Saturday, December 31, 2005

Viimeinen

Blogataanpa sitten viimeistä kertaa tälle vuodelle. Tämä ei siis ole mikään apokalyptinen viimeinen kyynel bloggaukselleni.

Uuuden vuoden vaihtuminen on kumma juhla. Koskaan en ole juurikaan sitä juhlinut, paitsi lapsena oli kivaa kun oli raketteja ja hyvää ruokaa. Sittemmin onkin tehty töitä, töitä ja töitä vuoden vaihtuessa. Teininä tuli lie jotain törttöiltyä parin oluttölkin voimin. Nyt on kertakaikkinen kriisi: mitässitäoikeentekis? Baariin ei, mökille ei sattuneesta syystä kykene, kotona kökkiminen tuntuu typerältä tässä lähiöjytkeessä.

Vaihtuuhan se vuosi ilman juhlimistakin. Mutta pienimuotoista ruuanlaittoa ja raketin poksauttelua saattaa tänään olla ohjelmassa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, vuosi 2005 kuittaa.

Tuesday, November 29, 2005

Talvi?

Luulisi että näillä leveyksillä saa nauttia talvesta. Pimeyshän täällä on sitä lajia että olo on kuin napapiirillä, mutta siitä korvauksena saa sitä saatanan lunta.
Niin ei! Juuri kun sattumoisin en ole vuokrakaksiossani nautiskelemassa hiutaleen perkeleiden tanssista ja nauramassa partaani lumitöiden tekijöille, sataa lunta. Sellaista lunta jonka kuutiopaino ylittää minkä hyvänsä normin. Lunta joka painaa auton lasitkin lommolle, puiden oksat maahan ja kastelee housunlahkeet.

Seuraavana aamuna se on tietenkin sulanut.
Sitten kun vielä saa kissan perspuolen kahvikuppinsa päälle niin on tämä melkein kuin lotossa voittaisi.

Thursday, November 24, 2005

Kysely

Rakas lukija,
olen utelias. Kuka lukee minua? Mitä mieltä? Mistä löysit? Suosikkiteksti?
R.S.V.P. kommentteihin.

Friday, November 04, 2005

Anna meille meidän realitymme

Mitäs läksit!

On se niin mukavaa katsoa realitya. Big Brotheria, Vaimoja vaihdossa, Idolsia, Sillä silmällä...
Siellä on ihan tavallinen ihminen ihan tavallisena, mutta onneksi se on itse läksinyt sinne ohjelmaan. Eihän sitä muuten voisi kritisoida ihmisten ihan tavallisista ominaisuuksista. Siinä lentää sipsinmurut ja sylki kun sohvanpohjalta tuomaroidaan. Läski! Ruma! Hirveet vaatteet! Hyi miten noilla voi olla noin sotkuista!

Radio Cityllä on kilpailu nimeltään "muuten ihan kone mutta välillä vähän käsi".
Sinne saa ilmiantaa ystävänsä. Satuin kuulemaan kun joku oli ilmiantanut ystävänsä vessanpöntön korjaamisesta kynsileikkureilla ja keittiöremontin kestämisestä. Oi viihteen loisketta! Siinä sitten saatiin hyväntahtoisesti nauraa "vähän käsi"-tyypille. Saihan se sentään siitä palkinnoksi Leathermanin. 96 euroa tuli siis maksua tästä julkisuushuoraamisesta. Halvalla menee, sano.
Missä on laatuviihde ja karikatyyrit?

Wednesday, November 02, 2005

Mä haluan

ja tarvitsen:

-television, ja sen lisäksi uuden tv-tason
-auton
-kahvinkeittimen, vanha on jo vanha ja tippalukko ei toimi koskaan. Pari pisaraa jää aina vaanimaan ovelana että otan kannun pois.
-pesukoneen. Ei lähde tuolla vaatteet puhtaaksi.
-puhtaita mattoja
-uuden kännykän. Akku tyhjenee valon nopeudella, ja lataus on muka puolessa tunnissa valmis.
-ompelukoneen. Tai nöyrän ja ilmaisen ompelijan.
-uuden kirjahyllyn. Ei mahdu enää kirjat tuohon vanhaan.
-uuden tietokoneen. Tehokkaamman, paremman ja enemmän muistia omaavan.

Tule joulupukki, tule.

Sunday, October 16, 2005

Akkamainen kosto

Antisupersankari nimeltä akkamainen kostaja vituttaa.
Jos löydät akkamaisen kostajan töistä, harrastuksesta tai sosiaalisesta lähipiiristäsi, ryhdy välittömiin toimiin sen eliminoimiseksi.

Näin löydät akkamaisen kostajan:

Sukupuoli: nainen tai mies. AKmaisuus ei ole sukupuolisidonnaista, valitettavasti.

Tuntomerkit: antaa itsestään empaattisen ja ymmärtävän kuvan. Tilanteen mukaan joko mielistelee tai pätee.

Päämäärä: AK:n todellinen päämäärä on että ihmiset rakastaisivat ja hyväksyisivät. Nurinkurisesti hän kuitenkin tekee kaikkensa että tämä olisi mahdollisimman vaikeaa. Joten sekundääripäämäärä on saada kaikki katumaan sitä, etteivät he palvo AK:n napaa tunnetun maailmankaikkeuden keskipisteenä.

Voimakkain piirre: Muistuttaa piikittelemällä jostain mikä on jo mennyttä, todella mennyttä ja mielestäsi jo ajat sitten sovittua. Saa muut tuntemaan syyllisyyttä omista epävarmuuksistaan ja virheistään.

Akkamainen kostaja on pahimmillaan puolisona, esimiehenä tai muuten vallan kahvassa. Jos löydät AKn edellämainituista paikoista elämässäsi, juokse äläkä katso taaksesi.

Wednesday, September 21, 2005

Perkele

"Moi, sitä mä vaan tässä soittelin että onko sulla ihan tarkoituksella toi superpakastus päällä?"
"Mikä helvetin superpakastus?"
"No se on toi oranssi kytkin. Se kato tarkottaa sitä että pakastin toimii koko ajan täysillä."

Sähkölaitos lähestynee piakkoin iloisella yllätyksellä. On superpakastettu jo reilu vuosi.

Ootteko sellaista sanontaa kuulleet mikä sanoo että mikään helppo ei ole tavoittelemisen arvoista? Tai sitä että no pain, no gain? Tai että mikään ei ole ilmaista? Tai tai tai?
Pitäisikin paikkansa, mutta kun vaikeat asiat osoittautuvat yleensä juuri niiksi joita ei olisi kannattanut tavoitella. Pari helkkarin päivää jos erehtyy olemaan euforiassa että onpa elämä helppoa ja stressitöntä niin jo tulee muistutus että sateenkaaren päässä on oikeasti rekkalastillinen paskaa.
Ja ei, en puhu nyt pakastimesta.
Talviunet pitäisi olla lakisääteinen juttu. Viimeistään lokakuun puolivälissä pitäisi vetää unta kuulaan ja herätä joskus huhtikuussa.
Itkis, nussis, näkis kuolemanunet.

Wednesday, September 07, 2005

Heikko elämä

Voi saatana tätä aamua.
Voi saatana eilistä iltaa. Sulatin pakastinta. Muutaman ensimmäisen sulatustunnin ajan olin lähes hilpeän reippauden vallassa. Hyvä etten laittanut tiedotetta päämedioihin että huomio huomio, minä sulatan pakastinta.
Paskaa hommaahan se, mutta on tehtävä mitä on tehtävä jos ylimmäinen laatikko ei enää avaudu.
Soveliasta olisi tosin selvittää, että mitä nappuloita pitää painaa että pakastin ihan oikeasti lopettaa sen pakastamisen ja alkaa sulaa. Ei olisi ehkä tarvinnut kykkiä puoli kolmeen asti hakkaamassa niitä jääkimpaleita irti. Kyllä harmitti etten omista kuumailmapuhallinta.

Aamulla olin ihan uskomattoman väsynyt. Ja mitä löydänkään keittiön lattialta? Verta. Ei, en viiltänyt pakastinangstissa itseäni, vaan laitoin pakastimen liian pienelle. Paskat ne lihat siellä jäätyneet.
Aamu oli sitä pudota-voileipä-valkealle-paidalle-kahvitilkan-kanssa-lajia.
Ja olin tietysti myöhässä. Sehän se pelastaa aamun kuin aamun.

Linkitetäänpä nyt sitten uusimpia lukemisia.

Kuka teki huorin?
Teksti valokuvauksesta oli kerrassaan valloittava. Me likes.

Tää on nyt tätä. Ihminen, joka tunnustaa käyttävänsä korvatulppia lasten mekastaessa ei voi olla paha. Myötäelin vahvasti sohvaepisodinkin.

Siinä. Tämä päivä ei lopu koskaan. Ja tietysti unohdin tarpeelliset paperit kotiin. Taas.

Friday, September 02, 2005

Yllätys

Ei sinutella päivitti! Whoa! On tätä odotettu.
Vähän aikaa sitten keskusteltiin kovasti totuuksista. Ovatko blogit totta vai tarua? Seurataanko blogia jos se osoittautuu valheeksi?
Olin yllättynyt siitä, kun sinuttelija paljastui proosaksi. Oma epäilyni oli, että k.o blogi on "jälkijunassa", kirjoitettu paljon tapahtumien jälkeen ja vähitellen tullut nykyhetkeen.
Mutta hiton hyvää proosaa, sano. Olisihan siitäkin voinut jotain päätellä että sivuilla lukee palaute ja sähköpostiosoite perässä.

Mielestäni tässä ei kuitenkaan ole kyse valehtelusta, tai siitä mitä vasta velloneessa keskustelussa sillä tarkoitettiin. Bloggaajissakin on varmasti niitä, jotka värittävät todellista elämäänsä hienoilla tapahtumilla. Murukahvi muuttuu latteksi ja osa-aikainen työ Ärrällä myynnin ja markkinoinnin ammattilaiseksi.
Onko moisesta syytä suuttua? Ei, mutta se vähentää kyllä sympatioita tällaista ihmistä kohtaan. Asia erikseen ovat sitten patologiset valehtelijat, joilta ei kerta kaikkiaan irtoa toden sanaa.
Huh, teinköhän nyt sen mitä nimenomaisesti ei ollut tarkoitus ja aloitin koko keskustelun uudestaan... Tuskinpa. Mutta odotan sinuttelijan uutta päivitystä innolla.

Viikon nauru: "Seksi on kuin itkeminen: jos sen tekee kunnolla, se ei ole kaunista"

Viikon viha: "Lapset kun tuota [Niiskuneidin ääntä Muumeissa] kuulee koko ajan niin vähemmästäkin rupeavat pornoilemaan aikaisemmin kuin ennenvanhaan."

Thursday, August 25, 2005

Liikaa

Joitain asioita tulee tehtyä yksinkertaisesti liikaa.

-tupakointi. Pakkomielteistä pahin.
-puhuminen. Aina ja joka paikassa pitää suunsa avata! Voisihan sitä olla hiljaakin joskus.
-murehtiminen. Sanomiset, tekemiset, tulevat tapahtumat. Hedelmätöntä itsensä piiskausta.
-asioiden jättäminen rästiin. Lisää edellistä.
-shoppailtua. Ving-ving sanoo pankkikortti. Harvoin kyllä mitään tarpeetonta.
-heitettyä tavaroita pois. Inhoan kaikkea ylimääräistä rojua. Roskiin, roskiin, roskiin.

Haastan Neiti Minkkistä kertomaan omansa.
Onko tämä nyt se semmoinen meemi?

Monday, August 15, 2005

Fifi

Riemastuin koittamaan fifin tekemistä. Lankana 7 veljestä. Lanka loppui, purin keskeneräistä työtä ja laitoin langat suoristumaan. Sillä aikaa oli mukamas hillitön hinku neuloa. Ja kaupasta oli tarttunut mukaan koon 8 puikot ja Novitan Teddyä. Eli ei kun toista työtä aloittamaan, kun muutenkin olen niin hyvä jättämään noita neulomuksia kesken.

Nyt ei sitten huvita tehdä loppuun tuota veljeslangasta aloitettua. Se on ruma ja karkea tuon pörröisen teddyn rinnalla. Edistyykin niin paljon hitaammin! Saas nähdä kuin ämmän käy. Tosin äkkiä loppui lankakerä, joten nyt voisi tehdä tuota rumaa ja karkeaa.

Kummallista miten jokaiselle asialle löytyy määritelmä netistä. Jokaisesta asiasta tehdään syndrooma ja tukiryhmä. Liian tervettä porukkaa kun pitää keksiä sairauksia.

Friday, July 29, 2005

It's Miller time!

Sin City!
Olin hieman epäilevä tätä rainaa kohtaan. Mainosten perusteella vaikutti "pimeältä" elokuvalta, siis sellaiselta missä tekisi mieli kaivaa taskulamppu ja tuijotella sen kanssa raina läpi. Että näkisi mitä siellä tapahtuu. Mutta toimii, sarjakuvamaisuus. Eikä haittaa vaikka nauraa juuri niissä väärissä kohdissa.

Williksen Bruce ja Rourken äiteen vesa on sitä vaille kovaa miestä ettei edes oksainen puu. Ampukaa, räjäyttäkää, ajakaa autolla päälle niin pojat eikun porskuttaa. Kuulostaa b-luokan toimintapätkältä mutta ei. Ironisempaa, tyylikkäämpää, parempaa. Hienoja autoja, helvetin rumia miehiä ja kauniita naisia.

Pientä miinusta siitä että naiset ovat niin kuin leffoissa usein: hommataan itsensä pulaan, mutta pois kiipelistä päästään vasta kun äijät kertoo että nyt teherähän tällä tavalla. Mutta näytti se vaan hyvältä, tämä leffa.

Wednesday, July 27, 2005

Paheet

Nuo ilahduttavat ja inhimilliset.
Liian täydelliseltä vaikuttavat ihmiset ovat pelottavia. Yleensä vieläpä jollain tavalla uskomattoman kieroutuneita.
Eläköön paheet!

Alkoholi esimerkiksi. On jostain syystä syntiä sanoa että viinan juominen rentouttaa. Joskus sitä nyt vaan on mukava tintata pari päivää putkeen. Ei huolta huomisesta, joka onkin sitten sitä vaille ankea että olisi sietänyt huolehtia.
Mutta miksi sitä viinaa sitten saisi sanoa juovansa? Maun takia? Onhan se hyvääkin, tai jos ei ole niin kannattaisi juoda jotain muuta.

Mutta on hyväksyttävämpää sanoa rentoutuvansa urheilemalla, lukemalla tai vaikka pannulappuja virkkaamalla. Toki sitä harrastamalla rentoutuukin. Mutta jos myös viinalla, tupakalla ja shoppailulla niin miksi ei? Mutta eihän se ole ollenkaan evankelisluterilaisen kidutuskaavan mukaista. Kärsi niin kruunusi kiiltää. Yhh.

Taidanpa juoda yhden oluen.

Loppuun päivän linkkivinkki:

http://everyhit.com/dates/

Syntymäpäivänäni
The Number 1 single was:
David Bowie - "Ashes To Ashes"

The Number 1 album was:
Roxy Music - "Flesh And Blood"

Mikä lie tuokin Roxy Music.

Monday, July 18, 2005

Kuuma

Kuuma, aivoja sulattavan kuuma.
Ilma ei liiku. Töissä halailin vesipulloa ja ajattelin kummia. Housut liimaantuivat hetkenkin istumisen jälkeen ihoon kuin elmukelmu juustoon. Kotimatkalla heitin kengät pois, ja tallustelin paljain jaloin. Asvalttikin oli kuumaa, mutta silti kävelykelpoista. Autossa se vasta kuuma olikin.
Eikä tässä lähistöllä ole sellaista lätäkköä missä minä haluaisin uida, tai missä sekä haluaisin uida että voisin viedä vielä koirankin sinne.

Jääpaloja. Paljon jääpaloja. Ja kananmunanpaistoa auton konepellillä.

Muuten taas elämä näyttää kummia puoliaan. Mihis sitä hiihtäis?

Wednesday, June 29, 2005

Ollaan hiljaa, saadaan jänis

Tuntematon sotilas kahlattu läpi näin kesän iloksi. Ei nyt ihan niin vaikuttava kuin Pohjantähden alla, mutta hyvä saaga kumminkin.

Ihan näin nomen est omen-hengessä:
Asioita jotka saavat minut vihaiseksi

Alennusmyyntien tarjonta. Siellä ei ollut mitään, ei yhtään mitään! Kamalia kuoseja, hirveitä värejä, teinihilipatihippaarytkyjä.

Oulun murteen käyttö mainoksissa. Vähällä oli ettei katkennut verisuoni päästä kun Stockmannilla mainostettiin "oululainen ihiminen"-paitaa. Järki karkaa noiden oulismien kanssa. Boikotti napsahtaa samantien jos jotain lafkaa mainostetaan ookkonää-aloituksella.

Sää. Hikoilin kaksi viikkoa päivät sisätiloissa, auringonpaistetta kaihoisasti tuijotellen. Nyt sitten sataa kahta vaille räntää ja tuulee.

Kesäpässit. Palvelualat ovat kansoittuneet kaiken maailman kesäesoilla. Saa olla uusi, saa olla tietämätön, mutta onko pakko vanua ympäriinsä kuin märkä rätti ja vastailla hiiitaaasti venytellen asioihin vastoin parempaa tietoa?

Autoradion toimimattomuus. Voi kuinka minä toimivasta autoradiosta iloitsinkaan. Sitten joku kusiuuno katkaisi antennin. No eipä hätiä mitiä, toimiihan se kasettisoitin sentään vielä. Johan tokeni sekin kun tarpeeksi kauan pyörittelin kasetteja siinä. Ostin adapterin jolla saan rakkaan muvoni kiinni kasettisoittimeen. Paskat se toiminut. Hillitön kohina ja vasta kun volyymit laittaa kaakkoon, voi erottaa pienen piipityksen sen infernaalisen kohinan alta.

Irwinin biisit. Näitä ei voi kuin vihata. Ryysyranta. Rentun ruusu. Poing poing. You name it, I hate it.

Monday, June 13, 2005

Kommenttia kommenttiin

Tearcandy kommentoi defenssitekstiin. Vastataanpas tähän. Kursiivilla kirjoitetut lainauksia kommentista.

Anteeksi, en ole hetkeen seuraillut. Mutta niin; oletteko te tietoisia, että 12 vuotiaat kulkevat säteissä kertoen olevansa Sinkkuja? Jos siinä iässä mainostaa olevansa sinkku, on ihan se ja sama, että onko sitä ylipäätään aikuistumassa vai mitä sitä on tekemässä.

Hmm, en tiedä mitä ovat säteet. En ole tietoinen. Enkä ymmärrä että mitä tällä ajetaan takaa. Muistan ainoastaan, että jo ala-asteella "seukattiin", mm. siten että kaveri kysyi sen toisen kaverilta että "alaksä oleen ton kaa?". Sitten "alettiin oleen", eikä tuore pariskunta välttämättä edes puhunut keskenään ennenkö "meni bänks". En silti usko että maailma kaatuu siihen jos mitä 12-vuotias lapsi sanoo.


Kyllä, vanhempien pitäisi valvoa, mutta lasten tulisi itsekin ajatella. Ei pidä uskotella että "ei se ole sinun syysi että sinut raiskattiin", jos itse on korostanut rintojaan ja stringit-lantiofarkut yhdistelmällä esiintynyt miehille; se on tasan tarkkaan heidän syynsä. Ei sillä, että hyväksyisin miesten käytöksen, en toki, mutta ei sitä tarvitse itseään tyrkyttää.


Että ihan korostanut rintojaan! Ja stringit-lantiofarkut-yhdistelmällä esiintynyt miehille! Ristiinnaulitkaa moinen huora!
Totta helvetissä jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Jokainen kärsii myös seuraukset itse. Mutta että vain tietynlainen pukeutuminen oikeuttaa koskemattomuuteen, huh huh.

Jos lapsi on rannalla, uimapuvussa, pitäisikö sen ajatella että mitä jos pedofiili nyt tulee ja hyökkää? Lapsi ei ole aikuinen, eikä häneltä aikuisen käytöstä voi vaatia. Järkeä voi, ja pitääkin. Mutta ei aikuisen vastuuta. Pukeutumista ja käytöstä tulee luonnollisesti valvoa. Mutta tuon syyttelyn voisi minun puolestani tunkea sinne missä ei kuu kumota eikä auringonsäde tavoita.

Ja korostettakoon; on niitä, jotka tulevat raiskatuksi ilman omaa syytään. Oikeasti.


Wou! Ihanko totta? Ihanaa! Miten jaloa!
Minkäköhänlainen se olisi se oikea naisen käytös, jolla olisi oikeutettu koskemattomuuteen?
Taidanpa pitää kiinni omastani, ihan tällä käytöksellä. Mutta sitä ennen lähden oksentamaan.

Wednesday, May 25, 2005

Defenssit

Olen suuresti ihmetellyt ihmisten tarvetta syyllistää. Lähinnä ilmiö näkyy ahdistelusta ja seksuaalirikoksista puhuttaessa. Mutta miksi? Kenelle tulisi mieleen syyttää 13-vuotiasta siitä että erään radiokanavan naimisissa oleva juontaja vonkasi?

Säikähtäneelle. Sellaiselle tulisi mieleen syyttää uhria. Kun jotain niin julmaa tapahtuu ettei sitä pysty käsittelemään, että siitä paraneminen tuntuu mahdottomalta, on hyvä syyllistää uhria. Näin eriytetään tapahtuma omasta kokemusmaailmasta: noin ei voisi koskaan tapahtua minulle tai minun läheiselleni. Voin vaikuttaa, voin estää.

Samaan hengenvetoon puhutaan nuorten tyttöjen pukeutumisesta. Ai kauhee kun ne silleen pukeutuu että näkyy tissit ja pyllyt ja niin härskiä ja ei silloin kun minä olin... Antakaa lasten olla lapsia ja voi hyvä jumala mihin tämä maailma on menossa, sodoma ja gomorra ja galigula!

Newsflash: nuorten pukeutuminen on aina heijastellut senhetkistä muotia. Pikkulapsi puettuna aikuisten vaatteisiin ei ole seksikäs. Aikuisen ihmisen tulee erottaa lapsi aikuisesta. Meikki saati rinnat eivät tee 13-vuotiaasta aikuista. Ilmeisesti lauseeseen "antaa lasten olla lapsia" ei kuulu se, että lapsi saisi viattomasti opetella pukeutumista, vaan lapsen päähän täytyy iskostaa vastuu, on sillä aikuiseksi muuttuvalla vartalolla niin kamalat voimat että niihin täytyy puuttua.

Samat ihmiset riehuvat siitä kun seksillä mainostetaan. Jostain syystä en ole itse nähnyt seksuaaliväritteisiä mainoksia muussa yhteydessä kuin 0700-jokuhelpponumerosarjatähän. Bikinimainoksetkin ovat seksiä. Öh, mitenkähän niitä bikinejä saisi mainostaa jos ei bikineihin laitetulla vartalolla? Mitä pahaa siinä on? Miksi tällainen ahdistaa?

Kaukaa haetuin päätelmä minkä olen tästä aiheesta kuullut, oli se, että naisia ahdistellaan koska sitä seksiä niin tulee joka tuutista. Ihanaa tämä luottamuksen määrä ihmisen ajatteluun! Kyllä kenestä hyvänsä tulee kuolaava ahdistelija jos vaan jossain on bikinimainos. Uskon, että idiootti ahdistelija on idiootti ahdistelija, oli pornoa sitten millä hyvänsä R-kioskin hyllyllä.

Suosittelen eri mieltä olevia lukemaan Helena Saarikosken "Mistä on huonot tytöt tehty". Sen jälkeen voi sitten miettiä että miksi nainen on Pandoran lipas joka tulisi verhota kaapuun päälaesta kantapäihin.

Blogilistan toimimattomuutenkin löytyi sitten syy. Blogspot tökkii, siinä vastaus.

Monday, May 23, 2005

Munaton

Teen ehdotuksen, kerron suunnitelman, ideoita, kannatusta, kalenterin pläräystä.
Munaton siirtelee papereitaan, katselee kenkiään, kommentoi laimeasti. Kannattaa ehdotusta.

Seuraa vinkumista sähköpostilistalle. Nokun, muttakun, nokun. Argumentoin, perustelen, kyselen mielipiteitä. Munaton jatkaa vinkumista. Kannattaa periaatteessa, käytännössä kääntää asian päälaelleen, ehdottaen täysin erilaista ideaa. Kun tämän pitää olla näin. Kun minä haluan nyt näin.

Munaton ottaa minua suunnattomasti aivoon. Kun Munaton tapaa hyvän, se säikähtää. Apua, mitä jos joku huomaa että tuo on parempi kuin minä? Kun Munaton tapaa ahkeran ja hiljaisen, se iloitsee. Tämä buustaa egoani, tämä on nakkikoneeni. Ahkerille ja hiljaisille voi sitten tiputella pieniä armonpaloja matkan varrella, "tosson sulle kun vedit homman niin hyvin". Munattoman maailmaan mahtuvat ainoastaan perseennuolijat ja viholliset. Sietämättömyys kritiikkiä kohtaan, oman äänen rakastaminen, vanhoillisuus ja mustavalkoisuus. Siinä neljä elämän peruspilaria joiden päälle on hyvä rakentaa. Jos syöt älä syö jos on pakko syö pahaa.

Munatonta pitäisi käsitellä silkkihansikkain ja muistaen aina liehitellä. Itsenäinen toiminta pitäisi sen mielestä ilmeisesti kieltää lailla, sikäli paljon se tuntuu kokemukseni mukaan riepovan. Eihän tuollaisia ihmisiä voi kuin rakastaa, kun muuuten ne pitäisi laittaa verkonpainoksi ja kevyemmät osat matonkuteiksi.

Suunnitelmani mukaisesti otin uuden askeleen blogilistan käytössä. Ruksin lisää suosikkejani ja odottelen päivityksiä. Niin se saatanan lista ei edes toimi! Päivitykset näkyvät päin persettä. Mikä sitä viiraa?

Saturday, May 14, 2005

Would you be shocked if I changed into something more comfortable?

Testin tekoa.

HASH(0x891c3dc)
Which Silver Screen Siren are you?

brought to you by Quizilla

Flunssa on tulossa. Inanaa.

Toinenkin testi. Sitten saa riittää Quizilla tältä päivältä.

Samurai

You are a Samurai.
You are full of honour and value respect. You
are not really the stereotypical hero, but you
do fight for good. Just in your own way. For
you, it is most certainly okay to kill an evil
person, if it is for justice and peace. You
also don't belive in mourning all the time and
think that once you've hit a bad stage in life
you just have to get up again. It's pointless
to concentrate on emotional pain and better to
just get on with everything. You also are a
down to earth type of person and think before
you act. Impulsive people may annoy you
somewhat.

Main weapon: Sword
Quote: "Always do the right thing.
This will gratify some people and astonish the
rest" -Mark Twain
Facial expression: Small smile




What Type of Killer Are You? [cool pictures + detailed answeres]
brought to you by Quizilla

Thursday, May 12, 2005

Magnum

Magnumilla on ällöttävä uusi mainoskampanja: viisi aistia. Mainos on sitä vaille oksettava että ei millään piirry minun verkkokalvoilleni kuvaa ihanasta jäätelöhetkestä.

Seuraavan kesän juttu lie neljä eritettä. Yhh.

Ollaankos tähän blogilista-piste-fiihin kovasti tyytyväisiä? Minä en juuri käytä sitä. Tunnus on, kaksi suosikkiakin. Kai sitä voisi käyttää enemmänkin. Kai. Mutta onko siitä mitään iloa? Missä on hierarkia? Onko sitä? Kuka on blökkääjien kuukkeliton kuningas? Ketä täällä luetaan?

Kai sitä pitää klikata ne muutkin suosikit sinne, ja käydäkkin siellä blogilistafiissä joskus.

Minulle soitti puhelinmyyjä. Olin iloisesti yllättynyt, ja jopa harkinnut aiemmin yhteyden ottamista kyseiseen instanssiin, mutta kun siitä on niin paljon vaivaa!
Olen nyt siis vaihtanut puhelinliittymää.
Hieno suunnitelma muuten näillä isoilla yhtiöillä. Kuinka kilpailla edullisten liittymien kanssa? No perustaa oma, halpoja liittymiä tarjoava lafka. Jeii! Jotenkin kuulostaa mielestäni kierolta, ihan siltä samalta kuin beta vs. VHS. Lankaan saitte, naurakaa nyt!

Kuvittelin lisääväni tähän testituloksen mutta tulos oli niin typerä että pitäkää tunkkinne.

Tuesday, May 10, 2005

Projekti

Projekti on päättynyt. Siihen meni aikaa, rahaa ja akkuja niin perkelesti.
Ja vihdoinkin se päättyi.
Outo tunne. Helpotus. Tein sen, onnistuin!
Nyt hermostuttaa. Asiat tuntuvat junnaavan paikallaan. Pitäisi tarttua uusiin juttuihin, saada lisää projekteja, pitäisi kertakaikkiaan tapahtua jotain.

Vitutus. Tylsyys. Huokaus.

Viime aikoina on tullut luettua isosiskoa.
Hyviä pointteja, teräviä havaintoja.
Mutta ei voi silti olla miettimättä että miten se jaksaa?
Sukupuoli-identiteetin hävittäminen ei mielestäni lisää tasa-arvoa. Esimerkiksi Tämä on niin tätä-jutussa on mielestäni ristiriitaisuuksia: tyttöjä ei kiinnosta jalkapallo eikä nyrkkeily mutta ei saisi sanoa että tyttöjä ei kiinnosta jalkapallo tai nyrkkeily?

Meikkaamisjutusta löysin hyviä pointteja, mutta kyllä sillä Matti Vanhasellakin on ollut meikkiä siinä Seuran kannessa. Piilomainontaan puuttumatta, eikö naisella ole oikeus huolehtia ulkonäöstään ja olla silti vakavasti otettava? Vai onko meikeistä ja asusta puhuminen tapa latistaa? "Joo joo, sen mielestä tuloerot kasvavat, mut kirjoita nyt kuitenkin tosta sen jakkupuvusta."
Sitä millä kukanenkin puolustelee itsensä laittamista ei pitäne yleistää asenteeksi.
Rehellisyyttä peliin - laitan itseäni kun se nyt vaan sattuu olemaan mukavaa.

Usean miehen olen kuullut piruilevan sanonnasta "laittaudun kauniiksi itseäni varten". Naisten pukeutuminen on härnäämistä, houkuttelua, halu herättää huomiota. Ihanaa kun ne junttipullat tuntevat itsensä tärkeiksi toteuttaessaan tätä kuvitelmaansa. "Se haluaa että sen perään vihelletään!"

Loppuun turha toive: sois tuo puhelin.

Wednesday, May 04, 2005

Cosmopolitan - sinunkin älykkyysosamääräsi dramaattiseen laskuun

Ymmärrän että on olemassa roskalehtiä. Ymmärrän että ihmiset lukevat Seiskaa ja Ohoa ja mitä niitä nyt ikinä onkaan. Ymmärrän että iltapäivälehdet eivät edusta journalismia parhaimmillaan.
Mutta viime aikoina jo pelkkä lööpin näkeminen on saanut otsasuonen pullottamaan. Maailmassa ei ilmeisesti tapahdu mitään, tai jos tapahtuu, keskitytään epäolennaiseen.

Mutta onhan niitä roskalehtiä vielä muitakin.
Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä menin ostamaan huhtikuun Cosmopolitanin. Että säästäisin teiltä sen lukemisen vaivan, voin referoida kyseisen aviisin tähän.

Cosmopolitania tehdessä on tärkeää osata alkusointuja.
"Selätä seksipulmat" "Panettaako palomies" "Pahuksen papillooma" etc.

Takaisin huhtikuun numeroon.

Cosmokannessa on tällä kertaa Heidi Klum. Heidi on näppärästi onnistunut mainostamaan ihan jokaista tuotevalikoimansa tuotetta. Karamellejä "Syön rasvattomia Heidi Klum Candies- karkkeja!", kenkiä "Käytän supermakeita Heidi Klum for Birkenstock-bootseja!", vaatteita...

Suorat sanat-palstalla kerrotaan miten voit tarkkailla hysteerisesti poikaystäväsi uskollisuutta petollisen naisen avulla. Näin toimii tasapainoinen parisuhde!

Tyylipoliisi-aukeamalla on kuvia, nimiä sekä puvun väri. Tyylipoliisi todellakin. "Tältä näyttää turkoosi".

Miesmanuaalille on uhrattu heti useampi sivu. Näin tulkitset ensisuudelman. Siinäpä vasta asia johon tarvitsee lehtijutun avukseen.
"Leikkaa duunisutinoilta siivet" olisi yhtä hyvin voitu otsikoida "näin teet itsestäsi neuroottisen, miehestäsi hullun ja saat miehesi työtoverit pitämään sinua auttamattomasti hulluna".
"Miehen mielestä"-osiossa kerrotaan miten voit tukahduttaa omat tunteesi ettet vain nyt ärsyttäisi sitä kultsipuppelia jonka olet saanut lankaan.

Kymmenen kysymystä seksistä käsittelee vaikeita asioita, kuten sitä jokaisen mieltä kalvavaa kysymystä: miten päästään kätevimmin siihen asentoon että nainen on miehen päällä.

Rakkaus ja intohimo-osiossa kerrotaan miten voit muuttaa itseäsi että saisit miehen.

Urheilijat uhmamielellä. Alkusoinnut, muistakaa ne alkusoinnut! Tässä on päästy lähelle, mutta ur-ur-pari olisi toiminut silti paremmin. Ihmetellään että miten ne miesurheilijat sillä lailla sikailevat. Ööh, pitäisikö urheiluharrastuksen sitten taata jonkinlainen sädekehä?

Syyttömänä huumekuriirien helvetissä kertoo idiootista, joka teki järjettömän kuuloisia tehtäviä yllättävän suurella palkkiolla. Ja hups, joutui vankilaan ihan vips vaan!

Koukussa kaikkeen kertoo että alkoholia voi juoda liikaa, tupakointiin voi jäädä koukkuun, shoppailla voi liikaa... Noooo shit, Sherlocks? Juttu on pinnallinen ja mielenkiinnoton.

Kirjaosiossa on pätkä Noah Hawleyn "Kaikki sanovat tahdon"-kirjasta, joka vaikuttaa huonoimmalta kirjatuotokselta sitten Steve Martinin kirjaräpellyksen.

Ja muista nyt ihmeessä tehdä tyttöystäväainesta-testi. Tokihan on olemassa "aines" josta hyvä tyttöystävä koostuu, universaali tapa toimia oikein.

Pitäisköhän tehdä kestotilaus?

Monday, April 11, 2005

Makuasiat ovat mielipidekysymyksiä

Ihana aforismi! Valloitti kertalaakista.
Mielessä on pyörinyt vaikka minkälaista verbaalista ilotulitusta, mutta aivoni eivät ole vielä halunneet oksentaa sitä ulos. Prosessing. (Onko tuo edes sana? Hmmm?)

Sebastyne kirjoitti häistä.
Mut sit kun minä menen naimisiin niin mulla on...
Tietysti rauhallinen ja seesteinen mieli. Järjestelyt eivät ole tärkeät, vaan itse tapahtuma. Saanhan lipua avioliiton rauhaisaan satamaan rakastamani miehen kanssa. Päivä vietetään ystävien seurassa, rennosti mutta mieliinpainuvasti.

No niinpä niin! Todennäköisempi skenaario on valkoiseen (onnettomasti sotkeentuneeseen ja todennäköisesti palavalla tupakalla rei'itettyyn) pukeutunut kerberos joka ajaa kaikki hulluuden partaalle riehumisellaan. Itse tilaisuus on jäykkä ja muodollinen, sulhanen harkitsee karkaamista yllättävän puolen paljastuttua morsmaikustaan, anopin/apen/oman äidin/isän/humalaisen jokumuumikäsukulaisen kanssa otetaan yhteen ja vannotaan ikuista vihaa, pappi saa ruokamyrkytyksen ja lahjalistan bugin vuoksi lahjaksi tulee 723 aaltovaasia.

Silleen mä meen naimisiin.

Tuesday, March 29, 2005

Hox hoax!

Bonsaikissakirje kolahti sähköpostiini, jälleen kerran.
Huijausta, hyvät ihmiset, huijausta.
Suosittelen kriittisyyttä netissä surffailuun. Katsokaa sitä sivua enemmän kuin sen yhden kuvan verran jossa kissa on lintattu lasia vasten.

Bill Gates ei anna ihmisille ilmaista rahaa. Nokia ei jaa ilmaisia kännyköitä. Carlsberg ei jaa ilmaista olutta. Summa summarum, jos viestissä puhutaan jostain ilmaisesta ja kehoitetaan lähettämään niin-ja-niin-monelle, se on mitä todennäköisimmin huijausta.

Jokaiseen virusvaroitukseenkaan ei kannata uskoa. Jos viestissä pyydetään poistamaan jotain, mutta ei ole minkäänlaista linkkiä virustorjuntapäivitykseen, epäile.
Esimerkiksi täällä on listattu yleisimpiä huijausviestejä.

Kaiken maailman tantra-onnen-hölpön-pölpön-viesteistä en viitsi edes aloittaa.
Mutta miettikää nyt perkele ennenkö lähetätte kaikenlaista sontaa kymmenelle tuttavallenne.

Friday, March 25, 2005

Misogyynin auttava puhelin

-Leena
-No moi! Tässä on kuule misogyyni ja auttava puhelin!
-Anteeksi kuinka?
-Siis misogyyni ja auttava puhelin!
-Päivää...
-Oon kuule ihan auttamisen asialla nyt tosiaan liikenteessä. Mikäköhän mahtaa olla siviilisäätysi?
-No avoliitossahan minä
-Jaa, jaa, ettei ole vielä mies langennut ansaan? On se hyvä että tässä maailmassa vielä joku tajuaa laittaa naisille vastaan.
-Itse asiassa häät on kyllä tulossa
-Ahaa! Aiot sitten kastroida yhden miesparan tästä maailmasta, houkutella naimisiin seksilupauksilla ja viedä rahat, hankkia elättäjän, viettää elämäsi laiskotellen ja pakottaa miehen elämään ilman seksiä!
-Kuka helvetti siellä oikein soittaa?
-Aijai, tais osua arkaan paikkaan! Täällä soittaa misogyyni, kaikkien alistettujen miesten sankari!
-No mielestäni elän ihan tasa-arvoisessa parisuhteessa, kiitos vaan...
-Se on kuule sillä tavalla että ainoa tasa-arvoinen parisuhde toteutuu miehen ja geishan välillä. Tuollaisten rumien naisten kuin sinä ei pitäisi päästä edes kotoa mihinkään.
-Tunnenko minä sinut? Ei sillä että asia sinulle kuuluisi, mutta olen valokuvamalli muiden töideni ohessa.
-Aivan, aivan! Niin sitä ulkonäöllä houkuttelee tuollainen tyhmä tyhjäpää miehen naimisiin! Ja muissa töissä on reittä pitkin edetty, kyllä minä tiedän miten tämä maailma toimii. Tee kuule nyt miehellesi palvelus ja peru ne häät.
-Taidan tehdä itselleni palveluksen ja lopettaa tämän puhelun.

Voi voi sentään. Otetaanpas seuraava puhelu.
-Miettinen
-Misogyyni ja auttava puhelin tässä terve!
--rve...
-Saisinkos tähän puhelun alkuun tiedustella siviilisäätyänne?
-No, tuota, elän rekisteröidyssä parisuhteessa
-A-ha! Että lepakkoluolassa asutaan! Pärjäätte ilman miehiä vai?
-No joo, niinkin voisi sanoa.
-Se on kuule just tuollaiset ihmiset mikä tässä yhteiskunnassa on vikana. Ajetaan miehet ahtaalle, viedään niiltä valta!
-Ei mulla ole mitään miehiä vastaan. Tää keskustelu taitaa olla aika hedelmätön.
-Vai ei ole mitään miehiä vastaan! No miksi ei sitten kunnon suomalainen mies kelpaa kumppaniksi, mitäh?
-Kiitoksia ja hei...

Taakkani on raskas kantaa, mutta olen tämän velkaa miehille.
-Mielola
-Misogyyni täällä soittelee, pimpelipom!
-Niin mikä?
-Misogyyyyni. Pitääkö sulle tavata, tyhmä lehmä?
-Onko tämä joku vitsi?
-Kaukana vitsistä! Totisinta totta, uusinta uutta, niin kuin Gillette, parasta miehelle! Onkohan siellä puhelimessa eronnut, karannut vai se kolmas?
-Eronnut, mutta mitä ih-
-Mikäköhän mahtoi olla eron syy?
-Tällaiseen ratkaisuun nyt päädyin, ihan itseni ja lasten takia.
-Että jätit sitten lapset miehelle, niinkö? Tyypillistä, niin tyypillistä, nainen on kyvytön kantamaan vastuuta!
-Ei kun kyllä lapset asuvat minun luonani.
-Vai niin, miksikäs mies ei kelpaa huoltajaksi häh? Mies on kuule usein paljon parempi vanhempi kuin äiti.
-No tässä tapauksessa meillä on kuitenkin yhteishuoltajuus.
-No kato tää on just tätä! Mikä pakko niitä lapsia on mennä tekemään, houkutella mies elinikäiseen velkavankeuteen? Sitten muututaan naisesta äidiksi, eihän mies nyt sellaista halua!
-No kyllä lapset ovat ihan molempien vanhempien luona, olosuhteiden pakosta vain... Miksi ihmeessä minä edes kerron tätä, enhän minä edes tiedä kuka siellä on!
-Tyypillistä, tyypillistä! Ei lapsia hoitava pehmomies ole kelvannut, vaikka niin on sellaista ensin haluttu!
-En minä kyllä- ei mutta nyt lopetan tämän puhelun.

Ehkäpä tämä riittää tältä päivältä. Huomenna uusi päivä, uudet haasteet, pystypäin naisten sortoa vastaan!

Sunday, March 20, 2005

Miksvarte?

Miksi, oi miksi?

Miksi tämä päivä on niin tylsä?
Miksi pankkitilin saldo näyttää liian vähän?
Miksi blogini kärsii blokista?
Miksi hurraavat kansanjoukot eivät saavu imartelemaan kirjoitustaitoani ja viiltävää älyäni?
Miksi kaikki mukavat palstat häviävät kuin tuhka tuuleen?
Miksi kukaan "yhteyshenkilöistäni ei ole online-tilassa"?
Miksi on niin vaikea olla olematta epämiellyttävä idiooteille?
Miksi on niin ristuksen tylsää ja mitäänsanomatonta?

Uhh. Lähden hakemaan marttyyrinviitan kaapista ja naulaan käteni otsaan.

Tuesday, March 08, 2005

Toinen päivä

Suomen Fab5 on valittu.
Ajatella kun 47-vuotias Esko Kärsämäeltä ilmoitetaan ohjelmaan. Eskolla ei ole pysynyt oikein huusholli hanskassa äidin kuoleman jälkeen.

Matkalla Kärsämäelle hämmästellään viehättäviä maalaismaisemia. Perillä todetaan työsarkaa todellakin näiltä tiluksilta löytyvän. Päästään sisään pirttiin, esittäydytään. Sisustajan silmään osuu ihana puulattia, miten tyylikkään näköiseksi sen saakaan! Mutta verhot, verhot täytyy vaihtaa.

Esko on ällistynyt. "Ketäs helevettejä te oikeen ootta?"
"Me ollaan kato viis homoa jotka laittaa heteromiesten elämän järjestykseen! Unohtakaa naisen kosketus, heteromiehen elämä vaatii homotatsia!"
Esko ei juuri juttele, mitä nyt suupielestä karkaa kirosana. Käsi ei kuitenkaan jää toimettomaksi, vaan tarttuu pöydän kanteen iskettyyn puukkoon.

Hetken päästä Esko ottaa siivun taskulämpimästä kossusta, ja pyyhkäisee vereen sotkeentunutta puukkoa verhonkulmaan. "Vielä homoja...saatana..." ähkäisee Esko.

Mutta aion taatusti katsoa joka jakson. Ulkomainen versio on kerrassaan mainio, ja kotimaisesta saa varmasti vielä enemmän riemua irti.

Kaksi minuuttia aikaa lähettää tämä että päivä olisi vielä toinen. *klik*

Sunday, March 06, 2005

Tabula rasa

Oih mikä klishee.

Formulakausi on sitten lähtenyt käyntiin. Uudet sääntömuutokset tuntuisivat tuovan hieman jännitystä peliin, mutta saadaksemme formuloista vieläkin jännittävämmän urheilun, voimme lisätä mukaan öljyn ja miinat. Jokaiselle kuskille viisi miinaa mukaan, joita voi sitten kylvää sopivassa mutkassa radalle. Tai öljyä, öljy on hyvä, niinkuin jokainen autopeliä pelannut tietää.

Joku duudsoni halusi viime yönä majoittua rappukäytävääni. Homma näytti toivottomalta jo alkuun, kohteena olevan asunnon sijainti horisontaalisesti oli selvä (keskimmäinen ovi) mutta vertikaalinen sijainti hakusessa. Niinpä minun(kin) ovikelloni pian soi. Mitään asiaa kaverilla ei ollut, paitsi käheällä äänellä sanottu "sori".

Menee hetki, ovikello soi uudestaan. Eikä vieläkään mitään asiaa ole. Kysyn onko jotain hukassa, joku hätänä, voinko auttaa? Asia ei kuulemma ole niin yksinkertainen, joten toivotan kulkijan suorin sanankääntein käyttämään aikansa johonkin kehittävämpään kuin ovikellojen soitteluun keskellä yötä.
Portaista löytyy onneksi hyvä nukkumapaikka. Siinä se tursotti kun tulin yölliseltä koirankusetusreissulta. Keskustelimme hetken aiheesta "rappukäytävä - tie ihmisten kotiin vai kätevä hotellin korvike?".

Formuloiden äärestä heräsin kuola suupielestä valuen, niin kuin asiaan kuuluu. Kello 06.47.
Kömmin sänkyyn nukkumaan, ja mikä kuuluukaan?
*ring ring*

"Au" kuului oven takaa. Avausliike saattoi olla hieman nopeahko, johtuen joko huonosta tasapainosta tai kasvavasta raivosta.
Kuka menee ovikelloa soitettuaan väijyyn oven taakse niin että saa sen päähänsä? We have a winner!

"sori. sori. sori" Mikä helkkari tätä tyyppiä vaivaa? Koska intoni paneutua sosiologiaan on ajankohdasta johtuen hieman heikko, soitan paikalle ammattiapua.
Nuokun ikkunan ääressä, ajatuksenani olla nukkumatta ennenkö oikeus on voittanut taas, silmä silmästä ja rauha on maas.
En kuitenkaan ollut tarpeeksi sitkeä, mutta ovikello ei enää soinut.