En enää ikinä, ikinä, ikinä opiskele yhtään mitään.
En halua kehittää itseäni, oppia uutta ja kasvaa ihmisenä.
Koskaan en aio enää opetella muistisääntöjä, soveltaa oppimaani ja en mä edes keksi tähän enää mitään, mutta avainsana on ikinä.
Jos ei piru vie lyödä kohta sitä teosta painoon, sitä ainoaa jossa minun nimeni tulee koskaan tekijän kohdalla olemaan, niin laitan pystyyn Gutenbergin kirjapainon ja painan sen itse. Sitten vien sen kirjastoon ja nauran päälle.
En. Aio. Enää. Viilata. Sitä. Yhtään.
Enkä koskaan enää lue yhteenkään tenttiin.
Paitsi siihen viimeiseen joka on vielä jäljellä.
Siis yksi. Yksi ainoa.
Paska, etten paremmin sano.
Niin miksikö paska? Yksihän on vähän?
Siksi, että kun kuulin ettei se mennyt läpi, niin piti kaivaa kyllä aika monta maailman tuhoa ja vitsausta mieleen, ennenkö valkeni että ei tämä nyt maailmanloppu ole.
Enkä silti ole asiasta ihan varma.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
7 comments:
Ei opiskellessa kehity. Ei ihmisenä kasva muistisääntöjä opetellen. Ihmisenä kasvaa vahingossa.
btw. suosittelen suuresti suorittamaan viimeisen tentin viimeisellä mahdollisella suorituskerralla ja pääsemään sen läpi minimipisteillä vahingossa, niin kuin itse tein. Siihen tulee sellainen kiva bonus-jännityselementti.
Vahinko se oli tämäkin.
Jännityselementtiä! Minäpä kerron missä on jännityselementtiä!
Siinä, että suorittaa viimeisellä mahdollisella kerralla kaksi tenttiä. Sitten kun niistä saa tulokset, joista toinen on ihan vähän vaille minimipisteiden, niin on käyty läpi sellainen tunneskaala ettei edes sadassa kauniiden ja rohkeiden jaksossa.
Mitä vähemmän tietää, sen vähemmän tuhoa voi tehdä yhteiskunnalle. Siispä aion vaipua ameeban tasolle kesän ajaksi ja villitsen sinua liittymään seuraan.
V***n pitkä sairaus on alkanut hellittää ja muuttua koivuallergiaksi. Nähtäiskö vaikka jossain muodossa jossain vaiheessa???
Auts, olen itse reputtanut kerran, mutta onneksi se ei ollut kovin dramaattista. Tokihan se v**tti, mutta siinä ei onneksi silloin aikataulut puskeneet päälle. Meni vain usko siihen, että läpäisen sitä koskaan, koska olin mukamas ihan varma omista tiedoistani jo silloin kun reputin. Mutta tokalla kerralla sitten meni.
Ally, nähdään vaan!
Joko pääsee kyyditykseen?
Tosin päivät ovat rajatut *uhoaa pahaenteisesti*.
Taidan pitää muuten pienimuotoisen roinajaon tässä kohtsillään. Tervetulua kattomaan jos olisi jotain käyttökelpoista.
Elegia, kerran?
Olen kade. Tai no, en ehkä, mutta sanotaanko että minulla on huomattavasti suurempi kokemus epäonnistumisen saralta.
Lilith, minulla noita epäonnistumisia riittää sitten muualla ;) Perfektionistiluonne on vähän sellainen, ettei ole varaa reputtaa. Onneksi olen sittemmin päässyt siitä vähän eroon. Se on nimittäin rasittavaa, kun mikään ei koskaan riitä (itselle).
Elegia, oletko ajatellut mikä erottaa menestyneen ja perfektionistin?
Post a Comment