Tabula rasa

Oih mikä klishee.

Formulakausi on sitten lähtenyt käyntiin. Uudet sääntömuutokset tuntuisivat tuovan hieman jännitystä peliin, mutta saadaksemme formuloista vieläkin jännittävämmän urheilun, voimme lisätä mukaan öljyn ja miinat. Jokaiselle kuskille viisi miinaa mukaan, joita voi sitten kylvää sopivassa mutkassa radalle. Tai öljyä, öljy on hyvä, niinkuin jokainen autopeliä pelannut tietää.

Joku duudsoni halusi viime yönä majoittua rappukäytävääni. Homma näytti toivottomalta jo alkuun, kohteena olevan asunnon sijainti horisontaalisesti oli selvä (keskimmäinen ovi) mutta vertikaalinen sijainti hakusessa. Niinpä minun(kin) ovikelloni pian soi. Mitään asiaa kaverilla ei ollut, paitsi käheällä äänellä sanottu "sori".

Menee hetki, ovikello soi uudestaan. Eikä vieläkään mitään asiaa ole. Kysyn onko jotain hukassa, joku hätänä, voinko auttaa? Asia ei kuulemma ole niin yksinkertainen, joten toivotan kulkijan suorin sanankääntein käyttämään aikansa johonkin kehittävämpään kuin ovikellojen soitteluun keskellä yötä.
Portaista löytyy onneksi hyvä nukkumapaikka. Siinä se tursotti kun tulin yölliseltä koirankusetusreissulta. Keskustelimme hetken aiheesta "rappukäytävä - tie ihmisten kotiin vai kätevä hotellin korvike?".

Formuloiden äärestä heräsin kuola suupielestä valuen, niin kuin asiaan kuuluu. Kello 06.47.
Kömmin sänkyyn nukkumaan, ja mikä kuuluukaan?
*ring ring*

"Au" kuului oven takaa. Avausliike saattoi olla hieman nopeahko, johtuen joko huonosta tasapainosta tai kasvavasta raivosta.
Kuka menee ovikelloa soitettuaan väijyyn oven taakse niin että saa sen päähänsä? We have a winner!

"sori. sori. sori" Mikä helkkari tätä tyyppiä vaivaa? Koska intoni paneutua sosiologiaan on ajankohdasta johtuen hieman heikko, soitan paikalle ammattiapua.
Nuokun ikkunan ääressä, ajatuksenani olla nukkumatta ennenkö oikeus on voittanut taas, silmä silmästä ja rauha on maas.
En kuitenkaan ollut tarpeeksi sitkeä, mutta ovikello ei enää soinut.