Hei blogger.com

Hei vaan hei. Liittouduit googlen kanssa joku aika taapäin. En pitänyt siitä. Sopeuduin kuitenkin. Ennen oli muotia olla anonyymi. Nyt jokainen bloggaaja tulee rytinällä kaapista facebook-ryhmissä. Minä olen edelleen vanhan liiton naisia.

Joka kerta kun kommentoin postauksia, tunnen hetken ajan kihelmöivää jännitystä: tuleeko kommentti kumminkin sillä google-tilitunnuksella joka kertoo oikean nimeni, vai tänä supersankarihenkilöytenä? Siinä nimittäin saattaa lukea "sinun täytyy kirjautua sisään", mutta siitä huolimatta voit olla jo kirjautuneena sisään.

Clark Kent sentään saattoi katsoa että kummat vaatteet sillä oli päällä, ennenkö astui ulos puhelinkopista.

Googlen slogan on "don't be evil". Siitä huolimatta ne tallensivat vuosikausia käyttäjiensä hakuhistoriaa. Mutta unohtivat kertoa siitä käyttäjille. Sitten kun menit poistamaan sitä hakuhistoriaa, piti ensin katsoa että onko siellä mitään. Ruudussa oli myös nappi "poista käytöstä". No, tarkistuksen jälkeen historian tallennuksen sai ainoastaan "pauselle", ei enää pois käytöstä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Sitkeästi sinä, Blogger, haluat kysellä puhelinnumeroani. Koska, well, jotenkin se liittyy siihen että tunnukseni voitaisiin varastaa ja se ei ole tarpeeksi suojattu. En kuitenkaan halua liittää puhelinnumeroani käyttäjätunnukseeni. En keksi miksi haluaisin liittää puhelinnumeron käyttäjätunnukseeni.

Nyt kun menen ja kommentoin jonkun kivan ystäväni blogikirjoituksia, kysyt aina sitä puhelinnumeroa. Ja kuin kunnon pakkien antaja ainakin, klikkaan "tallenna ja jatka". Mutta sinä, persetin Blogger, loukkaannut ja annat errormessagen. Kommentti katoaa. Selaimen back-näppäin ei auta. Minua suuresti harmittaa ja sydämelleni käy.

Blogger, get over it. You're not getting my number.

Stand up Finlandia

Kävin katsomassa Stand up Finlandia-kiertueen esityksen. Lavalla Pekka Jalava, Tommi Mujunen, Pete Kosonen, Jape Grönroos, Sami Hedberg ja Joni Koivuniemi.

Ällistyttävää mutta totta, että suurin osa ääliöhuumoriin kiintyneistä koomikoista näyttää kasaavan vitsinsä yhtälöllä Antti Tuisku + homo = hyvä huumori.

Mikäpä se siinä. En tiedä että naurattaako tämä jotakuta (tosin Jonin heitto Antin armeija-ajoista oli toki ihan viihdyttävä, lähes naurattava.), mutta kun on maksanut lipusta muutaman kympin, niin odottaisi vähän tasokkaampaa huumoria. Hyvä vitsi naurattaa toisellakin kerralla, Antti Tuiskun homous ei edes ensimmäisellä.

Innostus käydä ookko nää nauranu-illoissa on laskenut kuin Kreikan maksukyky sen jälkeen kun on liian usein osunut homoille ja vammaisille nauraminen on hauskaa-koomikoita koko illan täydeltä. Toivottavasti syksylle kasautuu jotain kivempaa. Jos ei pysty nauramaan itselleen niin ei kyllä pysty naurattamaan ketään muutakaan.

Illan erityismaininta Sami Hedbergin naisvitseistä, hauskaa ja oivaltavaa. Selvästi tehty töitä tämän jutun eteen ja imitointi toimii.

Toinen erityismaininta Pete Kososelle yleisestä kuumuudesta ja hyvistä jutuista. Namu. En yleensä säntäile keikan jälkeen artistien puheille mutta nyt piti kyllä vakavasti harkita... (harkintaan se sitten kyllä jäi)

Ookko nää nauranussa on muuten harvoin ketään pahoja yleisöstä huutelijoita. Onko sattuma vai onko oululaiset niin ujoja ettei uskalla.

Tälläkin finlandia-keikalla sattui paikalle porukka jonka käytös oli kuin risteilyllä, laivaan ei vaan ollut ehditty tai löydetty. Eivät kuitenkaan esitystä pilanneet ja muutama hauska juttukin irtosi esiintyvältä taholta näistä kolleista.

Muuten: Tommi K, Tommi K; hauskaha sä olet, mutta älä hemmetissä huuda siihen mikkiin.

How to do it, part IV

Q: Kuinka saadaan kuluttaja kiintymään omaan uuteen tuotteeseen entistä enemmän luomalla tympeä tunne olemassaolevaa, kilpailevaa tuotetta kohtaan?
A: Tehdään usein käytettävä toiminto uuteen tuotteeseen ihan vain hieman erilaiseksi kuin kilpailevassa tuotteessa. Kuluttajaa vituttaa kun se klikkaa just sitä väärää nappia palatessaan kilpailevan tuotteen pariin.

Nimim. joka ikinen kerta kun klikkaan Firefoxissa oikeaa hiirennappia ja valitsen muistin perusteella valikosta ensimmäisenä listalla olevan asian, niin ajattelen että fuck you firefox kun se aukaisee linkin uudessa ikkunassa eikä välilehdessä. Arvatkaa mitä Google Chrome tekee samassa tilanteessa?

Unohin

Mun piti tilittää jotain todella vihaista ja loppuun vähän tätimäistä tähän. Mutta unohdin autuaasti että mitä.

On a totally unrelated matter, jos sanotaan että jollain on "kauheesti" harrastuksia niin paljonko niitä silloin on? Jos joku on "kauheesti" menossa niin kuinka paljon se silloin on? Paljonko on sopiva määrä harrastuksia? Jos ei olisi menossa niin mitä pitäisi silloin sillä ei-menoajalla tehdä?


(P.S: feisbuuk on saanut minut pelkäämään enter-nappia. Saattans sinikirja.)

Lukemista mulle

Bloggaaminen on kai nykyään ihan out ja plää, kun kaikki vaan twiittaa ja feisbuukkaa.

Mutta minä haluan uutta lukemista. Blogilukemista.
Suositelkaa, jooko! Blogilistalle en mene. Haluan teiltä, rakkaat lukijat, parhaat vinkit keskipäivään.

Varvo vaan

Jos käy niin, että teette lapsia.
Ja sitten tulee pääsiäinen.
Ja laitatte ne lapsenne virpomaan varpomaan.

Ja ne lapset ois siinä iässä, että osaavat jo lukea ja ehkä vähän laskeakin, eivät siksi, että ovat lapsineroja, vaan siksi että kunnallinen koululaitos.
Ja niitä lapsianne oisitte opastaneet että käyvät vaan tuttujen luona.

Ja mikäli kaikista näistä huolimatta ei sitä pilttiä voi yksin laskea tälle vaaralliselle karkinhakuretkelle, niin saanen suositella, että:

Hankkikaa hemmetissä vähän luotettavampia tuttuja.
Tai että, eikun, en mä pysty sanomaan tähän enää mitään.
Aiiiii-iivan käsittämätöntä.

Tänne

Kun en muualle viiti.
Eli:

-muista mennä huomenna kirjastoon. Ei ole kovin vaikea muistaa, koska sähköpostiin tulee muistutus että huomio huomio, kirjat on ihan justiinsa nytten myöhässä. Niin yritä nyt muistaa, kun ihan kohtuuton lasku tulee sitten siitä kun et muista.

-muista että tankilla pitää kanssa, kun et kerta tänään muistanut. Ja koska se mysteeri on jo selvitetty, että mitä ajotietokone sanoo siinä vaiheessa kun jäljellä oleva kilometrimäärä on nolla, niin ei silläkään voi perustella sitä, ettei tankkaa autoa ennenkö on ihan pakko.

Jotain muutakin oli mielessä mikä ehdottomasti pitäisi kirjailla internetin kuteeseen, mutta nyt en justiin muista.

[edit] niin ottia tuota, sehän se oli, että miksi ostin verisuonen väristä luomiväriä? Nyt en osaa päättää että näyttääkö tämä justiinsa chiciltä, vai pelkästään valvoneelta. Ehkä tätä voi käyttää johonkin varjostukseen tai semmoiseen, just niihin mitä minä osaan vähän huonosti. Pitää kysyä joltain joka tietää, eli yritä muistaa kysyä paremmin asioista perillä olevilta että mitä tehdään verisuonen värisellä luomivärillä.

Ja semmoista kanssa halusin kanssanne jakaa, että luulin sanan "chiclit" perusolemuksen asuvan sanassa "chi", ja tästä syystä hätkähdin monta kertaa että miten näin avoimesti puhutaan (oudoissa asiayhteyksissä) itämaiseen filosofiaan perehtyneestä genitaalista.

Pyykki-zen

Tuossa puhtaita pyykkejä räpelöidessäni sain sellaisen jalat alta-zen-kokemuksen että häntäluuta pakottaa vieläkin.

Koskapa tämä on sen tason kyökkipsykologiaa että hävettää, en tohtinut laittaa sitä sinisen elämän seinälle. Sen sijaan postaan sen tänne.

Elämässä ja pyykinpesussa

Ne, jotka ovat suurimmalla rasituksella, tarvitsevat hellävaraisinta kohtelua.

Oi onnea, se näyttää kirjoitettuna vielä typerämmältä kuin miltä se päässäni kuulosti.

Mutta näin se on. Päätän tänään täältä tähän.

(pyykinpesussa se vaan sinänsä ottaa kuulasta, kun eivät lähde puhtaaksi, eli ovat käyttökelvottomia hellävaraisesti kohdeltuna ja tehokkaammalla tahranpoistolla ovat käyttökelvottomia koskapa, niin tiedättehän te. Ja niinhän juuri eläm (Klong).

P.P.S Blogger väläytti mahdollisuutta lisäillä postauksen perään jotain mahtavia linkkejä, niin että voisitte entistä paremmin jakaa nämä rujot mutta kauniit viisauteni muillekin. Hätiköin ja klikkasin sen jotenkin pois niin etten löydä moista namiskuukkelia enää. Vaan mitäpä tuosta. Onhan sentään googlebot kävijöiden takaamiseksi.

Miksi ne sillai?

On se kumma.
Kun asettaudut johonkin ns. noutopöydän ääreen, niin paikalle osuu ihan varmasti naiseläjä, sellainen noin +40-iältään, joka ei voi olla sanomatta jotain seuraavista fraaseista:

"On se niiiiin ihanaa kun pääsee kerrankin valmiiseen pöytään!"
"On se yhtä juhlaa kun saa jonkun toisen laittamaa ruokaa!"
"Voi että se sitten maistuukin hyvältä kunhan vaan on jonkun toisen laittamaa ruokaa!"

Täytyy kyllä myöntää, etten ole suurperheen äiti joka olisi nyykertynyt taakkansa alle, mutta emmä vaan silti käsitä! Tiedoksi teille:
- einestä saa kaupasta. On vaikeaa kuin 1-2-3 sen laitto ja syönti. Epäterveellistä se on kyllä, enkä missään nimessä sitä suosittele, mutta kannattaa se enemmän kuin naulat läpi ranteen läpi nilkan.

- valmiiseen pöytään pääsee ihan kohtuullisella kustannuksella tai jopa ilmaiseksi, hakeutumalla
a) lounaalle
b) kylään
c) jakamalla kotitöitä

En taida olla Jaakko Kolmosen reinkarnaatio, mutta silti tykkään omista keitoksistani ihan poskettomasti. Jos te ette, niin ostakaa mausteita tai keittokirja.

Rakkaudella Hynyselle

Jouni Hynynen loihe lausumaan vastikään ilmestyneessä Myö Ämmät-lehdessä lasten kasvatuksesta.

(Tiedän kyllä, että tällaisen jutun yhteydessä pitäisi laittaa suora sitaatti, lehden ilmestymispäivä, sosiaaliturvatunnus, gps-koordinaatit ja arvioitu esiintymistiheys mutta kun ei mulla niitä ole niin muistin varassa mennään.)

Jotensakin niin se meni, että Jounilla on tavoitteena -ilmeisesti jopa oman elämänsä ainoana tavoitteena- kasvattaa lapsestaan "parempi ihminen ku mie itte oon". Ja jos jokainen tekisi näin niin Hynysen mielestä maailma olisi "pikkasen parempi paikka".

Kuule Jones. Tilanne taitaa tosiaankin olla sellainen, ettet ole maailman ainoa tai ensimmäinen vanhempi jolle lapset eivät riitä sellaisina kuin sattuvat olemaan. Saati sellaisina että olisivat yhtä hyviä, tai huonoja, kuin vanhempansa.

Ei tarvitse etsiä sen kauempaa kuin jonkin junnuliigan, Michael Aaron pianokoulu 1:n tai koulutodistuksen liepeiltä niin jo löydät vanhemman jolle ei riittänyt. Oma menestys aikanaan oli mitä oli ja peli niiltä osin menetetty, mutta ah niissä pienissä pilteissä voi kaiken korjata.
Eikä maailma ole siitä tainnut sen paremmaksi paikaksi muuttua.

Koskemattomat

Tiedättehän sen raivostuttavan "sealed for your protection"-lätkän mikä on esimerkiksi ketsuppipullossa? Sen jonka kanssa menee hermot, joka ei aukea millään, ja vihdoin avautuessaan läsäyttää puolet pullon sisällöstä otsaan ja toisen puolen keittiön roiskekattoon?

Sen joka laittaa hurraamaan irtotavaran, paperipussien ja ekologisuuden puolesta?

Siitä ei siis suin tykätä ja pitää ihan ihmetellä että kuka tästä hygieniasta oikein vouhottaa näin paljon että näitäkin tarvitaan.

Mutta annas olla jos se on niin löyhällä että ei ole mahdollisesti ollut ollenkaan kiinni koskaan, vaan irtoaa kierrekorkkia avatessa. Johan heti tuntuu että thyi, tähän tuotteeseen on joku voinut koskea.

Sama pää

Kun facebook-addiktio syvenee niin blogi hiljenee.

Olen joko dementoitumassa tai äärimmäisen hajamielinen jostain muusta syystä.

Aloitan jutun kertomisen, lopetan sen yhtäkkiä tuijottamalla kaukaisuuteen. Kaveri hoputtaa "niin mitä sitten tapahtui?". Hä, ai millon?

Nousen toimittamaan jotain asiaa, huomaankin jonkun ihan toisen, teen sen, palaan takaisin ja muistan sen alkuperäisen asian - ehkä.

Myöhästyn ihan joka ikisestä kuviteltavissa olevasta tapaamisesta.

Tuherran pikkuasioita tuntikausia.

Kolme viikkoa lomaa piti olla että tajusin tämän, riittäisiköhän toiset kolme siihen, etten enää olisi näin retkellä?

Pokka

Kävin kaupassa. Kassalla aloin kiivaasti väittää ostamani kurkun olevan espanjalainen, eikä suinkaan kotimainen jonka mukaan minua veloitettiin. Myyjä ei juuri korvaansa lotkauttanut, ei edes yrittänyt kurottaa väärin punnitsemaansa kurkkua kohti.
Outoa, ettei myyjää sen vertaa kiinnosta. Tämä johtui joko
a) myyjän motivaatio-ongelmasta
b) ympäri kurkkupakettia painetuista Suomen lipuista.

Arvaukset kommenttilaatikkoon!

Terv. nimimerkki "Osaan nauraa itselleni satunnaisesti"

Linkkivinkki

Olen tyystin unohtanut suositella jo hetken blogimaailmassa vaikuttanutta tosielämän ystävää.
So I proudly present: Mei @ Sanojen laita
Menkää ja lukekaa.

Näin unta

että olin menossa viikonloppureissulle. Loogisesti reissun kohteeksi valittiin Australia. Mitäs siitä, että lennot kestävät 20 tuntia suuntaansa. Haalasin mukaan 22 kiloa matkatavaraa. Ja se oli vasta se ruumaan menevä laukku.

Meinasin myöhästyä koneesta, juoksin sitä kohti kentällä. Lentokoneeseen oli todella vaikeaa kiivetä, portaat olivat jäässä ja jotenkin vaikeat. Pudotin toisen laukuistani ja tajusin, ettei matkatavaroitani checkattu ollenkaan.
Ajattelin, että tätäkö on turvatarkastusten taso nykypäivänä. Kohta varmasti sattuu joku onnettomuus kun on kerran tällaista.

Ai niin. Lukekaa Päiväkuvitelmia. On ihan huippu.

Mulle heti nyt

Kohta on syntymäpäivä, eikä voi olla miettimättä kaiken sortin konditionaaleja. Mitä mulla pitäisi olla.

Etoo sanoakin, että "nykynuoriso" (intonaatio yyhyn kiitos), mutta mikä siinä on, että nyky-yhhmmm ihmisten pitää saada kaikki?
Asunto, talo, kesämökki, vene, auto, leasing-auto, kakkosauto, koira, huvila Espanjasta, kesäloma Saimaalla, golf- laskettelu- ja sukellusloma, plussakortti, es-etukortti, visa, master, diners, kaksi-pilkku-kuusi lasta, takapiha, veranta, laituri, taulutelkkari, kotiteatteri, nahkasohva, kelim-matto, rakennekynnet, biojäteastia, maratontreeni, puutarha, mansikoiden pakastus, sienestys, facebookin olen-hyvä-ihminen-ja-enemmän-kuin-sinä-päivitykset.

Mistä niillä riittää aikaa ja akkuja?
Voi vittu ja auton vuosihuolto.


Eikä mulla ole edes uusia verhoja. Ku ei kannata. Jos vaikka kohta muuttaa.

Oleksmää vai eksmä ole

Jostakin on iskostunut tietyt asiat takaraivoon.

Pesukonetta (oli se sitten astian- tai pyykin) ei jätetä yksinänsä mylkkäämään kaupassakäynnin, kyläilyn tai työpäivän ajaksi.
Hellalle tahi uuniin ei jätetä ruokaa ja lähdetä kylille.

Tekeekö tämä minusta
a) järkevän
b) neuroottisen
c) joku muu, mikä

Vastata saapi kommenttilaatikkoon.

Muoto

Valokuvatorstain haasteena määrämuoto


Tämän muotoinen minä.

Päähäni säkki pannaan

Jostain syystä tämä biisi kolahtaa justiinsa nyty.
Kesäbiisin pitäisi kai olla jotain pirtsakkaa ja ihanaa, mutta mitä sitä turhaa.
Tätä soittaisin, ajaisin tuhannen kilometriä ainakin.
Kesäaamuun tai iltaan, auringonlaskuun, -nousuun, tunteeseen.
Siihen jossa ei tiedä kumpaa katselee.

Ja tupakan polttaisin.
Nyt on vierähtänyt kolme kuukautta ilman savuja.
(vertailukohdaksi ja ooh-äänten takaamiseksi kerrottakoon, että kevyet 14 vuotta tuli nikotiinia nautittua)

Kuis

Näytän jotenkin erilaiselta kuin aamulla. Tai eilenkään aamulla. Tai viime viikolla. Ehkä, en niin tarkkaan voi sanoa.

Tuijottelin peiliä pitkään ja yritin keksiä syyn. Olenkohan normaalia kalpeampi?
Jos, niin miksi? Ja kuin ny kalpeus voi niin dramaattiselta näyttää?