Kehä

Jos huomaa, että samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen vuodenajan mukaan, niin pitäisikö
a) varautua näihin etukäteen, merkitä kalenteriin että
"syyskuu: varaudu vittumaisen henkilön kohtaamiseen joka tekee elämästäsi helvettiä
huhtikuu: varaudu yllättäviin menoihin jotka kaatavat taloutesi, mikäli varallisuus on x, kustannus on x+400 eur"
Yleismerkintä: "kun on kiire, varaudu siihen että tulee vielä kiireempi"
b) tehdä elämäntaparemontti, parantaa tapansa, henkistyä, tulla uskoon, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja hymyillä naapureille
c) lakata kuvittelemasta että vaikeuksilla olisi jotain tekemistä minkään sortin ajanlaskun kanssa, kohauttaa olkiaan ja jatkaa
vai
d)kirota, huutaa, itkeä, potkia, raivota, tupakoida, valittaa

Jostain syystä vaihtoehto d tuntuu juuri nyt houkuttelevimmalta.

Asiasta toiseen, Siwa se sitten on yllättävä. Ei yllättävän lähellä, vaan siten, että jos ostaa tupakka-askin, kahvipaketin ja vessapaperia, niin vähän yskittää kun kassatäti sirkuttaa että "ykstoista euroo ja kaksköt senttiä!"
Sehän on, perkele, vanhaa rahaa ainaki miljoona oravannahkaa ja silloin kun minä olin ja ei ennen ja voi ristus perkele että on kallista.

Humiseekoon se

Valokuvatorstaissa aiheena Humiseva harju

Ne tahtoo Ingallsin Lauran

Avoin työhakemus;

tarjoudun palvelukseen pienen tai keskisuuren valtion diktaattoriksi. Valtiolta toivotaan trooppista sijaintia, aiempaa kokemusta yksinvaltiaista sekä kykyä suostua uusiin ja päättömiin vallanpitäjän oikkuihin. Olen hyvin diktaattoriksi soveltuva omavaltainen sooloilija vailla minkäänlaisia yhteistyökykyjä. Aggressiivisuus ja äkkipikaisuus ovat valttejani. En arvosta auktoriteetteja, halveksin kompromisseja ja olen kyvytön vastaanottamaan kritiikkiä.

Palkkatoiveeni on valtionne BKT, luontaisetuna minulle pitää myös langeta korruptiotulot, tai ainakin aimo siivu niistä.



(ja joo, onhan se otsikko ihan päätäsärkevän angstinen, mutta antakaa nyt siimaa. Että väitinkö, vittu, olevani kiltti ja kiva? En siis teille rakkaat lukijani. Vaan siellä oikiassa elämässä.)

Lainaus

"Toisinaan hullut näyttävät aivan normaaleilta ja ovat kuitenkin kaiken aikaa ihan tärähtäneitä."

Toteaa komisario Bacon Agatha Christien kirjassa Paddingtonista 16.50.

Kääntäjälle satikutia: onko nyt tosiaan niin, että "I don't think" on jatkuvasti käännetty "en luule"? Hoono soomi!

Sori, Luna Negra

Aiemmat lausuntoni Luna Negra Merlot-humppakuutiosta ovat suuresti liioteltuja. Tai sanotaanko että uudelleen harkittuja.
Kevyttähän tämä, mutta ihan juotavaa settiä kaikesta huolimatta.
Ehkä oluella on jotain tekemistä asian kanssa. Mutta oi onnea! Tiedä kuin hyviksi ystäviksi tästä, minä ja Luna.

Luettua ja kritiikkiä

Harhailin kirjakaupassa ja sain vinkin ystävältä: lue tää esikoisromaani, tää oli hyvä. Kyseessä oli Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta.
En linkitä tähän arvosteluja kirjasta, koska ne kertoivat mielestäni juonesta ihan liikaa. Mielestäni riittää, kun tietää että kirja on eräänlaista fantasiaa, ei sci-fiä vaan fantasiaa. Takakansi kuvailee sitä mysteeriromaaniksi, mutta mysteeri kuulostaa ihan Agatha Christieltä, eikä tämä mitään dekkarigenreä ole.

Kirja oli sitä sarjaa että luin sen yhdeltä istumalta, en pystynyt lopettamaan. Mukaansatempaava. Suosittelen!

Tuon kirjan myötä mietin (en tosin ensimmäistä kertaa) että miksi miesten kirjoittamat naishahmot ovat usein perin... No, samanlaisia. Niitä leimaa mielestäni impulsiivisuus ja eräänlainen hillitsemättömyys. Nämä miesten luomat naiset kyllä tuntevat, inhimillisestikin, mutta eivät koskaan toimi toisin kuin tunteet sanovat, eivät pysty verhoamaan vaikuttimiaan tai päämääriään. Silloin kun käytöksen syyt eivät ole kaikkien arvattavissa, ne ovat pimennossa naiselta itseltäänkin.

Toinen, kalliilla rahalla ostamani uutuus on Caroline Salzingerin Terveisiä pahan akselilta. Mikäli harkitset kirjan ostoa, voit tällä vinkillä säästää: kirjan kiinnostavimmat tapahtumat ovat siinä takakannessa. En ole lukenut Salzingerin raportaaseja tai uutisia, joten en osaa arvioida häntä journalistina, mutta kirjassa hän antaa ainakin itsestään kovin hömppämäisen kuvan.

On ihanaa niin ihanaa olla ulkomaantoimittaja kun on siitä lapsesta asti haaveillut. Mutta ennen menemistä Irakiin täytyy "shoppailla koko päivä" että kestää olla sitten siellä missä ei ole muotia. Sitten kun siellä onkin, niin eihän sitä pysty jäykkä ruotsalainen heittämään burkhaa pois ja olemaan niin kuin länsimaissakin ollaan.

Pohjois-Koreassa iskee paniikkikohtaus kun on niin kamalaa, Kuuban-lomallakin tulee koti-ikävä.
Kirja vaikutti lupaavalta kuvaukselta maista joista meillä on kovin paljon ennakkokäsityksiä. Kuvailu jää kuitenkin pinnalliseksi ja toimittajan omien tuntemusten kuvailun jalkoihin.

Kalleudesta: ruotsinkielisen pokkarin saa alle kuudella eurolla, suomenkielinen kovakantinen maksoi lähes kolmekymppiä. Jos ruotsi taipuu niin osta se pokkari. Kovakantiseen älä tuhlaa, lainaa kirjastosta tai odota alennusmyyntejä.

Mieli teki lukea pitkästä aikaa Rosa Liksomia, valinta kohdistui Reitariin. Koska olen tynnyrissä kasvatettu, luulin kirjaa Liksomin novellikokoelmaksi. Kyseessä on tietenkin taiteilija Reidar Särestöniemestä kertova fiktiivinen teos. Tätäkin suosittelen, ihan ehdottomasti. Jos taiteilija ei ole tuttu, herättää tämä kirja kiinnostuksen. Murre tempaisee mukaansa ja vaihtuvat kertojat vievät tarinaa hienosti eteen- taakse ja ylöspäin.

Lainaus: (Anttu, Reitarin veli) Reitari oli kaikki ja mie en ollu mithään.

The torkkupeitto

(edellisessä postauksessa olleen meemin vastaukset kommenteissa. Sen edellisen postin kommenteissa siis)

Tämähän ei ole neuleblogi, mutta tätä kätteni hedelmää en malta olla esittelemättä.

Olipa kerran neuletakki, pitkä ja lämmin. Tulipa terrieri ja söi neuletakista napit. Mitäs olivat naudannahkaa ja puuta. Houreissani kuvittelin että minähän se uudet laitan. Ihan varmaan joo. Neuletakki oli kohtalaisen hankala kapistus koska (sen lisäksi että siitä puuttuivat napit) siinä oli huppu ja pituutta roimasti. Edelleen houreissani kuvittelin että minähän sen hupun puran ja teen toisenlaisen kauluksen. No ihan yhtä varmasti ja samalla aikataululla kuin ne napitkin laitan.

Arvelin että puran koko roskan ja suon sille uuden elämän torkkupeittona.
Ja oletteko ikinä koittaneet purkaa tehdasvalmisteista neuletta? On muuten mukavimmasta päästä hommia. Hauiksia pakotti kuin paremmankin treenin jäljiltä, lattialla kiemurteli viitisen metriä lankaa ja kilo nöyhtää eikä valmista meinannut tulla millään. Vaan niin päästiin tähän:



(tulitikkuaski mukana mittakaavan vuoksi, ei siksi että olisin ajatellut polttaa koko roskan vaikka ei kyllä ollut kaukana sekään aatos).

Ensin virkkasin tämän ohjeen mukaisesti kympin koukulla, molemmista reunoista silmukan poimien. Torkkupeitto alkoi muistuttaa uhkaavasti pannulappua. Arvelin ettei ole mukava torkutella jäykkyydeltään aaltopeltiä muistuttavan peiton alla, ja purin koko roskan. Uuteen yritykseen lähdin takareunasta silmukan poimien. Johan pehmeni! Mutta toisesta puolesta tuli susiruma. Eipä sekään mitään, mutta lanka ei riittänyt. Liian lyhyt peitto.

Äiti kävi kylässä ja ehdotti että jatka kankaalla. Tämäkin ponnistus olisi ylittänyt käsityökapasiteettini runsaasti, joten viittasin äidin ohjeelle kintaalla ja purin koko roskan. Taas.

Koska lanka on paksua, arvelin että vähempikin määrä pylväitä riittää ja siirryin malliin *ks-p-ks-p*
Aloitusrivi oli kiinteitä silmukoita, samoin lopetus. Reunat kävin läpi "puolella langalla" (lanka on siis paksua vaaleaa ja seassa haituvana ruskeanvihreää ohuempaa), ensin piilosilmukoilla ja sitten kiinteillä.
Ja valmista tuli! Sähköinen se on kuin mikä, mutta lämmin!

Luna Negra

Teki mieli punaviiniä. Sivistyneesti illan hämärtyessä naukkailla lasi tai kaksi.
Alkossa pällistelin ja vertailin. Tarkoitus oli ostaa laatikollinen, pullo pitää juoda kerralla ja tilanne ei suinkaan vaatinut tiukkaa punkkukänniä vaan ainoastaan pienen hiprakan.

Ostin sitten Luna Negra Merlota. Ja hyi saattans.
Onhan kitkerää! Varalta otin lisää, jos paranisi. Ihan kuin uitettua koiraa olisi nuolaissut. Montakohan lasillista pitää litkiä ennenkö maistuu edes siedettävältä? Thyi.

Myönnetään, edullisuus oli ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä. Laatikkoviini ei taida laadulla päätä huimata, mutta muistelen ihan siedettäviin makuihin törmänneeni. Koska valikoimassa ei kuitenkaan ollut yhtäkään tuttua viiniä, päädyin edulliseen, koska vituttaisihan se ottaa sitä kalliimpaa jos se onkin huonoa.

Aina silloin tällöin törmään hyvään punkkuun. Miksi, oi miksi en laita niitä nimiä ylös, vaan aina uudestaan mietin pitkäripaisen hyllyjen edessä että no mitä sitä ny. Tätäkö sit.

Eilen pähkäilin erilaisen ongelman parissa ja toivon tähän mielipiteitä: Onko Alien - Resurrection kenties maailman huonoin elokuva vaiko eikö? No, myönnetään että Do not disturb on tähän mennessä ehdottomasti huonoin näkemäni, mutta Alien-saaga on muuten ihan ehdotonta elokuvaa, joten tältä viimeiseltäkin olisi odottanut jotain tasoa.

Asiasta seuraavaan; Ally meemitteli, sopimusehdoissa mainittiin blogiin liittäminen joten tässä tuloo:

Kirjaa nimesi kommentointiin niin kerron sinusta

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Näin Ally kertoi minusta:
Lilli, aah... Sinäkin olet helppo!

2. Bändinä olet Nine Inch Nails, vähän vaihtoehtoinen ja muodikas, silti tutulla vivahteella. Jos olisit elokuva, olisit Königin sarjikseen perustuva Tappajakondomi.
3. Meitä yhdistää jokunen ihminen, ystävyys, lukeminen ja leffat. Näin niinkös esimerkiksi.
4. Kadehdin huumorintajuasi ja tosi katu-uskottavaa asennettasi.
5. Muistan sinusta ensimmäisenä pitkän, vaalean tukan ja veikeän, hymyilevän naaman. Muistan yllättyneeni, kuinka fiksuja ajatuksia sinulla oli.
6. Eläimenä voisit olla vaikka gekko. Ne ovat tosi mielenkiintoisia otuksia.
7. Ehtisitkö näkemään lähiaikoina?

Lisäys: Näin Neiti Minkkinen kertoi minusta:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.

Lilith, pitelemätön ja suorasukainen nainen, jota ei kiinnosta tippaakaan, miellyttävätkö hänen mielipiteensä kaikkia. Lilith ei ehkä pääse takaisin Paratiisiin, mutta kukapa siellä ikuisessa harmoniassa jaksaisikaan hymistellä.

2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.

L7. Sopivasti rokkaava, ei turhan kiemurainen; tinkimätön, viisas ja ehdottoman katu-uskottava.

3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.

Blogiasi lainatakseni, mainitsemiesi lisäksi vaikkapa: Lost, Frasier, escape-room-pelit, sana-assosiaatiopelit, palapelit, kirkas viina. Ja punaviini, ilmeisesti.

4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.

Kyky saada lukija nauramaan. Kielen elävyys. Asenne!

5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.

Jonkun blogissa oli linkki blogiisi. Luin hihitellen Cosmopolitan-aiheisen kirjoituksen, ja sen jälkeen heti ne kaikki muutkin. Minusta olit ihanan pelottava!

6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.

Kettu. En tiedä miksi.

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.

Itsekeskeisesti kysyn: Miksi luet blogiani?

Pokkaan ja jatkan, eli jos haluat minun kertovan sinusta niin nimeä kommenttilaatikkoon vaan.

Linkkejä

Sanokaa hömpäksi mutta minä olen koukussa:

Horoskooppeja päivälle ja pidemmällekin ajalle.

Ally luovutti minulle kunniamerkin:




Mielihyvästä punastellen luovutan eteenpäin seuraaville:
Nuunis ja Panu
Akkapaha
Ally
Reetta
Ohari
Opilas
Neiti Minkkinen
Vogod
Youngit
Ameriikan Errol
Pastillinjauhaja
sekä Nopo

Valinnan vaikeus

Valokuvatorstaissa aiheena valinnan vaikeus:



Näin leikki-iän ohittaneenakin olisi vaikea valita noista mieluisin.

Slut!

Tässä sitä ollaan taas! Nip/tuck on loppu. Älkääkä sanoko että vastahan se torstaina alkaa, uudet jaksot taas, jee tai plääh tai mitä ikinä olettekaan sarjasta mieltä.
Koska nyt on puhe viidennestä tuotantokaudesta. Kyllä, olen hämmästyttävästi siirtänyt astraaliminäni joka tiistai Amerikan mantereelle ja katsonut kaikki jaksot. Missään nimessä en mitenkään kyseenalaisella tavalla ole hankkinut näitä uusimpia jaksoja käyttööni.

Okei, kyllähän se alkaa jo kyllästyttää kun aina, ihan aina löytyy uusi kiristäjä/tappaja/sekopää/ Christianin hoito joka tarvitsee ja saa ilmaista plastiikkakirurgiaa. Mutta siitä huolimatta koukussa ollaan, ja pahasti.

Käsikirjoittajien lakko on vaikuttanut elämääni enemmän kuin yksikään lakko tätä ennen.

Mitäköhän astraaliminäni seuraavaksi katselisi?

Hankin elämän ja tutkinnon heti kun maailmasta loppuu Lost, Frasier, Nip/tuck, Täydelliset naiset, Simpsonit,escape-room-pelit, sana-assosiaatiopelit, palapelit, punainen malrboro, olut, kirkas viina, opintolainan valtiontakaus ja opintotukikuukaudet.

Ohari haastaa

...ja se haaste menee näin:

1) Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla.

1. Perhe
Oikaisen kolmoskohdassa ja laitan kommentin jo tähän. Perheeseeni on blogissa kovin vähän viittauksia. Tässä tekstissä superpakastuksesta kertoja on kuitenkin perheenjäsen. Samainen jäsen on minulle varsinainen tiedon atlas: jos en jotain tiedä niin häneltä kysyn ensimmäisenä.

2. Ystävyys
Ally on ensimmäinen tosielämän ystävä joka aloitti bloggaamisen. Toisin sanoen, ensimmäinen joka oli ystävä ensin reaalimaailmasta ja vasta sitten netistä.

3. Rakkaus
Narsistisesta otsikosta huolimatta tuossa kirjoituksessa käsitellään kyseista aihetta. Kyseinen tapahtuma naurattaa minua vieläkin. Sellaisella hellyyttävällä tavalla muistuttaa että minkälaisen ihmisen kanssa elämäni jaan. Ei kumminkaan paskempi valinta, pojat.

4. Minä itse
Tässä on kuvattu ongelmaa jonka kanssa painin säännöllisin väliajoin. Paitsi nyt kun otin hiukset pois. Hähä! Siitäs saitte! Kolmella millillä on kuule rajattu.

5. Mitä tahansa
Tämän laitoin ihan siksi kun pidän tästä tekstistä itse.
Olipa vaikeaa, niin kuin Oharikin sanoi! Ei sitä ihan sydänvertaan tänne vuodata.

2) Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
Okei, tällaiset lähtee:
1. Akkapaha
2. Nopon kuappi
3. Vogod
4. Neiti Minkkinen
5. Sun äitis


3) Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.
Tehty.

Ookko nää vieläkää nauranu

Perjantaina oltiin taas kultturellia ja möllöteltiin stand-upia. Tilaisuus olikin loppuunmyyty. Saavuimme paikalle elegantisti vähän-vaille-tasan ja vapaat paikat olivat hajanaisina pitkin salia. Onneksi oli lisätty eturivi.
Ennenkö huomasimme eturivin, näin yhdellä rivillä kaksi vapaata paikkaa: toinen ihan rivin päässä, toinen melkein toisessa päässä riviä.
Ehdotin reunassa istuvalle tytölle että mitenkä sitä jos kaikki sen yhden pykälän siirtyisivät, niin meidän porukasta pääsisi kaksi istumaan. Tyttö mietti sekunnin, kaksi ja vastasi sitten topakasti että "niitä pitää pyytää". Varmaankin olin jo hervottomassa naura tänään-moodissa mutta tuolle ei kyllä voinut muuta kuin nauraa.

Ja itse esitykseen! Jouni Kallio oli yhtä hauska kuin hartiansa leveät (no eikä kon oli se oikeasti hauska!), Steve Hughes oli aivan loistava, Zaani piti spiikkinsä lyhyinä syystä tai toisesta ja Peter Sapiano kertoili turistin elämästä Suomessa.
Ostin myös Hughesin keikkataltioinnin missä oli lisää hyvää settiä. Kyseinen aussiherra taisi pitää pohjoisen yleisöä jäykähkönä. Ei tainnut tietää että mehän vaan pinnisteltiin ettei menisi vitsit ohi. Sitäpaitsi yleisö pelkää hysteerisesti joutuvansa osaksi esitystä, joten parempi istua kuin kirkonpenkissä, nauraa silloin kun muutkin ja väliajalla ottaa rohkaisevaa. Ettei tarvi itkun kanssa kotiin jos kumminkin joutuu komiikan välineeksi.

Haastoivat

Akkapaha suunitteli varsin mainiot kansalaisopiston kurssit ja haastoi siinä sivussa minutkin suunnittelemaan.
Haaste kuuluu:Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

Ensin menisin Akan pienpuhumise puuhakurssille:
Mut kaikkii tietoo eijoo tietosanakirjoiskaa. Jos meinaa pyssyy porukois, nii nykyjää pittää seurata akkoilehtii ja juossa kaupast toisee, remontoija keittiö ja sit viel sotkee se. Ei jaksa. Sen sijjaan mie mänen Pienpuhumise puuhakurssil. Siel oppii sujuvast haastamaa kaike tarpeellise ruuvalaitost, sisustamisest sekä julkkiksii tekemisest. Nyt pärjää kaikil kekkerlöil eikä ennää tarvii istuu tuppisuun ies naisvaltase työpaikan kahvipöyväs.

Ja tällaiset laittaisin muuten pystyyn:

1. Työelämän tietokonetaidot
Henkilöille, jotka tuntevat jo tietokoneen käytön perusteet (mm. blogit, pelit, testit, palstat)
Syvennä tietojasi tällä työelämään sovellettavalla kurssilla.
Osa-alueet:
1) Oikeaoppinen ilmeily; näytä sopivan mietteliäältä lukiessasi täysin töihisi liittymätöntä sähköpostia.
2) Naamiointi: salamannopea hiirenkäyttö - pasianssista exceliin silmänräpäyksessä
3) Nipistystekniikka: opit oikeaoppisen peukalonnahan nipistyksen joka estää paljastavat naurunpurskahdukset avokonttoriympäristössä
4) Tiedostojen luominen : opit luomaan jopa johtotason henkilöitä hämäävän tiedoston joka antaa vaikutelman ahkerasta työnteosta
5) Tietojen hävittäminen: tärkeimmät toimenpiteet harrastuksen salaamiseksi työympäristössä


2. Alkoholi ja kohtuus
Alkoholi ja läheiset: Juomisharrastuksen toteuttaminen ilman kohtuuttomia vaurioita parisuhteelle ja perhe-elämälle.
Karttaosio: Alkot ja juottolat kohtuullisen taksimatkan päässä kodistasi. Oma kartta mukaan!
Jälkihoito: hillittömän krapulan tainnuttaminen kohtuulliseksi
Jälkipeli: Illan tapahtumien selvittäminen kohtuullisin puhelinkuluin
Jälkipeli II: Kohtuullisen koron pikavipit talouden tasapainottamiseksi juomisen jälkeen

3. Eppäilijän kurssi
Erityisesti Ouluun vasta muuttaneille.
Kurssi sisältää ennakkotehtäviä:
Mietippä naapurias: mitä vikkaa siinä vois mahollisesti olla, mikä ei päälepäin näy mutta varmasti o olemasa, ku se on semmone eppäilyttävä kaikinpuolin.
Naapurin ommaisuus: mitä vikkaa on naapurin autosa, vaimosa, mukuloisa ja talosa.
Tuntemattoman kohtaaminen: Millasia huonoja puolia voi olla ihimisesä joka päälepäin näyttää iha hyvin toimeentulevalta ja kunnolliselta. Mite sille puhutaan että tajuaa ettei täsä mitenkään erikoisena pietä sitä, vaikka ois korkiakoulut käyny ja tienaiski hyvi.

4. Luovan kirjoittamisen kurssi
Erityisesti bloggaajille! Vetäjinä menestyneimmät iltapäivä- ja juorulehtien toimittajat. Opi kuinka sinänsä mitätön tapahtuma saadaan skandaaliksi! Kirjoita rivikaupalla tekstiä tietämättä aiheesta yhtään mitään! Näin ärsytät vähemmistöjä!

5. Helposti hipiksi
Stressaatko liikaa? Kiristääkö pipo? Ahdistaako arki?
Tule oppimaan rauhaa ja rakkautta hippikurssillemme! Opit mm. batiikkivärjäyksen, kotipuutarhan perustamisen ja väkivallattoman vastustamisen salat. Kurssimateriaali sisältää bongin, ei rehuja.

Osallistumaan haastan ne ketkä löysivät itselleen sopivan kurssin.

Usko Elleihin

on meinaan nyt mennyt! Tyystin!
Täytyy myöntää että en Soneraplazan Ellien luotettavudesta olisi aiemmin pystynyt kommenttia esittämään, sen verran harvoin olen kyseiset sivut avannut.
Mutta nyt siellä kävin ja tein testin. Testituloksen oli tarkoitus kertoa että onko minussa besserwisserin vikaa.
Häpeän puna poskilla vastailin kysymyksiin. On, usein, aina, mitä, onko tämä muka viisastelua? Väärinkäsityksiähän minä vaan oion...
Tuskanhikeä pukaten painoin tulosnappia. Kuvittelin jo miten minut tuntevat myhäilevät kun lukevat sen tuloksen täältä, että siinäs näet, mene ittees nyt viimeinkin.
Vaan arvatkaapa!
Näin se tuomitsi:
Ei liikaa brassailua

Olet ihana keskustelija siksi, että otat muut keskustelukumppanit huomioon. Esität paljon kysymyksiä, mikä ei todellakaan tee sinusta taukkia, vaan antaa vastapuolelle tunteen, että olet kiinnostunut. Kaikkihan haluavat puhua itsestään ja itselle tärkeistä asioista. Myös sinä, mutta suot sen ilon myös muille. Vaikka tietäisitkin ”paremmin”, et henno laukoa päin naamaa, jos kollega kertoo kiihkeästi ”oikeasta” tavasta avata simpukka tai ystävä vaahtoaa ”salaisesta” hiustenpesukikasta, jonka sinä kuulit jo seitkytluvulla mummoltasi.


Ja tämähän on niin bullshittiä kuin vaan voi olla!
(mutta salaa tunnen mielihyvää. Ihana, minä!)

Historia

Valokuvatorstaissa aiheena historia.

Kielkonneen asiakkaana

Löysin surffaillessa Akkapahan kielkonneen ja heti laitoin tilauksen vetämään. Ja jo saapui tilaus, alkuperäinen teksti sai kerrassaan uuden, hersyvän hauskan karjalaismuodon. Tällainen siitä tuli:

Senko ompeloo kuka ossaa, senko rassaa konetta vaikkei ossaiskaa

Mieko oikei hoksasin jot rassaan tikkikonneen uutee uskoo ja iha isse. Koita vaa siekii näil konstiloil!

1. Mis lie koko vehe, eiko essimää.

2. Kah, löyty. Näkkyyhä tuoho oleva käskirjakii. Voisha sitä vilasta jos kehtais ja kerkiäis.

3. Het alkuu pyöräytettää ruuvit levällee, levitellää kaik minkä irti saap.

4. Hölvätää kirassii tai mitä lie öljyy pitki palasii ja sammaa syssyy viel niihe vieree. Manuaalis haastoit jotakii Singeri omist mönjist, mitä turhii. Lukkorasvalha meil on kaik muutkii paikat kunnos pijetty.

5. Kahos, jäikii ylmääräne osa tähteele. Se johokii jemmaa. Eiköhä tuole jottai käyttöö keksitä, jos viel sattuu vastaa tulemaa.

6. Sit vaa töpsel seinää. Rekku kannattaa pittää likel, jaloksis härräämäs, jottei vaa pääse paikkoi sotkemaa.

7. Eiko testaamaa. Piirongipäält pienimmäine pitsiliina mummon peruloita, jos kokkeilis konetta vaik siihe.

8. Sihataa rihmat kohillee, pujotellaa lävite jokkaisest reijäst ja kaikist liikkuvists osist. Ohjeitaha vois viel vilassa, jos vaa löytysiit.

9. Polkassaa homma käyntii. Muistellaa kaihol manuaalii, mitähä siin vihjattii tekemää kohas ”Politin toimii vaa viimesil voimil, kone huutaa ko sika teuraal eikä jäleskää oo kehumista”.

10. Saakeli, rihmat männiit säkkyrää! Essitää ukkokulla messäsakset, saap ies tuon alalangan pätkästyy.

11. Mitä se näyttää tuo puolakii, joha onnoi sotkus. Hositaa lissää saksil ja leikkurloil, haravoijaa liijat pois.

12. Ai sitta, piski on kyl tähä männes joutunt pissimää pitki lattiita. Ei sit kerint kukkaa käyttämää pihapuolel. Ei hättää, kuivatellaa varpaat. Piisaaha tuos vieres noita riepuloita, mitkä jonottaat ompelukonneel korjattavaks.

13. Viel pittää tutkailla konneen namikat. Pyöritellää, josko jo asettus rihman kirreys kohillee, ja kuunkierto ynnä se messäreunas ikävissää mouruuva kissa. Eiköhä vaa alakkii ompeleen jälk näyttää muinasii inkoloihen kirjotusmerkkilöiltä.

14. Pole, pole! Alalanka pittää saaha tiukattuu vasite puolan ympäril.

15. Eikä mitä, kuka hullu kästöitä kehtaa. Tarkkaa ko essii jo löytyy vehkeest viel uus namikka: ”Pikane poisto ommelkonneihe taivaasee”. Ai katos, tuosha tuo manuaali näyttääkii oleva. Anti olla, jo voip kaikes rauhas virnailla kanne kuvil isseesä täyn olevist ompeluseuralaisist ja kaike maalima koristeompeleist. Happamii, sano kettukii.

Tajunnanvirtaa

Vain löysinpä tämmöisen pelin.
Koittakaahan tekin että virtaako tajunta ja mihin suuntaan.
Pelin idea on siis assosiaatio. Ruutuja paljastuu lisää kun sanat osuvat oikeaan, ylhäällä oikealla on ruudukko jossa voi liikkua hiirellä.

Ookko nää nauranu

Kävin eilen katsomassa stand-uppia. Olin stand-up-neitse, koskaan aiemmin en ole tähän taiteenlajiin elävänä tutustunut.
Ja hauskaa oli. Zaani piti hyvin tunnelmaa yllä välispiikeillään ja Pirjo Heikkilä oli ehdottomasti illan paras esiintyjä. Molemmat toteuttivat sitä mikä stand-upista tekee hauskaa: itsensä likoon laittaminen.

Jaiks! Nyt valehtelin. Olen päästänyt stand-upin tätä ennen ainakin kakkospesälle, koska entisen työpaikkani kekkereissä sitä joskus esitettiin. Ja nimenomaisesti saman Zaanin toimesta.

Yritin tähän samaan syssyyn purskauttaa ilmoille vihani joitain sanontoja ja sananparsia koskien, mutta koskapa niitä ei löytynyt tarpeeksi listaa ajatellen, päätän tänään tähän:

Sanonnasta Hei nythän mä hokasin pitäisi pikimmiten määrätä sakkorangaistus ja häpeäpaalutus. Hokatkaa nyt perkele että tuo on jo hoettu. Kulutettu. Loppu, tyst, slut!

Jos pysähtyisit

Valokuvatorstain aiheena kuva-assosiaatio:


Mielestäni vasemmalla voisi hyvinkin olla tällainen näkymä.