"Toisinaan hullut näyttävät aivan normaaleilta ja ovat kuitenkin kaiken aikaa ihan tärähtäneitä."
Toteaa komisario Bacon Agatha Christien kirjassa Paddingtonista 16.50.
Kääntäjälle satikutia: onko nyt tosiaan niin, että "I don't think" on jatkuvasti käännetty "en luule"? Hoono soomi!
Wednesday, March 19, 2008
Sunday, March 16, 2008
Sori, Luna Negra
Aiemmat lausuntoni Luna Negra Merlot-humppakuutiosta ovat suuresti liioteltuja. Tai sanotaanko että uudelleen harkittuja.
Kevyttähän tämä, mutta ihan juotavaa settiä kaikesta huolimatta.
Ehkä oluella on jotain tekemistä asian kanssa. Mutta oi onnea! Tiedä kuin hyviksi ystäviksi tästä, minä ja Luna.
Kevyttähän tämä, mutta ihan juotavaa settiä kaikesta huolimatta.
Ehkä oluella on jotain tekemistä asian kanssa. Mutta oi onnea! Tiedä kuin hyviksi ystäviksi tästä, minä ja Luna.
Saturday, March 15, 2008
Luettua ja kritiikkiä
Harhailin kirjakaupassa ja sain vinkin ystävältä: lue tää esikoisromaani, tää oli hyvä. Kyseessä oli Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta.
En linkitä tähän arvosteluja kirjasta, koska ne kertoivat mielestäni juonesta ihan liikaa. Mielestäni riittää, kun tietää että kirja on eräänlaista fantasiaa, ei sci-fiä vaan fantasiaa. Takakansi kuvailee sitä mysteeriromaaniksi, mutta mysteeri kuulostaa ihan Agatha Christieltä, eikä tämä mitään dekkarigenreä ole.
Kirja oli sitä sarjaa että luin sen yhdeltä istumalta, en pystynyt lopettamaan. Mukaansatempaava. Suosittelen!
Tuon kirjan myötä mietin (en tosin ensimmäistä kertaa) että miksi miesten kirjoittamat naishahmot ovat usein perin... No, samanlaisia. Niitä leimaa mielestäni impulsiivisuus ja eräänlainen hillitsemättömyys. Nämä miesten luomat naiset kyllä tuntevat, inhimillisestikin, mutta eivät koskaan toimi toisin kuin tunteet sanovat, eivät pysty verhoamaan vaikuttimiaan tai päämääriään. Silloin kun käytöksen syyt eivät ole kaikkien arvattavissa, ne ovat pimennossa naiselta itseltäänkin.
Toinen, kalliilla rahalla ostamani uutuus on Caroline Salzingerin Terveisiä pahan akselilta. Mikäli harkitset kirjan ostoa, voit tällä vinkillä säästää: kirjan kiinnostavimmat tapahtumat ovat siinä takakannessa. En ole lukenut Salzingerin raportaaseja tai uutisia, joten en osaa arvioida häntä journalistina, mutta kirjassa hän antaa ainakin itsestään kovin hömppämäisen kuvan.
On ihanaa niin ihanaa olla ulkomaantoimittaja kun on siitä lapsesta asti haaveillut. Mutta ennen menemistä Irakiin täytyy "shoppailla koko päivä" että kestää olla sitten siellä missä ei ole muotia. Sitten kun siellä onkin, niin eihän sitä pysty jäykkä ruotsalainen heittämään burkhaa pois ja olemaan niin kuin länsimaissakin ollaan.
Pohjois-Koreassa iskee paniikkikohtaus kun on niin kamalaa, Kuuban-lomallakin tulee koti-ikävä.
Kirja vaikutti lupaavalta kuvaukselta maista joista meillä on kovin paljon ennakkokäsityksiä. Kuvailu jää kuitenkin pinnalliseksi ja toimittajan omien tuntemusten kuvailun jalkoihin.
Kalleudesta: ruotsinkielisen pokkarin saa alle kuudella eurolla, suomenkielinen kovakantinen maksoi lähes kolmekymppiä. Jos ruotsi taipuu niin osta se pokkari. Kovakantiseen älä tuhlaa, lainaa kirjastosta tai odota alennusmyyntejä.
Mieli teki lukea pitkästä aikaa Rosa Liksomia, valinta kohdistui Reitariin. Koska olen tynnyrissä kasvatettu, luulin kirjaa Liksomin novellikokoelmaksi. Kyseessä on tietenkin taiteilija Reidar Särestöniemestä kertova fiktiivinen teos. Tätäkin suosittelen, ihan ehdottomasti. Jos taiteilija ei ole tuttu, herättää tämä kirja kiinnostuksen. Murre tempaisee mukaansa ja vaihtuvat kertojat vievät tarinaa hienosti eteen- taakse ja ylöspäin.
Lainaus: (Anttu, Reitarin veli) Reitari oli kaikki ja mie en ollu mithään.
En linkitä tähän arvosteluja kirjasta, koska ne kertoivat mielestäni juonesta ihan liikaa. Mielestäni riittää, kun tietää että kirja on eräänlaista fantasiaa, ei sci-fiä vaan fantasiaa. Takakansi kuvailee sitä mysteeriromaaniksi, mutta mysteeri kuulostaa ihan Agatha Christieltä, eikä tämä mitään dekkarigenreä ole.
Kirja oli sitä sarjaa että luin sen yhdeltä istumalta, en pystynyt lopettamaan. Mukaansatempaava. Suosittelen!
Tuon kirjan myötä mietin (en tosin ensimmäistä kertaa) että miksi miesten kirjoittamat naishahmot ovat usein perin... No, samanlaisia. Niitä leimaa mielestäni impulsiivisuus ja eräänlainen hillitsemättömyys. Nämä miesten luomat naiset kyllä tuntevat, inhimillisestikin, mutta eivät koskaan toimi toisin kuin tunteet sanovat, eivät pysty verhoamaan vaikuttimiaan tai päämääriään. Silloin kun käytöksen syyt eivät ole kaikkien arvattavissa, ne ovat pimennossa naiselta itseltäänkin.
Toinen, kalliilla rahalla ostamani uutuus on Caroline Salzingerin Terveisiä pahan akselilta. Mikäli harkitset kirjan ostoa, voit tällä vinkillä säästää: kirjan kiinnostavimmat tapahtumat ovat siinä takakannessa. En ole lukenut Salzingerin raportaaseja tai uutisia, joten en osaa arvioida häntä journalistina, mutta kirjassa hän antaa ainakin itsestään kovin hömppämäisen kuvan.
On ihanaa niin ihanaa olla ulkomaantoimittaja kun on siitä lapsesta asti haaveillut. Mutta ennen menemistä Irakiin täytyy "shoppailla koko päivä" että kestää olla sitten siellä missä ei ole muotia. Sitten kun siellä onkin, niin eihän sitä pysty jäykkä ruotsalainen heittämään burkhaa pois ja olemaan niin kuin länsimaissakin ollaan.
Pohjois-Koreassa iskee paniikkikohtaus kun on niin kamalaa, Kuuban-lomallakin tulee koti-ikävä.
Kirja vaikutti lupaavalta kuvaukselta maista joista meillä on kovin paljon ennakkokäsityksiä. Kuvailu jää kuitenkin pinnalliseksi ja toimittajan omien tuntemusten kuvailun jalkoihin.
Kalleudesta: ruotsinkielisen pokkarin saa alle kuudella eurolla, suomenkielinen kovakantinen maksoi lähes kolmekymppiä. Jos ruotsi taipuu niin osta se pokkari. Kovakantiseen älä tuhlaa, lainaa kirjastosta tai odota alennusmyyntejä.
Mieli teki lukea pitkästä aikaa Rosa Liksomia, valinta kohdistui Reitariin. Koska olen tynnyrissä kasvatettu, luulin kirjaa Liksomin novellikokoelmaksi. Kyseessä on tietenkin taiteilija Reidar Särestöniemestä kertova fiktiivinen teos. Tätäkin suosittelen, ihan ehdottomasti. Jos taiteilija ei ole tuttu, herättää tämä kirja kiinnostuksen. Murre tempaisee mukaansa ja vaihtuvat kertojat vievät tarinaa hienosti eteen- taakse ja ylöspäin.
Lainaus: (Anttu, Reitarin veli) Reitari oli kaikki ja mie en ollu mithään.
Friday, March 14, 2008
The torkkupeitto
(edellisessä postauksessa olleen meemin vastaukset kommenteissa. Sen edellisen postin kommenteissa siis)
Tämähän ei ole neuleblogi, mutta tätä kätteni hedelmää en malta olla esittelemättä.
Olipa kerran neuletakki, pitkä ja lämmin. Tulipa terrieri ja söi neuletakista napit. Mitäs olivat naudannahkaa ja puuta. Houreissani kuvittelin että minähän se uudet laitan. Ihan varmaan joo. Neuletakki oli kohtalaisen hankala kapistus koska (sen lisäksi että siitä puuttuivat napit) siinä oli huppu ja pituutta roimasti. Edelleen houreissani kuvittelin että minähän sen hupun puran ja teen toisenlaisen kauluksen. No ihan yhtä varmasti ja samalla aikataululla kuin ne napitkin laitan.
Arvelin että puran koko roskan ja suon sille uuden elämän torkkupeittona.
Ja oletteko ikinä koittaneet purkaa tehdasvalmisteista neuletta? On muuten mukavimmasta päästä hommia. Hauiksia pakotti kuin paremmankin treenin jäljiltä, lattialla kiemurteli viitisen metriä lankaa ja kilo nöyhtää eikä valmista meinannut tulla millään. Vaan niin päästiin tähän:
(tulitikkuaski mukana mittakaavan vuoksi, ei siksi että olisin ajatellut polttaa koko roskan vaikka ei kyllä ollut kaukana sekään aatos).
Ensin virkkasin tämän ohjeen mukaisesti kympin koukulla, molemmista reunoista silmukan poimien. Torkkupeitto alkoi muistuttaa uhkaavasti pannulappua. Arvelin ettei ole mukava torkutella jäykkyydeltään aaltopeltiä muistuttavan peiton alla, ja purin koko roskan. Uuteen yritykseen lähdin takareunasta silmukan poimien. Johan pehmeni! Mutta toisesta puolesta tuli susiruma. Eipä sekään mitään, mutta lanka ei riittänyt. Liian lyhyt peitto.
Äiti kävi kylässä ja ehdotti että jatka kankaalla. Tämäkin ponnistus olisi ylittänyt käsityökapasiteettini runsaasti, joten viittasin äidin ohjeelle kintaalla ja purin koko roskan. Taas.
Koska lanka on paksua, arvelin että vähempikin määrä pylväitä riittää ja siirryin malliin *ks-p-ks-p*
Aloitusrivi oli kiinteitä silmukoita, samoin lopetus. Reunat kävin läpi "puolella langalla" (lanka on siis paksua vaaleaa ja seassa haituvana ruskeanvihreää ohuempaa), ensin piilosilmukoilla ja sitten kiinteillä.
Ja valmista tuli! Sähköinen se on kuin mikä, mutta lämmin!
Tämähän ei ole neuleblogi, mutta tätä kätteni hedelmää en malta olla esittelemättä.
Olipa kerran neuletakki, pitkä ja lämmin. Tulipa terrieri ja söi neuletakista napit. Mitäs olivat naudannahkaa ja puuta. Houreissani kuvittelin että minähän se uudet laitan. Ihan varmaan joo. Neuletakki oli kohtalaisen hankala kapistus koska (sen lisäksi että siitä puuttuivat napit) siinä oli huppu ja pituutta roimasti. Edelleen houreissani kuvittelin että minähän sen hupun puran ja teen toisenlaisen kauluksen. No ihan yhtä varmasti ja samalla aikataululla kuin ne napitkin laitan.
Arvelin että puran koko roskan ja suon sille uuden elämän torkkupeittona.
Ja oletteko ikinä koittaneet purkaa tehdasvalmisteista neuletta? On muuten mukavimmasta päästä hommia. Hauiksia pakotti kuin paremmankin treenin jäljiltä, lattialla kiemurteli viitisen metriä lankaa ja kilo nöyhtää eikä valmista meinannut tulla millään. Vaan niin päästiin tähän:
(tulitikkuaski mukana mittakaavan vuoksi, ei siksi että olisin ajatellut polttaa koko roskan vaikka ei kyllä ollut kaukana sekään aatos).
Ensin virkkasin tämän ohjeen mukaisesti kympin koukulla, molemmista reunoista silmukan poimien. Torkkupeitto alkoi muistuttaa uhkaavasti pannulappua. Arvelin ettei ole mukava torkutella jäykkyydeltään aaltopeltiä muistuttavan peiton alla, ja purin koko roskan. Uuteen yritykseen lähdin takareunasta silmukan poimien. Johan pehmeni! Mutta toisesta puolesta tuli susiruma. Eipä sekään mitään, mutta lanka ei riittänyt. Liian lyhyt peitto.
Äiti kävi kylässä ja ehdotti että jatka kankaalla. Tämäkin ponnistus olisi ylittänyt käsityökapasiteettini runsaasti, joten viittasin äidin ohjeelle kintaalla ja purin koko roskan. Taas.
Koska lanka on paksua, arvelin että vähempikin määrä pylväitä riittää ja siirryin malliin *ks-p-ks-p*
Aloitusrivi oli kiinteitä silmukoita, samoin lopetus. Reunat kävin läpi "puolella langalla" (lanka on siis paksua vaaleaa ja seassa haituvana ruskeanvihreää ohuempaa), ensin piilosilmukoilla ja sitten kiinteillä.
Ja valmista tuli! Sähköinen se on kuin mikä, mutta lämmin!
Tuesday, March 11, 2008
Luna Negra
Teki mieli punaviiniä. Sivistyneesti illan hämärtyessä naukkailla lasi tai kaksi.
Alkossa pällistelin ja vertailin. Tarkoitus oli ostaa laatikollinen, pullo pitää juoda kerralla ja tilanne ei suinkaan vaatinut tiukkaa punkkukänniä vaan ainoastaan pienen hiprakan.
Ostin sitten Luna Negra Merlota. Ja hyi saattans.
Onhan kitkerää! Varalta otin lisää, jos paranisi. Ihan kuin uitettua koiraa olisi nuolaissut. Montakohan lasillista pitää litkiä ennenkö maistuu edes siedettävältä? Thyi.
Myönnetään, edullisuus oli ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä. Laatikkoviini ei taida laadulla päätä huimata, mutta muistelen ihan siedettäviin makuihin törmänneeni. Koska valikoimassa ei kuitenkaan ollut yhtäkään tuttua viiniä, päädyin edulliseen, koska vituttaisihan se ottaa sitä kalliimpaa jos se onkin huonoa.
Aina silloin tällöin törmään hyvään punkkuun. Miksi, oi miksi en laita niitä nimiä ylös, vaan aina uudestaan mietin pitkäripaisen hyllyjen edessä että no mitä sitä ny. Tätäkö sit.
Eilen pähkäilin erilaisen ongelman parissa ja toivon tähän mielipiteitä: Onko Alien - Resurrection kenties maailman huonoin elokuva vaiko eikö? No, myönnetään että Do not disturb on tähän mennessä ehdottomasti huonoin näkemäni, mutta Alien-saaga on muuten ihan ehdotonta elokuvaa, joten tältä viimeiseltäkin olisi odottanut jotain tasoa.
Asiasta seuraavaan; Ally meemitteli, sopimusehdoissa mainittiin blogiin liittäminen joten tässä tuloo:
Kirjaa nimesi kommentointiin niin kerron sinusta
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.
Näin Ally kertoi minusta:
Lilli, aah... Sinäkin olet helppo!
2. Bändinä olet Nine Inch Nails, vähän vaihtoehtoinen ja muodikas, silti tutulla vivahteella. Jos olisit elokuva, olisit Königin sarjikseen perustuva Tappajakondomi.
3. Meitä yhdistää jokunen ihminen, ystävyys, lukeminen ja leffat. Näin niinkös esimerkiksi.
4. Kadehdin huumorintajuasi ja tosi katu-uskottavaa asennettasi.
5. Muistan sinusta ensimmäisenä pitkän, vaalean tukan ja veikeän, hymyilevän naaman. Muistan yllättyneeni, kuinka fiksuja ajatuksia sinulla oli.
6. Eläimenä voisit olla vaikka gekko. Ne ovat tosi mielenkiintoisia otuksia.
7. Ehtisitkö näkemään lähiaikoina?
Lisäys: Näin Neiti Minkkinen kertoi minusta:
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
Lilith, pitelemätön ja suorasukainen nainen, jota ei kiinnosta tippaakaan, miellyttävätkö hänen mielipiteensä kaikkia. Lilith ei ehkä pääse takaisin Paratiisiin, mutta kukapa siellä ikuisessa harmoniassa jaksaisikaan hymistellä.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
L7. Sopivasti rokkaava, ei turhan kiemurainen; tinkimätön, viisas ja ehdottoman katu-uskottava.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
Blogiasi lainatakseni, mainitsemiesi lisäksi vaikkapa: Lost, Frasier, escape-room-pelit, sana-assosiaatiopelit, palapelit, kirkas viina. Ja punaviini, ilmeisesti.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
Kyky saada lukija nauramaan. Kielen elävyys. Asenne!
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
Jonkun blogissa oli linkki blogiisi. Luin hihitellen Cosmopolitan-aiheisen kirjoituksen, ja sen jälkeen heti ne kaikki muutkin. Minusta olit ihanan pelottava!
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
Kettu. En tiedä miksi.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
Itsekeskeisesti kysyn: Miksi luet blogiani?
Pokkaan ja jatkan, eli jos haluat minun kertovan sinusta niin nimeä kommenttilaatikkoon vaan.
Alkossa pällistelin ja vertailin. Tarkoitus oli ostaa laatikollinen, pullo pitää juoda kerralla ja tilanne ei suinkaan vaatinut tiukkaa punkkukänniä vaan ainoastaan pienen hiprakan.
Ostin sitten Luna Negra Merlota. Ja hyi saattans.
Onhan kitkerää! Varalta otin lisää, jos paranisi. Ihan kuin uitettua koiraa olisi nuolaissut. Montakohan lasillista pitää litkiä ennenkö maistuu edes siedettävältä? Thyi.
Myönnetään, edullisuus oli ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä. Laatikkoviini ei taida laadulla päätä huimata, mutta muistelen ihan siedettäviin makuihin törmänneeni. Koska valikoimassa ei kuitenkaan ollut yhtäkään tuttua viiniä, päädyin edulliseen, koska vituttaisihan se ottaa sitä kalliimpaa jos se onkin huonoa.
Aina silloin tällöin törmään hyvään punkkuun. Miksi, oi miksi en laita niitä nimiä ylös, vaan aina uudestaan mietin pitkäripaisen hyllyjen edessä että no mitä sitä ny. Tätäkö sit.
Eilen pähkäilin erilaisen ongelman parissa ja toivon tähän mielipiteitä: Onko Alien - Resurrection kenties maailman huonoin elokuva vaiko eikö? No, myönnetään että Do not disturb on tähän mennessä ehdottomasti huonoin näkemäni, mutta Alien-saaga on muuten ihan ehdotonta elokuvaa, joten tältä viimeiseltäkin olisi odottanut jotain tasoa.
Asiasta seuraavaan; Ally meemitteli, sopimusehdoissa mainittiin blogiin liittäminen joten tässä tuloo:
Kirjaa nimesi kommentointiin niin kerron sinusta
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.
Näin Ally kertoi minusta:
Lilli, aah... Sinäkin olet helppo!
2. Bändinä olet Nine Inch Nails, vähän vaihtoehtoinen ja muodikas, silti tutulla vivahteella. Jos olisit elokuva, olisit Königin sarjikseen perustuva Tappajakondomi.
3. Meitä yhdistää jokunen ihminen, ystävyys, lukeminen ja leffat. Näin niinkös esimerkiksi.
4. Kadehdin huumorintajuasi ja tosi katu-uskottavaa asennettasi.
5. Muistan sinusta ensimmäisenä pitkän, vaalean tukan ja veikeän, hymyilevän naaman. Muistan yllättyneeni, kuinka fiksuja ajatuksia sinulla oli.
6. Eläimenä voisit olla vaikka gekko. Ne ovat tosi mielenkiintoisia otuksia.
7. Ehtisitkö näkemään lähiaikoina?
Lisäys: Näin Neiti Minkkinen kertoi minusta:
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
Lilith, pitelemätön ja suorasukainen nainen, jota ei kiinnosta tippaakaan, miellyttävätkö hänen mielipiteensä kaikkia. Lilith ei ehkä pääse takaisin Paratiisiin, mutta kukapa siellä ikuisessa harmoniassa jaksaisikaan hymistellä.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
L7. Sopivasti rokkaava, ei turhan kiemurainen; tinkimätön, viisas ja ehdottoman katu-uskottava.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
Blogiasi lainatakseni, mainitsemiesi lisäksi vaikkapa: Lost, Frasier, escape-room-pelit, sana-assosiaatiopelit, palapelit, kirkas viina. Ja punaviini, ilmeisesti.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
Kyky saada lukija nauramaan. Kielen elävyys. Asenne!
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
Jonkun blogissa oli linkki blogiisi. Luin hihitellen Cosmopolitan-aiheisen kirjoituksen, ja sen jälkeen heti ne kaikki muutkin. Minusta olit ihanan pelottava!
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
Kettu. En tiedä miksi.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
Itsekeskeisesti kysyn: Miksi luet blogiani?
Pokkaan ja jatkan, eli jos haluat minun kertovan sinusta niin nimeä kommenttilaatikkoon vaan.
Subscribe to:
Posts (Atom)
