Friday, July 11, 2008

Terveisiä irtolaiselta

Elegia kommentoi aiempaan viestiini irtolaisuuden kuvaa maalaillen.
Tuli sellainen olo että enhän nyt minä! Että en minä oikeasti siis ole irtolainen, melkein aina tiedän mihin illalla pääni kallistan.

Mutta sitten tajusin, että jos joka kerta kun kysytään osoitetta, pitää miettiä pitkään että mitä vastaisi, niin ehkä se jotensakin normit täyttää.
Ja aina kun huomaa että jotain tarvitsisi, seuraa ajatuskulku:
a) tarvitsenko sitä ihan oikeasti
b) missä päin Suomea kyseinen tavara tällä hetkellä sijaitseekaan
sekä
c) onko se kaiken vaivan väärti tai jopa uuden ostamisen arvoinen
Yleensä ei.

Ja arvatkaa jätkät mitä. En ole enää opiskelija. Siis valmistuin! Minä!