Perkele

"Moi, sitä mä vaan tässä soittelin että onko sulla ihan tarkoituksella toi superpakastus päällä?"
"Mikä helvetin superpakastus?"
"No se on toi oranssi kytkin. Se kato tarkottaa sitä että pakastin toimii koko ajan täysillä."

Sähkölaitos lähestynee piakkoin iloisella yllätyksellä. On superpakastettu jo reilu vuosi.

Ootteko sellaista sanontaa kuulleet mikä sanoo että mikään helppo ei ole tavoittelemisen arvoista? Tai sitä että no pain, no gain? Tai että mikään ei ole ilmaista? Tai tai tai?
Pitäisikin paikkansa, mutta kun vaikeat asiat osoittautuvat yleensä juuri niiksi joita ei olisi kannattanut tavoitella. Pari helkkarin päivää jos erehtyy olemaan euforiassa että onpa elämä helppoa ja stressitöntä niin jo tulee muistutus että sateenkaaren päässä on oikeasti rekkalastillinen paskaa.
Ja ei, en puhu nyt pakastimesta.
Talviunet pitäisi olla lakisääteinen juttu. Viimeistään lokakuun puolivälissä pitäisi vetää unta kuulaan ja herätä joskus huhtikuussa.
Itkis, nussis, näkis kuolemanunet.

Heikko elämä

Voi saatana tätä aamua.
Voi saatana eilistä iltaa. Sulatin pakastinta. Muutaman ensimmäisen sulatustunnin ajan olin lähes hilpeän reippauden vallassa. Hyvä etten laittanut tiedotetta päämedioihin että huomio huomio, minä sulatan pakastinta.
Paskaa hommaahan se, mutta on tehtävä mitä on tehtävä jos ylimmäinen laatikko ei enää avaudu.
Soveliasta olisi tosin selvittää, että mitä nappuloita pitää painaa että pakastin ihan oikeasti lopettaa sen pakastamisen ja alkaa sulaa. Ei olisi ehkä tarvinnut kykkiä puoli kolmeen asti hakkaamassa niitä jääkimpaleita irti. Kyllä harmitti etten omista kuumailmapuhallinta.

Aamulla olin ihan uskomattoman väsynyt. Ja mitä löydänkään keittiön lattialta? Verta. Ei, en viiltänyt pakastinangstissa itseäni, vaan laitoin pakastimen liian pienelle. Paskat ne lihat siellä jäätyneet.
Aamu oli sitä pudota-voileipä-valkealle-paidalle-kahvitilkan-kanssa-lajia.
Ja olin tietysti myöhässä. Sehän se pelastaa aamun kuin aamun.

Linkitetäänpä nyt sitten uusimpia lukemisia.

Kuka teki huorin?
Teksti valokuvauksesta oli kerrassaan valloittava. Me likes.

Tää on nyt tätä. Ihminen, joka tunnustaa käyttävänsä korvatulppia lasten mekastaessa ei voi olla paha. Myötäelin vahvasti sohvaepisodinkin.

Siinä. Tämä päivä ei lopu koskaan. Ja tietysti unohdin tarpeelliset paperit kotiin. Taas.

Yllätys

Ei sinutella päivitti! Whoa! On tätä odotettu.
Vähän aikaa sitten keskusteltiin kovasti totuuksista. Ovatko blogit totta vai tarua? Seurataanko blogia jos se osoittautuu valheeksi?
Olin yllättynyt siitä, kun sinuttelija paljastui proosaksi. Oma epäilyni oli, että k.o blogi on "jälkijunassa", kirjoitettu paljon tapahtumien jälkeen ja vähitellen tullut nykyhetkeen.
Mutta hiton hyvää proosaa, sano. Olisihan siitäkin voinut jotain päätellä että sivuilla lukee palaute ja sähköpostiosoite perässä.

Mielestäni tässä ei kuitenkaan ole kyse valehtelusta, tai siitä mitä vasta velloneessa keskustelussa sillä tarkoitettiin. Bloggaajissakin on varmasti niitä, jotka värittävät todellista elämäänsä hienoilla tapahtumilla. Murukahvi muuttuu latteksi ja osa-aikainen työ Ärrällä myynnin ja markkinoinnin ammattilaiseksi.
Onko moisesta syytä suuttua? Ei, mutta se vähentää kyllä sympatioita tällaista ihmistä kohtaan. Asia erikseen ovat sitten patologiset valehtelijat, joilta ei kerta kaikkiaan irtoa toden sanaa.
Huh, teinköhän nyt sen mitä nimenomaisesti ei ollut tarkoitus ja aloitin koko keskustelun uudestaan... Tuskinpa. Mutta odotan sinuttelijan uutta päivitystä innolla.

Viikon nauru: "Seksi on kuin itkeminen: jos sen tekee kunnolla, se ei ole kaunista"

Viikon viha: "Lapset kun tuota [Niiskuneidin ääntä Muumeissa] kuulee koko ajan niin vähemmästäkin rupeavat pornoilemaan aikaisemmin kuin ennenvanhaan."