihailen edelleen, mutten ite kyllä toiste viiti.)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Herrajjesta mitä hirvit^oohHHOh^innovaatioita! Tuommoisen kravattihameen olen nähnyt luonnossa, ja se oli mielenkiintoinen. Paskat. Kamala se oli, ihan törkeä. Mutta askartelupaskartelu on kyllä kivaa, joten ehkä sitä voi hyväksyä esim. pitkin hampain sen tuloksena syntyvät epäsikiötkin.
Mulla ottaa pumpusta kun mietin tuota roinan määrää mitä nurkissa on tuon henkisellä ihmisellä.
"Ohoh, 1280 pyörän pinnaa! Vääntyneitä! Aarre, nyt viedään kyllä kotiin!"
Post a Comment