Miksi ne sillai?

On se kumma.
Kun asettaudut johonkin ns. noutopöydän ääreen, niin paikalle osuu ihan varmasti naiseläjä, sellainen noin +40-iältään, joka ei voi olla sanomatta jotain seuraavista fraaseista:

"On se niiiiin ihanaa kun pääsee kerrankin valmiiseen pöytään!"
"On se yhtä juhlaa kun saa jonkun toisen laittamaa ruokaa!"
"Voi että se sitten maistuukin hyvältä kunhan vaan on jonkun toisen laittamaa ruokaa!"

Täytyy kyllä myöntää, etten ole suurperheen äiti joka olisi nyykertynyt taakkansa alle, mutta emmä vaan silti käsitä! Tiedoksi teille:
- einestä saa kaupasta. On vaikeaa kuin 1-2-3 sen laitto ja syönti. Epäterveellistä se on kyllä, enkä missään nimessä sitä suosittele, mutta kannattaa se enemmän kuin naulat läpi ranteen läpi nilkan.

- valmiiseen pöytään pääsee ihan kohtuullisella kustannuksella tai jopa ilmaiseksi, hakeutumalla
a) lounaalle
b) kylään
c) jakamalla kotitöitä

En taida olla Jaakko Kolmosen reinkarnaatio, mutta silti tykkään omista keitoksistani ihan poskettomasti. Jos te ette, niin ostakaa mausteita tai keittokirja.

Rakkaudella Hynyselle

Jouni Hynynen loihe lausumaan vastikään ilmestyneessä Myö Ämmät-lehdessä lasten kasvatuksesta.

(Tiedän kyllä, että tällaisen jutun yhteydessä pitäisi laittaa suora sitaatti, lehden ilmestymispäivä, sosiaaliturvatunnus, gps-koordinaatit ja arvioitu esiintymistiheys mutta kun ei mulla niitä ole niin muistin varassa mennään.)

Jotensakin niin se meni, että Jounilla on tavoitteena -ilmeisesti jopa oman elämänsä ainoana tavoitteena- kasvattaa lapsestaan "parempi ihminen ku mie itte oon". Ja jos jokainen tekisi näin niin Hynysen mielestä maailma olisi "pikkasen parempi paikka".

Kuule Jones. Tilanne taitaa tosiaankin olla sellainen, ettet ole maailman ainoa tai ensimmäinen vanhempi jolle lapset eivät riitä sellaisina kuin sattuvat olemaan. Saati sellaisina että olisivat yhtä hyviä, tai huonoja, kuin vanhempansa.

Ei tarvitse etsiä sen kauempaa kuin jonkin junnuliigan, Michael Aaron pianokoulu 1:n tai koulutodistuksen liepeiltä niin jo löydät vanhemman jolle ei riittänyt. Oma menestys aikanaan oli mitä oli ja peli niiltä osin menetetty, mutta ah niissä pienissä pilteissä voi kaiken korjata.
Eikä maailma ole siitä tainnut sen paremmaksi paikaksi muuttua.

Koskemattomat

Tiedättehän sen raivostuttavan "sealed for your protection"-lätkän mikä on esimerkiksi ketsuppipullossa? Sen jonka kanssa menee hermot, joka ei aukea millään, ja vihdoin avautuessaan läsäyttää puolet pullon sisällöstä otsaan ja toisen puolen keittiön roiskekattoon?

Sen joka laittaa hurraamaan irtotavaran, paperipussien ja ekologisuuden puolesta?

Siitä ei siis suin tykätä ja pitää ihan ihmetellä että kuka tästä hygieniasta oikein vouhottaa näin paljon että näitäkin tarvitaan.

Mutta annas olla jos se on niin löyhällä että ei ole mahdollisesti ollut ollenkaan kiinni koskaan, vaan irtoaa kierrekorkkia avatessa. Johan heti tuntuu että thyi, tähän tuotteeseen on joku voinut koskea.

Sama pää

Kun facebook-addiktio syvenee niin blogi hiljenee.

Olen joko dementoitumassa tai äärimmäisen hajamielinen jostain muusta syystä.

Aloitan jutun kertomisen, lopetan sen yhtäkkiä tuijottamalla kaukaisuuteen. Kaveri hoputtaa "niin mitä sitten tapahtui?". Hä, ai millon?

Nousen toimittamaan jotain asiaa, huomaankin jonkun ihan toisen, teen sen, palaan takaisin ja muistan sen alkuperäisen asian - ehkä.

Myöhästyn ihan joka ikisestä kuviteltavissa olevasta tapaamisesta.

Tuherran pikkuasioita tuntikausia.

Kolme viikkoa lomaa piti olla että tajusin tämän, riittäisiköhän toiset kolme siihen, etten enää olisi näin retkellä?

Pokka

Kävin kaupassa. Kassalla aloin kiivaasti väittää ostamani kurkun olevan espanjalainen, eikä suinkaan kotimainen jonka mukaan minua veloitettiin. Myyjä ei juuri korvaansa lotkauttanut, ei edes yrittänyt kurottaa väärin punnitsemaansa kurkkua kohti.
Outoa, ettei myyjää sen vertaa kiinnosta. Tämä johtui joko
a) myyjän motivaatio-ongelmasta
b) ympäri kurkkupakettia painetuista Suomen lipuista.

Arvaukset kommenttilaatikkoon!

Terv. nimimerkki "Osaan nauraa itselleni satunnaisesti"

Linkkivinkki

Olen tyystin unohtanut suositella jo hetken blogimaailmassa vaikuttanutta tosielämän ystävää.
So I proudly present: Mei @ Sanojen laita
Menkää ja lukekaa.

Näin unta

että olin menossa viikonloppureissulle. Loogisesti reissun kohteeksi valittiin Australia. Mitäs siitä, että lennot kestävät 20 tuntia suuntaansa. Haalasin mukaan 22 kiloa matkatavaraa. Ja se oli vasta se ruumaan menevä laukku.

Meinasin myöhästyä koneesta, juoksin sitä kohti kentällä. Lentokoneeseen oli todella vaikeaa kiivetä, portaat olivat jäässä ja jotenkin vaikeat. Pudotin toisen laukuistani ja tajusin, ettei matkatavaroitani checkattu ollenkaan.
Ajattelin, että tätäkö on turvatarkastusten taso nykypäivänä. Kohta varmasti sattuu joku onnettomuus kun on kerran tällaista.

Ai niin. Lukekaa Päiväkuvitelmia. On ihan huippu.

Mulle heti nyt

Kohta on syntymäpäivä, eikä voi olla miettimättä kaiken sortin konditionaaleja. Mitä mulla pitäisi olla.

Etoo sanoakin, että "nykynuoriso" (intonaatio yyhyn kiitos), mutta mikä siinä on, että nyky-yhhmmm ihmisten pitää saada kaikki?
Asunto, talo, kesämökki, vene, auto, leasing-auto, kakkosauto, koira, huvila Espanjasta, kesäloma Saimaalla, golf- laskettelu- ja sukellusloma, plussakortti, es-etukortti, visa, master, diners, kaksi-pilkku-kuusi lasta, takapiha, veranta, laituri, taulutelkkari, kotiteatteri, nahkasohva, kelim-matto, rakennekynnet, biojäteastia, maratontreeni, puutarha, mansikoiden pakastus, sienestys, facebookin olen-hyvä-ihminen-ja-enemmän-kuin-sinä-päivitykset.

Mistä niillä riittää aikaa ja akkuja?
Voi vittu ja auton vuosihuolto.


Eikä mulla ole edes uusia verhoja. Ku ei kannata. Jos vaikka kohta muuttaa.

Oleksmää vai eksmä ole

Jostakin on iskostunut tietyt asiat takaraivoon.

Pesukonetta (oli se sitten astian- tai pyykin) ei jätetä yksinänsä mylkkäämään kaupassakäynnin, kyläilyn tai työpäivän ajaksi.
Hellalle tahi uuniin ei jätetä ruokaa ja lähdetä kylille.

Tekeekö tämä minusta
a) järkevän
b) neuroottisen
c) joku muu, mikä

Vastata saapi kommenttilaatikkoon.

Muoto

Valokuvatorstain haasteena määrämuoto


Tämän muotoinen minä.

Päähäni säkki pannaan

Jostain syystä tämä biisi kolahtaa justiinsa nyty.
Kesäbiisin pitäisi kai olla jotain pirtsakkaa ja ihanaa, mutta mitä sitä turhaa.
Tätä soittaisin, ajaisin tuhannen kilometriä ainakin.
Kesäaamuun tai iltaan, auringonlaskuun, -nousuun, tunteeseen.
Siihen jossa ei tiedä kumpaa katselee.

Ja tupakan polttaisin.
Nyt on vierähtänyt kolme kuukautta ilman savuja.
(vertailukohdaksi ja ooh-äänten takaamiseksi kerrottakoon, että kevyet 14 vuotta tuli nikotiinia nautittua)

Kuis

Näytän jotenkin erilaiselta kuin aamulla. Tai eilenkään aamulla. Tai viime viikolla. Ehkä, en niin tarkkaan voi sanoa.

Tuijottelin peiliä pitkään ja yritin keksiä syyn. Olenkohan normaalia kalpeampi?
Jos, niin miksi? Ja kuin ny kalpeus voi niin dramaattiselta näyttää?

Suomirock vai pop vai mitä se ny on

Saattaa suomirokki ja musiikki ylipäätään joskus olla pateettista.
Saattaa ajatella, että ei se lauluntekijä kyllä nyt elämäntuskaa miettinyt kun se tuotakin biisiä teki, vaan ajatteli että pimppiä saan ja rahaa kun taas uuden kipaleen tahkoan.

Että eihän se voi olla niin, että oma elämä, tai kenenkään muunkaan, on tiivistetty johonkin kappaleeseen. Ellet satu olemaan kolmetoistavuotias ja täynnä murrosikäisen tuskaa.

Mutta joihinkin lauluihin on joskus saatu pieni todenkin sana.

Mutta sanoohan ne, että sata apinaa kirjoittaisivat sadassa vuodessa Shakespearen tuotannon jos vain saisivat kirjoituskoneen.


Ei pojat elämän puulaakissa
pidä tapella tosissaan
Siinä voitto voi olla tappio
ja hävinnyt palkitaan
...

Kun voittaa särkyneen sydämen nobelin
Tuulen viemää -oscarin
Elämän kolhuissa olympiakultaa
Saa mestarin tittelin
Ja bonuspalkinnoksi saa
voittaja tietenkin
Tämän maailman kapakoihin
ikuisen stipendin

(Miljoonasade:Ryyppyruusu)

Ostetaan

Halutaan ostaa helvetisti järkeä. Pikaisesti.
Tarjoa!

Myös vaihto huomioidaan, vaihdossa tarjotaan esim. erilaisia neurooseja, kevätväsymystä, selkäkipua, tupakanhimoa jne. jne!

Täh?

Koti-iltaa television ääressä viettäneet perheet järkyttyivät pahemman kerran, kun hakaristilippu yhtäkkiä ilmestyi kuvaruudun keskelle...
- Nelosen pitäisi pyytää anteeksi. Perheohjelmassa ei saisi näyttää tällaista, eräs tuohtunut katsoja paheksui vielä seuraavana päivänä Iltalehdelle.

via Iltalehti.

Eikä siinä vielä kaikki!

Viikonloppuna IS:ään otti yhteyttä pääkaupunkiseudulla vaikuttava perheenisä, joka tärisi järkytyksestä, kun pojan Rölli-suklaamunan sisältä löytyi jykevällä konetuliaseella osoitteleva muovinen Porsche-ukkeli.
via Iltasanomat.

Kansanliike! Paheksunta! Maailmanloppu! Ilmastonmuutos! Oh won't somebody please think of the children!

Veministiraivari

"Kouluampumiset ovat vaikuttaneet etenkin naisopiskelijoihin ja -opettajiin."

Kertoo Oulun ammattiopiston rehtori Jarmo Paloniemi. (via Kaleva

Jotta passaisko panna vähän faktaa tiskiin? Moniko naisopiskelija on tehtaillut uhkauksia? Moniko asian tiimoilta puhutettu on naispuolinen? Montako naispuolista koulusurmaajaa on?

(Itse tiedän yhden naisopiskelijoiden tehtaileman uhkaustapauksen.)

Samaa makua

Iltalehden nettiversio tänään:



"Kyl juu, maistoin sitä Ranskassa aikoinaan. Molemmissa lihoissa on hyvin samankaltainen maku. Ei ollenkaan riistamainen."

Muista huolestua!

Kaikenlaista voi suunnitella ja sitten vilkaista että minkälaisen siivun se suunnitelman toteuttaminen veisi kuukausituloista. Todeta että liikaa ja unohtaa koko jutun.

On se kumma kun aina pitää jostain huolestua: jos on töitä niin niistä, kun niitä on liikaa tai ovat vääränlaisia, niihin pitää mennä ja niissä olla skarppina ja nöyränä toivoa että saispa huomennakin tätä osaamistaan riistohintaan jakaa.
Jos ei ole niin siitä sitä vasta pitääkin huolestua: rahat loppu! syrjäydyn! osaaminen kuihtuu! huono ihminen! elätti! piikki yhteiskunnan lihassa!

Tänään olin varma että lama on jo mennyt tai ehkä sitä ei ollutkaan: minä täällä neljän seinän sisällä hoen että nyt on vähän heikot työllisyysnäkymät, muut senkon porskottaa ja kulutusjuhlii. Työllistyy ja ostaa uuden volvon.

Sitten kun muistaa, että vaikka oli asiat toisin ja silti vitutti ja huolestutti, niin luulisi että siitä loppuisi se vitutus. Eipä lopu! Päinvastoin, sehän on muistutus siitä, että tämä on pysyvä olotila. Ihminen on onneen kyvytön. Paitsi tiettyjen aineiden ja fyysisten hurmioiden valtaamana, hetkittäin.

Sanokaa mitä sanotte siitä että elämä pitäisi elää nyt eikä joskus ja diipadaapa. Kummasti ne pitää laskut maksaa ensi kuussakin, jokaisessa, ja jos ylimääräistä jää niin sukanvarteenhan se pitää laittaa, että pärjää sitten kun on huonompi hetki. Kilinviti!

Lisää virtaa

Viime vuonna pelailtiin tajunnanvirtaa.

Uusinta uutta assosiaatioiden maailmassa: Relaatiot.

Viihtykää!

Katsaus uutisiin

Taloussanomat kirjoittaa ettei Finnairin lentäjille heru sympatiaa.

Muut henkilöstöryhmät kritisoivat lentäjien vaatimuksia ja lakkouhkauksia.

Puheenjohtajat vaativat Finnairia kiinnittämään huomiota siihen, ettei yhtiö omilla ratkaisuillaan lisää henkilöstön eriarvoisuutta.

No hei kuulkaa. Se vaatii joka pystyy. Ilman niitä lentäjiä ei taidettaisi tarvia koko lennokkifirmaa. Voin olla toki väärässäkin. Ehkä asiakkaita saataisiin ihan vaan hyvällä ruualla ja mukavilla istuimilla.