The torkkupeitto

(edellisessä postauksessa olleen meemin vastaukset kommenteissa. Sen edellisen postin kommenteissa siis)

Tämähän ei ole neuleblogi, mutta tätä kätteni hedelmää en malta olla esittelemättä.

Olipa kerran neuletakki, pitkä ja lämmin. Tulipa terrieri ja söi neuletakista napit. Mitäs olivat naudannahkaa ja puuta. Houreissani kuvittelin että minähän se uudet laitan. Ihan varmaan joo. Neuletakki oli kohtalaisen hankala kapistus koska (sen lisäksi että siitä puuttuivat napit) siinä oli huppu ja pituutta roimasti. Edelleen houreissani kuvittelin että minähän sen hupun puran ja teen toisenlaisen kauluksen. No ihan yhtä varmasti ja samalla aikataululla kuin ne napitkin laitan.

Arvelin että puran koko roskan ja suon sille uuden elämän torkkupeittona.
Ja oletteko ikinä koittaneet purkaa tehdasvalmisteista neuletta? On muuten mukavimmasta päästä hommia. Hauiksia pakotti kuin paremmankin treenin jäljiltä, lattialla kiemurteli viitisen metriä lankaa ja kilo nöyhtää eikä valmista meinannut tulla millään. Vaan niin päästiin tähän:



(tulitikkuaski mukana mittakaavan vuoksi, ei siksi että olisin ajatellut polttaa koko roskan vaikka ei kyllä ollut kaukana sekään aatos).

Ensin virkkasin tämän ohjeen mukaisesti kympin koukulla, molemmista reunoista silmukan poimien. Torkkupeitto alkoi muistuttaa uhkaavasti pannulappua. Arvelin ettei ole mukava torkutella jäykkyydeltään aaltopeltiä muistuttavan peiton alla, ja purin koko roskan. Uuteen yritykseen lähdin takareunasta silmukan poimien. Johan pehmeni! Mutta toisesta puolesta tuli susiruma. Eipä sekään mitään, mutta lanka ei riittänyt. Liian lyhyt peitto.

Äiti kävi kylässä ja ehdotti että jatka kankaalla. Tämäkin ponnistus olisi ylittänyt käsityökapasiteettini runsaasti, joten viittasin äidin ohjeelle kintaalla ja purin koko roskan. Taas.

Koska lanka on paksua, arvelin että vähempikin määrä pylväitä riittää ja siirryin malliin *ks-p-ks-p*
Aloitusrivi oli kiinteitä silmukoita, samoin lopetus. Reunat kävin läpi "puolella langalla" (lanka on siis paksua vaaleaa ja seassa haituvana ruskeanvihreää ohuempaa), ensin piilosilmukoilla ja sitten kiinteillä.
Ja valmista tuli! Sähköinen se on kuin mikä, mutta lämmin!