Lisää virtaa

Viime vuonna pelailtiin tajunnanvirtaa.

Uusinta uutta assosiaatioiden maailmassa: Relaatiot.

Viihtykää!

Katsaus uutisiin

Taloussanomat kirjoittaa ettei Finnairin lentäjille heru sympatiaa.

Muut henkilöstöryhmät kritisoivat lentäjien vaatimuksia ja lakkouhkauksia.

Puheenjohtajat vaativat Finnairia kiinnittämään huomiota siihen, ettei yhtiö omilla ratkaisuillaan lisää henkilöstön eriarvoisuutta.

No hei kuulkaa. Se vaatii joka pystyy. Ilman niitä lentäjiä ei taidettaisi tarvia koko lennokkifirmaa. Voin olla toki väärässäkin. Ehkä asiakkaita saataisiin ihan vaan hyvällä ruualla ja mukavilla istuimilla.

Numero neljä

Yykaakooneen kuvahaasteen aiheena neljä:



Neljä niitä on, tarkkaan laskien. Yhdestä näkyy vain jalka.

Havainto

Tuumailin tänään että jos nukkuisi kaikki päivät, niin ne kuluisivat huomattavasti sujakammin. Heräilisi kolmen-neljän aikaan, koska sellainen vuorokausirytmihän tuhoaa kätevästi kaiken järkevän tekemisen. Huomasin suunnitelmassa kuitenkin aukon: edelleenkin pitäisi keksiä jotain tekemistä, tosin yöaikaan.

Pahimpia on aamut joiden päättymistä ei näy, lauloi Maija Vilkkumaa. Ei niissä aamuissa mitään, vaikka tiedän kyllä tuon tunteen. Kun aikaa on liikaa, se hidastuu. Kuin kömpisi hyytelössä.

Kai sitä tarvitsee jotain pakollista tekemistä, että voisi sitten rentoutua. Kun on kaikki aika sille rennolle tekemiselle, se alkaa tympiä. Tekemättömyydessä on helppo velloa. Mitä tuota tänään tekemään kun huomennakin voi.

Kuultua

Kuulin loistavan määritelmän:

"Varmat laman merkit: televisio-ohjelmiin palaavat Beverly Hills 90210 ja Gladiaattorit."

Puurot vai vellit?

Iltalehti kirjoitti joku aika taapäin terveydenhoitajasta, joka jakeli e-pillereitä koululaisille (ilmeisesti yläaste-ikäisille) "salaa". Nauratti jo silloin että pitäisikö siitä pörssitiedote julkaista vai mitä. Ilmeisesti tuossa viitattiin siihen, ettei terveydenhoitajalla ole reseptilääkkeiden jakoon oikeutta, eli "salaa" tarkoitti ilman lääkärin konsultaatiota.

Mutta nyt Iltalehti täräyttää kunnolla puurot ja vellit samaan kattilaan tässä

Alaotsikossa sanotaan: Peruspalveluministeri Paula Risikkon mukaan e-pillereiden myöntäminen alaikäisille ilman lääkärin määräystä on laitonta.

Mutta itse uutisessa jo vouhotetaan: E-pillereiden jakaminen alaikäisille ilman vanhempien lupaa on laitonta.

Pyörittelin tätä kovasti, hämmästytti että milloin tuollainen laki on tullut, mutta sitten huomasin alaotsikon.

Go Iltalehti, go!

Kuvahaaste

Elegia haastoi (vai haastoiko, haastauduin kuitenkin):

1. Avaa tietokoneesi Kuvat-kansio (tai vastaava kansio, jonka alla säilytät itseottamiasi kuvia).

2. Valitse alikansioiden järjestyksessä neljäs kansio.

3. Valitse neljännestä kansiosta järjestyksessä neljäs kuva.

4. Liitä se mukaan blogimerkintääsi ja selitä kuvan merkitys (mitä, ketä, missä tms.).

5. Haasta sitten mukaan muita, tai vaikka kaikki blogisi lukijat.



Kuva on Lapista, erään tunturin huipulta (oi salaperäisyyttä, mikäköhän tunturi...).

Haastan mukaan kaikki jotka tämän lukevat.

Harmillista kun kuvakansioni sisältävät aika lailla kaikki kuvat mitä kameralla on sattunut ottamaan, ilman mitään sensuuria tai muokkausta. Ties mikä taidepläjäys olisi sattunut jos olisin järjestelmällinen ja tarkka.

Ei muista!

Auttakee!
En millään muista sen kappaleen nimeä. Siis tiedättehän te sen? En muista melodiaakaan. Enkä ensimmäistäkään sanaa.
Mutta soi radio rockilla vuosi takaperin, tai ehkä puolitoista. Yhtyeen nimi alkoi aika varmasti b-kirjaimella. Videon alussa on vissiin puhelin. Aika varmasti se oli puhelin. Harmaa.

[EDIT] No tulihan se biisi mieleen. Jos olisi näillä spekseillä löytynyt niin olisin tästä paikasta julistanut shamaaniksi. Meinaan ei ala nimi B:llä, eikä videon alussa ole puhelinta. Kyseinen kipale on laulu- ja soitinyhtye Mustaschin Double Nature. TJEU: video.

No, muistellessa, tässä päivän linkkivinkit:


Engrish.com: lontoonkielistä hupia. Lähinnä aasiasta paikallistettuja kirjoitusvirheitä. Tarkista myös Adult engrish, paitsi sitten älä tarkista jos tulee paha mieli kun näet että pussy tai fuck. Mutta täytyy myöntää että japanilaisten mielestä se fuck on ilmeisesti parasta mitä on koskaan keksitty. Siis sana. Muuta näkemystä japanilaisten mieltymyksestä kyseiseen puuhaan ei tuolta sivulta löydy.

Photoshop Disasters, erinäköisiä kömmähdyksiä kuvankäsittelyn ihmeellisestä maailmasta. Tämä sivu opetti ettei ole rivompaa näkyä kuin tissi ilman nänniä. Kerta sensuroinnille, hei!

Because fugly is the new pretty. Tiedättehän kun akkainlehdissä on kuvia jostain kekkereistä, että mitä sinne on ihmiset laittaneet päälleen? Ja niistä ei oikeasti halua nähdä kuin ne kammottavat? No täältä ne löytyy.

Aikaa taa vietin monta hupaisaa hetkeä You knit what-sivulla. Se kuitenkin lopetti toimintansa. Mutta jatkoa seuraa, eli You knit what two jatkaa loistavaa ällöneulomusten sarjaa. Ikisuosikkeja mm. tämä ja tämä.

Korttiloi

Akkapaha lahjoitti kultakortin aikaa taa:


Ja säännöt jakamiseen:
Here are the rules:
1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award

Suomeksi siis:
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2....joista neljä seuraavat blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.

Siis viidelle lukijalleni kultakortti.

Laitetaanpa Sebille, Allylle, Oharille, Vogodille ja olkoon uusi lukija Elegia.
Olkaa hyvät.
Älkää tunteko pakotusta jakaa eteenpäin.

Toinenkin meemi tuli kohti, eli Sebastyne kehotti kertomaan kuusi satunnaista asiaa itsestä.
1. Sain vastikään tietää että Johnny Cash on tehnyt coverin Nine Inch Nailin biisistä Hurt.
2. Haluaisin oppia soittamaan kitaraa.
3. Asuin viime vuonna kahdella paikkakunnalla ja kävin kolmessa maassa.
4. Olen laiska ottamaan aurinkoa.
5. Elämäni on tällä hetkellä aika tylsää.
6. Pidän palapelien kokoamisesta.

Kesätauolta kotiin

Siellä se on, koti. On sitä kaivattu. Muuttaminen on tietysti ihan yhtä helvetillistä kuin aina ennenkin, mutta ai että on ikävä omaa kotia. Vielä kun saan fyysisen tomumajani paikalle niin avot.

Otsikkoon viitaten: ällistyn jatkuvasti viittauksista lähestyvään jouluun. Mieli elää vielä alkusyksyä. Jouluaatto tullenee iskemään minua salakavalasti takaraivoon, viimeisenä adventtina kiroan kaupassa että pitääkö sen jouluhössötyksen joka vuosi alkaa entistä aikaisemmin.

Tsah, nyt hallitsemaan nelijalkaisten laumaa josta kaikki eivät ole sydänystäviä keskenään (tästä on tosin pientä epäselvyyttä, koska osa porukasta on sitä mieltä että ihan varmasti tultaisiin toimeen, tosi hyvin vielä). Rai rai!

(on se muuten kumma että ihmiset asuvat ihan kokonaisessa talossa ja riipivät sieltä sitten ovet pois. Liian vähän on niitä!)

Terveisiä irtolaiselta

Elegia kommentoi aiempaan viestiini irtolaisuuden kuvaa maalaillen.
Tuli sellainen olo että enhän nyt minä! Että en minä oikeasti siis ole irtolainen, melkein aina tiedän mihin illalla pääni kallistan.

Mutta sitten tajusin, että jos joka kerta kun kysytään osoitetta, pitää miettiä pitkään että mitä vastaisi, niin ehkä se jotensakin normit täyttää.
Ja aina kun huomaa että jotain tarvitsisi, seuraa ajatuskulku:
a) tarvitsenko sitä ihan oikeasti
b) missä päin Suomea kyseinen tavara tällä hetkellä sijaitseekaan
sekä
c) onko se kaiken vaivan väärti tai jopa uuden ostamisen arvoinen
Yleensä ei.

Ja arvatkaa jätkät mitä. En ole enää opiskelija. Siis valmistuin! Minä!

Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa, 2116 km ajoa.
Tuntuu paljolta, mutta enemmän kilometrejä saisi jo ajamalla reitin Hanko-Ivalo-Hanko.

Paska kaupunni, I salute you

Istun jätesäkkien keskellä.
Ns. arvotavarat on pakattu. Piti miettiä mikä on todella tärkeää ja minkä haluaa ehdottomasti säilyttää. Loput varastoidaan ilman huolta huomisesta.
Auto startannee viimeistään puolenpäivän aikaan.
Irtolaisuus ei ole enää laissa kiellettyä, ja aion ottaa siitä kaiken irti.
Katsotaan mitä huominen tuo, vieläkö tämä kaupunki on kotini.

Kukin kykyjensä mukaan

Moottoripyörä, tuo tunteita herättävä kapine.

Niillä vempeleillähän on sellainen(kin) etu puolellaan että voi pysäköidä mihin lystää.
Näin ollen, mikä ihmeen idea on pysäköidä se pärrä invapaikalle??
Kaksin kappalein näin tällaisia teiden ritareita.
Mutta ehkä he olivat tohtori Houseja.

Taotaan taas

Aiemmin kehuin Sampo pankin ihanuutta.
Otin heihin jälleen yhteyden, aiheena tällä kertaa opintolaina.

"Kun mulla ois toi koronmaksu kesäkuussa, niin voisko sitä siirtää heinäkuulle?"
"Eii, ei sellainen onnistu. Jätä maksamatta vaan."
"No mitä ihmettä, siitähän menee ilmoitus lainantakaajalle ja tulee maksuja ja mitä kaikkea"
"Niin, niin tekee, mutta sillain se kuule kannattaa tehdä"
"No ehkä maksan sen sitten kesäkuussa, se suoraveloituskin lakkaa toimimasta muuten"
"Ei missään nimessä lakkaa"
"Kyllä, aiemmin oli tällainen tilanne ja seuraava korko ei tililtä lähtenyt"

(Toim. huom. laitoin rahat väärälle tilille, jolloin suoraveloitus ei luonnollisesti niitä älynnyt sieltä ottaa. Tuli karhulasku, maksoin, happy end.
Eipäs. Puolen vuoden päästä tulee ilmoitus että korkoja oltais vailla, suoraveloitetaan jadajada. Mutta eivätpä suoraveloittaneet! Edellisestä seikkailusta oli tullut viiden euron lisämaksu, muistutusmaksu siis tjsp. Ja suoraveloitus ei toimi jos on maksamattomia maksuja. No mistäs kristallipallosta ne maksamattomat maksut näkisi jos eivät sitä peri, karhua tai savumerkein ilmoita.)

Mutta takaisin puheluun:
"Niin, se oli kato sen vanhan järjestelmän aikaan, meillä on nyt tää uus järjestelmä"

(uusi järjestelmä, hmm? Ihanko totta? En tiennyt, koska olen asunut viimeiset kuukaudet luolassa, toisella planeetalla, toisessa valuuttajärjestelmässä, toisen pankin asiakkaana)

"No kuinkas tämä uusi järjestelmä tässä asiassa toimii?"
"En tiedä!"
"No kukas tietäis?"
"Ei kukaan!!"
"Mitäh, oletko tosissasi?"
"Olen, meillä on kato tää uusi järjestelmä!"

Tässä vaiheessa oli pakko kysyä, että luuletko jostain löytäväsi sellaisen pankkinne asiakkaan joka ei olisi tietoinen uudesta uljaasta järjestelmästänne.

"No, maksan nuo korot siis kesäkuussa, helpompaa niin, mutta kerrotko että paljonko se summa nyt on?"
"Eihän sitä voi tietää! Voin laskea suunnan!"

(mitä ottaisitte mukaanne autiolle saarelle? Minä ottaisin tämän pankkineidin. Endless hours of fun.)

Tällaista. Turha kai sanoakaan että kannustan kaikkia liittymään tähän kalevalalaiseen farssiin.

Sitä asiakaspalvelijaa, jonka kanssa asian hoitoa jatkoin, en kyllä ottaisi autiolle saarelle. Tiukkaa asiaa, nopeaa toimintaa ja järkevä lopputulos. Mistä sitä bloggaisi jos siellä tuollaisen kanssa olisi?

Eihän oo pakko jos ei taho?

En enää ikinä, ikinä, ikinä opiskele yhtään mitään.
En halua kehittää itseäni, oppia uutta ja kasvaa ihmisenä.

Koskaan en aio enää opetella muistisääntöjä, soveltaa oppimaani ja en mä edes keksi tähän enää mitään, mutta avainsana on ikinä.

Jos ei piru vie lyödä kohta sitä teosta painoon, sitä ainoaa jossa minun nimeni tulee koskaan tekijän kohdalla olemaan, niin laitan pystyyn Gutenbergin kirjapainon ja painan sen itse. Sitten vien sen kirjastoon ja nauran päälle.
En. Aio. Enää. Viilata. Sitä. Yhtään.

Enkä koskaan enää lue yhteenkään tenttiin.
Paitsi siihen viimeiseen joka on vielä jäljellä.
Siis yksi. Yksi ainoa.
Paska, etten paremmin sano.

Niin miksikö paska? Yksihän on vähän?
Siksi, että kun kuulin ettei se mennyt läpi, niin piti kaivaa kyllä aika monta maailman tuhoa ja vitsausta mieleen, ennenkö valkeni että ei tämä nyt maailmanloppu ole.
Enkä silti ole asiasta ihan varma.

Lainaus

Kerro missä viisaaksi tullaan
ei tällä tiellä ainakaan
kerro missä viisaaksi tullaan
tiedän sen missä en ainakaan

(Kolmas Nainen: Missä viisaaksi tullaan)

On niinkon harvinaisen tyhmä, tyhjä ja vajaa olo.

Ja jaksaaaaa!

(otsikko tulee lausuman aerobic-ohjaajan raivostuttavalla piiskaäänellä)
Eihän kukaan jaksa enää Blogilistasta, eihän?
Kerta kiellon päälle.

Itse en ole kirjautunut listalle kertaakaan sen jälkeen kun uusien käyttöehtojen hyväksymisilmoitus tuli hyväksyttäväksi ennenkö listaa pääsee selaamaan.
Luin ne kuitenkin ja yksi kohta pisti ällistyttämään, mainitsinkin siitä Paremmaks män-postauksen kommenttilaatikossa.
Eli, kohta 4.9:
Palveluntarjoajalla on oikeus poistaa Palvelusta aineisto...joka Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan on... haitallista taikka vahingollista Palveluntarjoajalle...tai kolmannelle osapuolelle. Palveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa aineiston poistamisesta Käyttäjille etu- eikä jälkikäteen.

Silloin arvelin että eihän sitä mikään voi pakottaa Sanomaa julkaisemaan sellaista mikä heitä haitannee. Kalvoi se kuitenkin, ei tämä nyt ihan...
Muistini hämäristä nousi käsite "hyvä journalistinen tapa".
Varmistin asiaa Kirsiltä, hän kun on viestinnän ammattilainen. Joka vahvistamaan että hyi Sanomaa, ei sovi mediatalolle tuollainen.

Itse pysyn päätöksessäni lähteä listalta hippulat vinkuen. Tehkää te omanne, mikä se sitten onkaan.

Murhe ja kurjuus!

Mikä siinä on kun ei saa mieleensä kon ongelmia vaan? Ei positiivisen ajatuksen häivää, stressaa vaikka mitä miettisi.
Sääkö mua sylettää vai mitä tästä syyttäis?

Grrr!

Tällä hetkellä raivostuttaa niin että korvissa kohisee. Auttaisikohan meditaatio, lootusasento vai verenpainelääke? Diapami? Laittomat päihteet?

Minuthan saa normaalistikin ihan hirvittävän iloiseksi kaiken maailman byrokraattisilla kiemuroilla. Säkenöivään riemuun minut saa sellaisella sääntöjen noudattamisella, johon ei ole mitään syytä. Pompottamisella ihan pompottamisen vuoksi.

Summa summarum, nyt on sitä aikaa kun pitää heittäytyä polvilleen ja huutaa että kaik on mänt, kaik!

Jos nyt olisi käsissä muutama vanha kunnon vitsaus, niin veisin niitä kahmalokaupalla parille imperatiiviselle konditionalistille ja akkamaiselle kostajalle.
Siellähän selittäisivät sääntöjään sammakoiden kurnutuksessa, heinäsirkkain sirityksessä ja raesateen keskellä.

Onpa muuten hyvä että Photo Fridayn säännöt sallivat myös vanhan kuvan käytön. Olisi ollut aikamoinen homma järjestää kuvanottohetki esim. tuohon viime perjantain haasteeseen.