Elegia kommentoi aiempaan viestiini irtolaisuuden kuvaa maalaillen.
Tuli sellainen olo että enhän nyt minä! Että en minä oikeasti siis ole irtolainen, melkein aina tiedän mihin illalla pääni kallistan.
Mutta sitten tajusin, että jos joka kerta kun kysytään osoitetta, pitää miettiä pitkään että mitä vastaisi, niin ehkä se jotensakin normit täyttää.
Ja aina kun huomaa että jotain tarvitsisi, seuraa ajatuskulku:
a) tarvitsenko sitä ihan oikeasti
b) missä päin Suomea kyseinen tavara tällä hetkellä sijaitseekaan
sekä
c) onko se kaiken vaivan väärti tai jopa uuden ostamisen arvoinen
Yleensä ei.
Ja arvatkaa jätkät mitä. En ole enää opiskelija. Siis valmistuin! Minä!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
9 comments:
Onnea! Jumaliste! Sulle! Mahtavoo! Onnea!
Kiitti ohari kiitti! Tää on mahtavaa, ihan mahtavaa!
Onneksi olkoon!!! JUU AAR TÖ MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄN!!!
Akka onnittellee ja ihhailoo! Tojistus käjes on ko renikka rinnas, kyl kelpaa. Mut jos tojistuksel saap töitä, ni saattaa mää tiijä joutuu asettummaa aloillee. Niiko talviteloile.
Mahtavaa! Jee! Onneksi olkoon! *juoksee kertoon isännälle*
Allyalias, best of the best of the best! Kiitoos!
Akkapaha, ei kai talviteloille? Niihän tuo näyttää maalima vaan kauemmas repivän. Mutta edessähän se häämöttää, vaki-se, -tämä ja -tuo. Kiitos onnitteluista!
Seb, kiitos ja onnea sinullekin! (luin sähköpostit). Isännälle terveiset että ny ollaan niinko kolleegoja. ;)
Onnittelenpa minäkin: onnea!
Toivottavast et oo maalimal ylpistynt, ammattilaine, vaa tulet käymää ko kerkiät. Miun lokissain on siule uus lisenssi, kultakortti oikei!
Kiitos Kirsi!
Akka, en toki. Käynytkin olen aina kun ehdin. Kiitos kultakortista, täällä sitä tarviikin kaikenmoista korttia ja käteistäkin. Sitä sitten ensi kerralla, eikö niin?
Post a Comment