Jos pysähtyisit

Valokuvatorstain aiheena kuva-assosiaatio:


Mielestäni vasemmalla voisi hyvinkin olla tällainen näkymä.

Spiraali

Valokuvatorstain aiheena portaat.

Kiinan meri, meri Kiinan

Valokuvatorstaissa aiheena saaste.


Vesi ei näyttänyt kovinkaan puhtaalta mutta ilolla lapset siinä uivat.

Hieno uutishetki

Sanomalehti Kaleva julkaisi perjantaina uutisen (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana):


Soo soo poliisi ja rajavartiosto! Oi korruptiota!

(P.S: sittemmin Kaleva muokkasi uutistaan, mutta tämä print screen on täysin aito, ei muokattu)

Tää outoa on

Eikö se ole varsin kummallista, että jos mikään ei oikeastaan ole hyvin, niin silti vetää perinnölliset trrt-trrt-kohtaukset kun on jostain syystä niin kivaa?
Onko se nyt niin, että kun tapahtuu, on helpompi hengittää? (tyttöbändilainauksen tunnistajat sanokaa hep!)

trrt-trrt on suvussa kulkeva omituinen kohtaus. Silloin hykerrellään käsiä oudosti ja päristellään. Se viittaa suureen innostumiseen/jännitykseen. Must see että ymmärtäis.

Halusin

Kaksi vuotta sitten kirjoitin listaa siitä mitä tarvitsen. Katotaas miten ämmän kävi.

Mä haluan

ja tarvitsen:

-television, ja sen lisäksi uuden tv-tason
Televisio on. Digiboksia ei, mutta mulla onkin suunnitelma. Tv-taso on se sama vanha. En vieläkään raaskinut hankkiutua vanhasta eroon.

-auton
Onhan mulla. Tahdon uuden.

-kahvinkeittimen, vanha on jo vanha ja tippalukko ei toimi koskaan. Pari pisaraa jää aina vaanimaan ovelana että otan kannun pois.
Samalla mennään. Puolustuksekseni täytyy sanoa että ruokakuntaani kuului henkilö joka omisti paremman. Nyt kaivoin varastosta tuon vanhan.


-pesukoneen. Ei lähde tuolla vaatteet puhtaaksi.
Sama kuin edellinen. Tosin vanhaa pesukonetta ei enää ole. Nyt on uusi vanha kone, jossa vesi oikeasti kiehuu kun pesee 90 asteessa. Höyry pesuhuoneessa on vaikuttava näky. Pakko tulla puhdasta.

-puhtaita mattoja
Sain. Ostin, en pessyt.

-uuden kännykän. Akku tyhjenee valon nopeudella, ja lataus on muka puolessa tunnissa valmis.
Tämäkin mulla on! Jopa kaksi. Toinen ei ole oma, vaan työn.

-ompelukoneen. Tai nöyrän ja ilmaisen ompelijan.
Kumpaakaan ei ole. Mutta kaupassa ja ompelimossa tekevät sellaista jos rahalla maksaa.

-uuden kirjahyllyn. Ei mahdu enää kirjat tuohon vanhaan.
Vanhasta hankkiuduin eroon pari viikkoa sitten. Ei ne mahdu tuohon uuteenkaan, mutta se oli halpa. (Näin sitä muuttuu oman isänsä kaltaiseksi, mitä sitä muulla väliä kun halvalla saa ja joskus sitten viiskymppisenä parempaa joo, mitä sitä värejä valkkaamaan, pääasia että on halpaa ja täyttää tehtävänsä! Ei mua tuo kirjahylly ahdista mutta se ajatus, se ajatus!)

-uuden tietokoneen. Tehokkaamman, paremman ja enemmän muistia omaavan.
On! Muistiakin ostin lisää. Mutta tää on "tällanen peruspaketti" niinkuin takuuhuollossa tuhahtivat. Siat. Silti tehokkaampi ja parempi, eli tavoite täytetty.

Summa summarum, toiveeni ovat toteutuneet 70 %:n tarkkuudella. Aika hyvin! Ei yhtä hyvin kuin 80 % minkä erheellisesti laskin kun ajattelin että ompelutoive on kuitenkin toteutunut, mutta eihän se ole.

Moving in moving out

Jos haluat tuntea itsesi todella pidetyksi ihmiseksi, kerro muuttavasi. Jokainen siskon kummin kaima ja puolituttu tarjoutuu muuttoavuksi. Jopa siihen pikkutavaran pakkaamiseen tai siivoukseen.
Jos haluat tuntea itsesi yksinäiseksi, muuta. Kukaan ei todellakaan pysty nipistämään aikataulustaan edes pientä viisiminuuttista muuttoosi.

Muutto on helvettiä. Tavaraa riittää, ja vaikka heität sitä roskiin, sitä riittää silti. Päiväkausien pakkaamisen ja raivaamisen jälkeen tarvitset vielä viisi miljoonalaatikkoa joihin tulee tavaraa jota et tiennyt edes omistaneesi, kera tavaran jota tarvitset päivittäin.

Muuttoon mennessä olet ehtinyt unohtaa ne taikatemput mitä vaadittiin huonekalujen saamiseksi asuntoosi. Ai niin, tossa sohvassa oli toi kulma mikä piti sahata pois, eikä toi pöytä mahtunut tosta ovesta. Kirjahyllyhän on siis valmistettu tässä ennenkö tätä asuntoa olikaan ja talo rakennettu siihen ympärille.
Uudessa asunnossa on tietenkin uudet kommervenkit.

Kaikesta huolimatta ihmiset olivat ihania ja auttavaisia, vaikka muuttoni ovat olleet lukuiset. Yksin olisin tuhertanut itkua ja vaipunut epätoivoon, mutta auttajien kera suurin osa vitutuksesta kuittaantui naurulla. Kiitos!

Hidas rokkari

Ally paiskasi minua taannoin kunniamerkillä:


Kiitän, pokkaan ja luovutan puolestani kunniamerkin seuraaville:

Ally, Sebbie, Kumina, Nopo, Sun äitis sekä Jenni-Juulia.

Kahdeksan iloa

Ally kertoi kahdeksan ilonaihettaan ja vaikka ei varsinaisesti haastanut niin haastauduinpa kumminkin.
Eli kahdeksan ikiomaa ilonaihetta, ei missään varsinaisessa järjestyksessä.

1. Syysilma
Syksyllä viileä, kirpeä, kostea ilma josta saa nauttia metsässä. Haikea ja iloinen hetki.

2. Kesäaamu
Kesällä hetki josta ei tiedä onko se aikaisin vai myöhään. Ei tiedä onko menossa vai tulossa mutta aurinko paistaa kuitenkin.


3. Herääminen
Herääminen aamuyöllä siihen että kello on vielä niin vähän että voi jatkaa unia. Bonuksena aamuseksi samaan aikaan, nukkumisaikaa vielä jääden.

4. Raukeus
A.k.a nokkaunet seksin jälkeen.

5. Saavutus
Kun saa jotain valmiiksi tai huomaa tehneensä oikein.

6. Uusi kirja
Lukematon kirja jonka tietää olevan hyvä. Se hetki kun sen ottaa käteensä ja yhtäkään sivua ei ole vielä luettu.

7. Ihastuminen
Tunteista mitä parhain. Odotus, jännitys ja haaveilu.

8. Kaikki annettu
Fyysisen ponnistelun aikana/jälkeen seuraava olo.

Ja monta muutakin pientä ja isompaa iloa tuli mieleen.

Voi video

Hankalaa. Helvetin hankalaa. Ja silti niin helppoa, luontevaa, juuri sitä mitä kaipaan.
Mistä näitä sikiää? Toissa kesänä kysyin että mihis sitä hiihtäis. Kysyn samaa, tahdon vastauksen.

Oi niitä aikoja!

Vaihtoehtojen runsaus on lamauttavaa. World at your feet!
Silloin kun minä olin omilleni muuttava opiskelijan irvikuva, asunnoista oli pula. Vuokrattavana-osastolle pääsi vaikka puistoon sijoitetulla teltalla. Siitäkin oli taistelemassa kymmenen asuntoa tarvitsevaa.
Nyt valinnan varaa on. Liikaa. Huomaa miettivänsä täysin epäolennaisia asioita, kuten talon väriä ja parvekkeen sijaintia. Että ois tosi ihana asunto, kunhan se olisi vain siinä toisen kadun varrella. Sata metriä tuonnempana. Hissitalossa. Toisin päin. Paremmassa maineessa. Paremmalla feng shuilla varustettu.

Toisaalta nirsoilen tahallani. Uskon vakaasti että oikea ratkaisu tupsahtaa eteeni todella vaivattomasti.
Uusi asunto on kasvanut mielessäni uuden elämäni symboliksi. Hyvyyteni ihmisenä on suorassa suhteessa asunnon ihanuuteen.
Ratkaisu mahtaa olla ihan vieressä. On ne talot niin kauniita. Mutta entä jos kumminkin...?

Viisauden äärellä

Hämmästelin kaupassa pölynimurien ihmeellistä maailmaa. Valintani rajautui kahteen koneeseen, tehoiltaan hieman eroaviin. Mietiskelin enää mööpeleiden melutason eroavaisuuksia, joten suuntasin kulkuni tiskille.
Avulias myyjä tulikin kytkemään koneita verkkovirtaan ja esittelemään säädettäviä varsia.
Siinä sitten kuuntelimme, ensin toista imuria ja sitten toista. Selkeä ero.
Avulias myyjäni oli kuitenkin sitä mieltä että asia vaatii vahvistusta, ja loihe lausumaan: laitetaan ne molemmat yhtä aikaa päälle!

Ja näin tapahtui. Vakavailmeisenä julistin valintani ja kiitin palvelusta. Nauroin vasta kotona.

vitun vaikee

Olisin helvetin paljon helpompi ihminen jos vain hermo kestäisi olla.

En tahdo olla säälittävä, silminnähden huono
ja kaikkien neuvottavissa. En kestä hyväntahtoisia neuvoja ja idioottivarmoja ratkaisuja. En tahdo kuulla että kyllä se siitä, asioilla on tapana järjestyä ja suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista tämä paska elämä nyt vaan on, kantsis vaan kärsiä.

En tahdo olla joka ikisen asian ymmärtäjä, sietäjä ja hymistelijä. En tahdo kuulla että jokaiseen asiaan olisi ollut parempi ratkaisu jonka ala-asteellakin oleva olisi ymmärtänyt paremmin kuin minä. En kestä sitä että joka ikinen Radio Suomella vingutettava iskelmä tiivistää kaiken tämän muutamaan korniin säkeeseen.
Jonkun sopivan instanssin pitäisi myöntää lupalappuja vitutukseen. Lappu oikeuttaisi pysäköintiin invapaikoille, yksisuuntaisen kadun väärälle puolelle, bussipysäkille ja keskelle moottoritietä. Kaupan kassajonossa saisi etuilla sillä lapulla ja baarissa olutta alennettuun hintaan. Tupakka olisi tietenkin verovapaata.

Väsynyt. Vitun väsynyt.

En tahdo olla ambomaan nälkälapsi, jonka ongelmien edessä kaikki pitävät hiljaisen hetken.
Tahdon olla normaali, tahdon olla minä taas.

Kyllä se siitä!

Olen ekokatastrofi, ladattu ase, valtion vihollinen, ärsyttävä, helposti syttyvä, räjähdysaltis ja ympäristölleni vaarallinen.
Liikaa, liian vähän, enemmän, vähemmän, olisit, tekisit, pystyisit, voisit.
Huostaanottakaa, tuomitkaa oikeustoimikelvottomaksi, viekää pehmeään huoneeseen jossa ei ole nurkkia.
Antakaa lääkitystä, armoa, sääliä, ymmärrystä, pään silittelyä ja selkään taputtelua.
Muistakaa iltarukouksessa, kirjoittakaa puolestani joulupukille ja tuokaa minulle alkon kanta-asiakaskortti.

Olispa litra bensaa, tulitikut ja vähemmän vastuuntuntoa.
Mutta älkää huoliko. En mä oikeasti ole rikki.

Däng däng!

Jos on kiire, niin saattaa joskus käydä niin että jumalainen väliintulo huolehtii kiireen vähenemisestä.
Polvella on tietty liikerata jota ei pidä rikkoman. Jos rikkoo, kuuluu riks-raks-poks.
Nyt sitten käveleskellään hitaasti ja harkitusti. Ettei vaan sattusi mitään.

The Boss

Testasin johtajuuttani.

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Olen JFK! Siistiä.

Mikrokosmos

Valokuvatorstain aiheena on mikrokosmos.
Kamera ei suostu yhteistyöhön ja on ihan hirvittävä nälkä joten pitäkää kosmoksenne.

(Miksi ihmeessä se jää polttamaan tuota "one moment"-valoa mutta ei piru vieköön yhdisty, häh? Paskan möivät.)

Nimeni on Dingo

Aloitin suuren vaalennusprojektin. Kohteina hiukset ja housut.
Joskus kauan aikaa sitten roiskaisin siivotessa Domestosta päälleni. Mustat housut eivät siitä oikein tykänneet; housuihin tuli komeat valkoiset läiskät. Ajattelin että menevät kotihousuina ihan hyvin pienestä värivirheestä huolimatta. Sitten sain kuningasidean ja paikkasin värivirheen mustalla tussilla.

Tussin jälki ei kuitenkaan kestänyt lähempää tarkastelua. Housut näyttivät tahraisilta.
Post-pääsiäisinnossa ostin domestosta ja ajattelin vaalentaa koko housut. Vahva kloori-vesisekoitus ämpäriin ja housut perään. Siellä saivat olla jokusen tunnin, välillä tökin niitä vanhalla samppoopullolla kuin paraskin pyykkimuija.
Tulos oli ihan hyvä. Housuista tuli tummanruskeat. Mutta miten kävi tussilla värjätyn osan? Pystyykö puhdistusaineiden kuningas permanent-tussiin?
Voin kertoa, rakkaat lukijani että ei pysty. Tussi on ja pysyy. Kostoksi taidan viskata rievun roskakoriin. Oppiipahan!

Kloorinhajussa aloitin toisenkin vaalennusprojektin.
Olin varustautunut värinpoistoaineella ja vaaleaakin vaaleammalla vaalennusaineella.
Värinpoisto päähän. Tulos oli juurikin niin järkyttävä kuin voi kuvitella, kuten jokainen värinpoiston tehnyt tietää. Konkarina en tästä kuitenkaan hätääntynyt, vaan sekoittelin vaalennusaineen ja sivelin hiuksiini.
Vaikutus ei ollut ihan toivottu. Sivut ja juuret olivat ihan sitä haluttua sävyä, mutta päälaella keinui oranssin värinen heltta. Hyvää pääsiäistä!
Tässä vaiheessa annoin auringon laskeutua värjäysprojektini ylle ja menin nukkumaan.
Aamulla sekoittelin loputkin värinpoistoaineesta. Tulos oli hiukkasen parempi, tuska uskomaton. Päänahka kirvellen ja surkeasti uikuttaen istuin odottelemaan vaikutusajan loppumista.

Käyttöohjeessa uhkaillaan että jos tunnet minkäänlaisia kiristäviä, puristavia, kirveleviä tai punoittavia oireita, keskeytä värjääminen oitis ja ota yhteyttä lääkäriin ennen seuraavaa värjäyskertaa. Tein niin kuin jokainen itseään ja kauneudenhoitoprojektiaan kunnioittava nainen tekisi ja viittasin ohjeelle kinttaalla.
Vesi silmistä valuen hieroin vaalennusaineen päähäni. Lisäsin vaikutusaikaa roimasti, niinhän ne kampaajallakin tekevät. Foliota ei valitettavasti taloudesta löydy, joten en voinut askarrella siitä hienoa hattua itselleni. Harkitsin elmukelmua, mutta luovuin ajatuksesta kun kuvittelin vetyperoksidin ja muovikelmun yhteisvaikutuksia.

Tulos ei siitä paljoa parantunut. Näytän Neumannin ja Olli Lindholmin ristisiitokselta.
Minkäköhän tässä ottaisi seuraavaksi projektiksi?

Verenkiertoa haittaa

Ai jumalaut että ottaa päästä! Niin huono päivä etten keksinyt otsikkoakaan. Vituttaa tämä kirjoittaminenkin niin ettei veri kierrä. Vituttaa värjätä hiuksia värillä joka on aivan kammottava. Vituttaa kun koira pyörii jaloissa. Vituttaa kun 5 card draw on niin helvetin paska peli Paffin saitilla. Internetin kaiken maailman vinkujatkin vituttaa. Jos olisin huonommalla itsehillinnällä varustettu niin provoilisin niin perkelesti kaiken maailman aaseille joilla on köysi liian pitkä ja katto liian matala. Kauppaan meneminen se vasta vituttaakin. Jehovatkin kävivät. Ei ole kesä ja sekös se vituttaa, paitsi enemmän vituttaa se, että kevät on jo pitkällä eikä opintoviikkosaldo suinkaan ole kasvanut toivottavalla tavalla. Loppujen lopuksi vituttaa niin makeasti että taidan haalia ja vaalia tätä huolella. Niin, vittu!

Ja takkivitutushan tästä vielä unohtui. Olen patsastellut ympäriinsä nahkapalttoossa joka pitää lämpimänä kovemmallakin pakkasella. Ja siitä saatanasta lähti nappi. Ihan helvetin kuumahan se on näillä keleillä. Siinä on myöskin hihassa reikä joka on paikattu kyseenalaisin konstein. Ulkoilutakin vetoketju sanoi sopimuksen irti. Viime talvena ostetun helvetin ruman takin vetoketju teki saman. Ruskipolaski-nahkatakin karvareunus muistuttaa auton alle jääneen jäniksen turkkia. Muovitakki on helvetillisen rumasti leikattu, näytän siinä siltä kuin porsisin vähintään kuukauden päästä. Yhdessä takissa on tahra joka ei lähde pois, ja niin pienet taskut ettei sinne tunge edes kotiavaimia. Tai jos tunkee niin takki näyttää epäilyttävästi makkarankuorelta. Vanhassa, sinänsä ihan mukavassa nahkatakissa on repaleinen vuori ja räystäsperse-leikkaus. Kaupoista löytyy untuvatakkeja ja ohuenohuita takkeja. Molemmilla hintaa 300 euroa, paitsi halvennuksessa vain ysiysi. Ihanasta trenssistä lähti nappi keskellä risteystä ja luulin sitä kolikoksi. En pysähtynyt poimimaan. Varanappeja ei ole. Surupukuun, tuhkaa päälle ja alasti ulos. Ai niin, onhan vielä villakangastakki. Näyttää helvetin tyylikkäältä koirankusetuskenkien kanssa. Korkkareissa ja käsilaukkua kantaen lenkille, jeh.

Maantiedettä

Olen suuri luokittelujen ystävä. Erityisesti tykkään luokitella ihmisiä maantieteellisin perustein. Tässä siis pikaopas suomalaisten maailmaan.

Hämäläiset
Hämäläinen on hidas ja synkkä. Karjalaisten hautajaiset ovat iloisemmat kuin hämäläisten häät. Ilonpidosta hämäläinen ei tajua mitään, hiljaista pitää olla eikä missään nimessä liian hienoa. Lapset ja vähämieliset riekkuu, ei aikuinen ja viksu. Hämäläinen vähättelee itseään ja tekemisiään, että ei tää ny oo ku tämmöstä vaan, toivottavasti kelpaa.

Turku
Turussa kysyminen aloitetaan aina pessimistisesti, pessimistihän ei pety. "Ei sunkkan sul ole-" kysymykseen on helppo vastata että ei ole, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Pohojalaaset
Pohojalaanen ei turhia kursaile. Kaikki on ristuksen komiaa ja suurta. Kuulijan vastuulla on että kuinka komeaa ja suurta se sitten loppujen lopuksi onkaan. Pohjalaiselle ei liian hienoa olekaan.

Oululaiset
Oululainen eppäilee. Jos joku ittiään kehua retostaa, niin ei varmasti oo se asia niinku se sannoo. Ja jos menestyy, nii alas tullee ja nopiaa. Jos ei muuten tuu nii tönästää.

Peräpohjola
Oululaisen epäily potenssiin kymmenen. Ja vahingonilo! Jos kaadut, niin peräpohjolalainen on se joka nauraa.

Lappilaiset
Lappilainen ei missään nimessä ole sama kuin lappalainen. Eron ymmärtäminen voi olla elintärkeää. Lappilainen on ystävällinen ja reilu. Tosin saattaa tarjota hymyssä suin oluen, mutta jos unohdat kiittää niin tulee leukusta selkään. Mutta hymy ei hyydy.

Kainuu ja koillismaa
Kainuulainen se vasta synkkä onkin. Ei usko itseensä eikä naapuriin. Kainuulaisen tunnistat katukuvasta vihreästä luomiväristä ja nahkasohvan näköisestä nahkatakista.
Koillismaalaiselle on piinaava ajatus olla vaivaksi. Kylään tullessa sillä on melkein oma tuolikin mukana, mutta eväät ainakin. Ettei meistä mitään vaivaa, ei meitä varten tarvi laittaa!

Savolainen
Savolainen suattaa olla kiero. Vuan saattaa olla olemattakkii.

Karjalainen
Ilo pintaan vaikka syän märkänis! Puhuu ja puhuu, varsinkin hämäläinen on hukassa moisen kälätyksen edessä. Saattaa luvata liikoja.
Koillismaalainen ja karjalainen eivät voi kyläillä toistensa luona, koska kohteliasuussäännöt menevät pahasti ristiin. Koillismaalainen on hämillään karjalaisen herkkupöydän ääressä, eikä karjalainen ymmärrä tuoda omia eväitä.

Helsinkiläinen
Helsinkiläinen ei ikinä, missään olosuhteissa sano hesa. Stadista voi puhua vasta kolmannessa polvessa, aikaisintaan. Kehäkolmosen sisäpuolen erinomaisuudesta puhuvat ne jotka sanovat että hesa (= junantuomat). Aitohelsinkiläisen ei tarvitse kaupunkinsa erinomaisuutta korostaa, jos joku ei sitä tajua niin oma on häpeänsä. Stadilaista kuitenkin hieman hämmentää muu Suomi: koko tuo epämääräinen alue kulkee nimellä lande. Tämän hän sanoo häpeilemättä, eikä ymmärrä sen aiheuttamaa negatiivista reaktiota.

Illaksi kotiin

Valokuvatorstain aiheena on kodikas.

En tiedä varmaksi onko tämä ollut ennen tulipaloa jonkun koti, mutta luulen kuitenkin niin. Alakerrassa on varmaankin ollut liiketila.


Osallistun tänään kahdella kuvalla kun sopivia sattui olemaan.
Kun palasin tämän meren rannalta, avautui metsän keskellä yhtäkkiä maisema joka olisi voinut olla suomalaisen suon laidalta. Tuli kotoisa olo.

Meemi

Tähän meemiin haastan ne ketä sattuu huvittamaan.
Eli: ota blogissasi ensimmäisenä julkaisemasi teksti. Laita se turkuraattoriin ja julkaise tulos.

Tapula rasa

oih mikä klishee.

Formulakausi o sitten lähteny käyntisse. Tiätty uuret sääntömuutokset tuntuisivat tuavan hiukka jännityst peliin, mut kui mun nysse tarttis sano saaraksemme formuloist vieläki jännittävämmän urheilun, voimme lisätä mukkan öljyn ja miinat. Jokaisel kuskil viis miinaa mukkan, joit voi sitten kylvää sopivas mutkas raral. Tai öljyä, öljy kui vaa o totanoi hyvä, niinkuin jokaine autopeliä pelannut tietää.

Joku ruursoni halusi viime kui mun nysse tarttis sano yänä majoittuu rappukäytävääni. Homma näytti mut kumminki toivottomalt jo alkuun, kohteena olevan asunnon sijainti ei sunkka horisontaalisesti oli selvä (keskimmäine ovi) mut vertikaaline sijainti hakuses. Niinpä mun(kin) ovikelloni ei mar pian soi. Mitään assja kaveril ei ollut, paitsi käheäl äänel sanottu vai kummottos "sori".

Menee hetki, ovikello soi uurestas. Eikä vieläkään mitään assja ol. Kysyn onko jotain ei sunkka hukas, simmottos sit vaa joku hätänä, voinko auttaa? Assja ei kuulemma kyl mar sit ol niin yksinkertaine, nimpal mukavast joten toivotan kulkijan kui vaa suarin sanankääntein käyttämään aikansa johonki ei sunkka kehittävämpään ku ovikelloitten soitteluun keskel yätä.

Portaista löytyy onneks hyvä nukkumapaikka. Kyl mar sit siinä täsä ny hän totanoi tursotti ku tulin yälliselt koirankusetusreissult. Keskustelimme hetken aiheest "rappukäytävä - tie ihmisten kotisse vai kätevä hotellin ei mar korvike?".

Formuloiden äärest heräsin kuala simmottos sit vaa suupielest valuen, niin ku asiaan kuuluu. Kello tiätty 06.47.

kömmin sänkyssen nukkumaan, ja mikä kuuluukaan?

*ring ring*
"Au" kuulus oven takaa. Avausliike kui vaa saattoi ol hiukka nopeahko, johtuen joko huanost tasapainost ei sunkka tai vai kummottos kasvavast raivost.

Kuka menee ovikelloa soitettuaan väijyssen oven kui mun nysse tarttis sano taakse niin et saa sen päähänsä? Totanoi we have a ei sunkka winner!

"sori. sori. sori" Mikä helkkari tätä tyyppiä vaivaa? Koska intoni paneutuu sosiolokiaan o ajankohrast tiätty johtuen hiukka heikko, soitan paikal ammattiapua.

Nuokun ei mar ikkunan ääres, simmottos sit vaa ajatuksenani ol ei sunkka nukkumat ennenkö oikeus o voittanut taas, silmä sem pare vaa silmäst ja rauha kui mun nysse tarttis sano o maas.

En kuitenkaan ollut tarpeeks sitkeä, mut ovikello täsä ny ei enää soinut.

Pelaa!

Koska tämä peli ei addiktoi oikeastaan ollenkaan, haluan jakaa linkin kanssanne: Impossible Quiz

Edit: Linkki korjattu.

Pelkkää kuvitelmaa

Valokuvatorstaissa kysytään että mitä tekisit jos voisit muokata todellisuutta ajatuksen voimalla.
Jos voisin, niin takana olevasta ikkunasta avautuisi tämä näkymä:



Kelpaisi juoda aamukahvit ja ihmetellä maailman menoa.

Mikä sitä vaivaa?

En katso tv-sarjaa 24 aktiivisesti, mutta joskus on minuutti tai kaksi sattunut kohdalle.
Ja en voi olla ihmettelemättä että mikä vaivaa näyttelijää nimeltä Chloe?


Aina, ihan aina sillä on naama niinkuin olisi sormet oven välissä.
Bauerin Jaska soittelee ja Chloe näpyttää tietokonetta. Ja vääntelee naamaa tuskan irveen.
Jos mulla ois rooli tommosessa isossa sarjassa, niin varmaan hymyilisinkin välillä! Vaikka ois kuinka väki lirissä.

Vain torstaisin

Näköjään ovat päivitykseni typistyneet valokuvatorstaihin. Onhan sekin jotain.

Aiheena sininen.

Läpi tuulen ja tuiskun

Valokuvatorstaissa aiheena vastakohdat.
Muotti on tietysti valun vastakohta. Eivätkä Marilyn ja betoni niin kovin lähellä ole toisiaan.

Valokuvatorstai: Sattuma

Ensimmäinen kerta valokuvatorstaissa, aiheena sattuma.





Tällainen kuva tuli ihan sattumalta.

Että välttyisin

Kaikkea sitä on valmis tekemään että lykkäisi tenttiin lukemista.
Varasin ajan hammaslääkäriin. Hrrrh.

Kuulemma viimeinen kerta kun voin vanhaa bloggeria käyttää. Mutta ehkä kuitenkin raahaudun jatkamaan lukemista enkä suinkaan ala tutustua uuteen bloggeriin nyt.

Tarkennus edelliseen

Haluan täten tehdä tiettäväksi että ystäväni Allyn yhteydet saippuasarjaan Päivien Viemää ovat suuresti liioteltuja. Tiedossani ei ole että Ally olisi koskaan tätä sarjaa aktiivisesti tai edes passiivisesti seurannut. Joka muuta väittää, kohtaa minut pimeällä kujalla. Ugh.

Ally, Sally ja blondi

Olin Allylla kylässä. Sally Spectran kuolema tuli puheeksi. Olin epätietoinen että kuoliko Kauniiden ja Rohkeiden Sally vaiko ihan se näyttelijä. Ally valaisi että näyttelijä.
Televisiosta tuli joku alkuillan saippuasarja jota kaunareiksi luulin. Vilkuilin sitä sivusilmällä, jonkun sortin juhlat siinä olivat käynnissä.
"Ai onks noi Sally Spectran hautajaiset?" kysyin.
"Ei ku tää on Päivien Viemää" Ally opasti.

Myöhemmin illalla tajusin vaaleuteni. Tokihan näyttelijän kuolema olisi heti seuraavana päivänä jo ajan tasalla sarjassa, jota vielä esitetään huomattavasti hitaammalla tahdilla kuin sarjan kotimaassa.

Linkitetäänpä Blogilistani tilauksia; mitä luen ja miksi.

Helvettiä kuumempi
Viihdyttävää pohdintaa ja valitusta. Sopivan itseironinen.

Ravintola Viemäri
Tarkkoja huomioita ja hauskaa huumoria.

Sedis blog
Aikanani löysin Sediksen American Pie-tulkinnat ja olin häikäistynyt. Historiaa valmiiksi pureskeltuna! Just the way my lazy ass likes it.

Sun äitis
Mukavaa kerrontaa. Spöget ja Gorba ihastuttavat tempauksillaan, tulee sellainen olo että kunpa tämän perheen tuntisi ihan oikeasti.

Allyn tilitysnurkka
Päivittää usein, viihdyttävä lukea. Löysin kun tosielämässäkin tunnen.

Salakuunneltua
Hauskempi kuin irc-quotet.

Turisti
Ironia puree. Puhdas, peittelemätön vitutus saa minulta pisteet aina.

Lehti
Huomisen uutiset jo eilen!

Isosisko
Joskus turhankin kriittinen ja piilomerkityksiä etsivä. Herättää kuitenkin ajatuksia.

Tää on nyt tätä
Rehellistä kerrontaa arjesta.

(ne teki siitä) Rumaa rakkautta
Tähän olen koukussa, odotan seuraavaa päivitystä malttamattomana.

Hilloa kansalle
Valloitti Trivial Pursuit-sarjakuvalla. Pelaa Piirrä ja Arvaa-peliä Olli!
Vei pantavimman blogin sijan listallani heti. Tarkempi tutustuminen paljasti haaveeni turhaksi. Mutta silti!

Lisääkin on mutta nää riittäkööt toistaiseksi. Ehkä jonain päivänä laitan linkkilistankin tuonne sivuun.

Asenna, koneista ja säädä

Linux koukuttaa. Jos vielä vähän säätäisi, jos vielä tuota kokeilisi.
Tajusin säätäneeni liikaa kun aamulla torkkuherätystä painellessa olin sitä mieltä että torkku on vääränlainen. Että ei se saa olla OSS, täytyy hakea netistä uusi.

Soitin jopa Soneralle kun nettiyhteys ei toiminut kertalaakista. "Joo ei me kuule anneta käyttöjärjestelmätukee ollenkaan". No ette varmaan niin.

Kun ei ole arkisia "pakko olla paikalla"-juttuja, ei viikonloppu juuri normaalista viikonpäivästä eroa. Tylsää.

Miii-iinä! Osa 2

Ha! Vuodesta 2000 asti ainakin olen tätä suunnitellut ja nyt sen tein.
I proudly present:


Linux asennettu!
Pähkäilin pitkään Ubuntun, Fedoran ja Mandrivan välillä mutta päädyin kuitenkin Ubuntuun.
Kehuvat vakaaksi ja vinkkejä löytyy sivutolkulla.

Ostin siis tänään uuden tietokoneen. Vanhan päivitys oli kuolleena syntynyt idea. Seuraavaksi soitan Wenzel Hagelstamille ja pyydän arvion tuosta entisestä nuhapumpusta. Lie sillä sixpackin saa.
Ja nyt vasta huomasin etten edes yhtään asennuskaljaa juonut! Paha erhe!

Miiii-iinä!

Tein sen!
Kaivoin yhden rästihomman esiin ja pakersin sen kanssa vaikka kuinka kauan!
Löysin virheenkin. Kaksi, itse asiassa. Olin mielissäni.

Ei sillä että siitä olisi valmista tullut. Mutta että edes jotain!
Elämäni mies sai töistä joululahjaksi aterinsetin. Olin kovasti tohkeissani, sellaista on nimittäin kaivattu, mutta ei puhettakaan että tekisi mieli törsätä toistasataa euroa haarukoihin ja veitsiin.
Mutta sitten kävi ilmi ettei sitä voi ottaa käyttöön. Luulin vitsiksi.
Jouluaterialla niitä sitten käytettiin. Myöhemmin elämäni valo sitten katseli niitä. "Näihin on jääny jotain läiskiä hei". Totesin että niin niihin astianpesukoneesta voi jäädä. Naureskelin vielä että pitää pyyhkeellä kiillottaa.
Se kiillotti ne. Ja laittoi ne takaisin sinne laatikkoon missä ne tulivatkin.

Kyl kannatti

Koira on menossa huomenna trimmaajalle.
Trimmausohjeissa sanotaan ettei hankalia hoitotoimenpiteitä kannata suorittaa edellisenä päivänä, ettei koiralla olisi valmiiksi negatiivista asennetta.
Jääräpäisesti alan kuitenkin leikata kynsiä. Ihan perussettiä hei, kyllähän se antaa ne leikata. Ja eihän sitä nyt voi sinne viedä ilman että kynsiä leikkaa, mitä ne siellä oikein ajattelisivat?

Leikkaan kynnet. Ei hätäpäivää.
Paitsi toisen kannuskynnen kanssa sakset kääntyvät hassusti ja leikkaan hermoon. Koira kiljahtaa korvan juuressa niin että säikähdyksissäni viskaan sakset pöydän alle. Saan osakseni hyytävää mulkoilua.
Verta ei tullut nimeksikään eikä tuska kuuleman mukaan ole nipistystä suurempi. Drama Queen kuitenkin piti teatteria yllä asiaankuuluvasti. Ehkä saan anteeksi jo ensi viikolla.

Uuttapa vuottapa

Blogger se senkun uudistuu vaan. Ensin tuli beta ja nyt se kyselee jo Googletunnusta. Katselen kehityksen kelkassa huristavien selkiä ja bloggaan sitkeästi tällä.

Uusi vuosi on vastaanotettu kahden päivän juhlinnalla.
Tästä johtuen olen kykenemätön tekemään minkäänlaista yhteenvetoa edellisvuodesta. Sen sijaan aion ennustaa tulevaa.

Vuonna 2007:

-Puuterinväriset maxi-sloggit ovat übermuodikkaat
-Lordi valitaan eduskuntaan
-Susan Kuronen voittaa euroviisut
-Suomi ymmärtää ettei jokaisesta EU-direktiivistä tarvitse tehdä lakia
-Kateus, tyhmyys ja vanhoillisuus eivät ole enää iltapäivälehtien uutisten kantava voima

Itse aion henkistyä, lopettaa viinanjuonnin, tupakanpolton, uhkapelaamisen, voin käytön ja vittuilun.
Nostradamuksenne,
L