Thursday, December 04, 2008

Kesätauolta kotiin

Siellä se on, koti. On sitä kaivattu. Muuttaminen on tietysti ihan yhtä helvetillistä kuin aina ennenkin, mutta ai että on ikävä omaa kotia. Vielä kun saan fyysisen tomumajani paikalle niin avot.

Otsikkoon viitaten: ällistyn jatkuvasti viittauksista lähestyvään jouluun. Mieli elää vielä alkusyksyä. Jouluaatto tullenee iskemään minua salakavalasti takaraivoon, viimeisenä adventtina kiroan kaupassa että pitääkö sen jouluhössötyksen joka vuosi alkaa entistä aikaisemmin.

Tsah, nyt hallitsemaan nelijalkaisten laumaa josta kaikki eivät ole sydänystäviä keskenään (tästä on tosin pientä epäselvyyttä, koska osa porukasta on sitä mieltä että ihan varmasti tultaisiin toimeen, tosi hyvin vielä). Rai rai!

(on se muuten kumma että ihmiset asuvat ihan kokonaisessa talossa ja riipivät sieltä sitten ovet pois. Liian vähän on niitä!)

Friday, July 11, 2008

Terveisiä irtolaiselta

Elegia kommentoi aiempaan viestiini irtolaisuuden kuvaa maalaillen.
Tuli sellainen olo että enhän nyt minä! Että en minä oikeasti siis ole irtolainen, melkein aina tiedän mihin illalla pääni kallistan.

Mutta sitten tajusin, että jos joka kerta kun kysytään osoitetta, pitää miettiä pitkään että mitä vastaisi, niin ehkä se jotensakin normit täyttää.
Ja aina kun huomaa että jotain tarvitsisi, seuraa ajatuskulku:
a) tarvitsenko sitä ihan oikeasti
b) missä päin Suomea kyseinen tavara tällä hetkellä sijaitseekaan
sekä
c) onko se kaiken vaivan väärti tai jopa uuden ostamisen arvoinen
Yleensä ei.

Ja arvatkaa jätkät mitä. En ole enää opiskelija. Siis valmistuin! Minä!

Friday, June 13, 2008

Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa, 2116 km ajoa.
Tuntuu paljolta, mutta enemmän kilometrejä saisi jo ajamalla reitin Hanko-Ivalo-Hanko.

Wednesday, June 04, 2008

Paska kaupunni, I salute you

Istun jätesäkkien keskellä.
Ns. arvotavarat on pakattu. Piti miettiä mikä on todella tärkeää ja minkä haluaa ehdottomasti säilyttää. Loput varastoidaan ilman huolta huomisesta.
Auto startannee viimeistään puolenpäivän aikaan.
Irtolaisuus ei ole enää laissa kiellettyä, ja aion ottaa siitä kaiken irti.
Katsotaan mitä huominen tuo, vieläkö tämä kaupunki on kotini.

Monday, June 02, 2008

Kukin kykyjensä mukaan

Moottoripyörä, tuo tunteita herättävä kapine.

Niillä vempeleillähän on sellainen(kin) etu puolellaan että voi pysäköidä mihin lystää.
Näin ollen, mikä ihmeen idea on pysäköidä se pärrä invapaikalle??
Kaksin kappalein näin tällaisia teiden ritareita.
Mutta ehkä he olivat tohtori Houseja.

Saturday, May 31, 2008

Taotaan taas

Aiemmin kehuin Sampo pankin ihanuutta.
Otin heihin jälleen yhteyden, aiheena tällä kertaa opintolaina.

"Kun mulla ois toi koronmaksu kesäkuussa, niin voisko sitä siirtää heinäkuulle?"
"Eii, ei sellainen onnistu. Jätä maksamatta vaan."
"No mitä ihmettä, siitähän menee ilmoitus lainantakaajalle ja tulee maksuja ja mitä kaikkea"
"Niin, niin tekee, mutta sillain se kuule kannattaa tehdä"
"No ehkä maksan sen sitten kesäkuussa, se suoraveloituskin lakkaa toimimasta muuten"
"Ei missään nimessä lakkaa"
"Kyllä, aiemmin oli tällainen tilanne ja seuraava korko ei tililtä lähtenyt"

(Toim. huom. laitoin rahat väärälle tilille, jolloin suoraveloitus ei luonnollisesti niitä älynnyt sieltä ottaa. Tuli karhulasku, maksoin, happy end.
Eipäs. Puolen vuoden päästä tulee ilmoitus että korkoja oltais vailla, suoraveloitetaan jadajada. Mutta eivätpä suoraveloittaneet! Edellisestä seikkailusta oli tullut viiden euron lisämaksu, muistutusmaksu siis tjsp. Ja suoraveloitus ei toimi jos on maksamattomia maksuja. No mistäs kristallipallosta ne maksamattomat maksut näkisi jos eivät sitä peri, karhua tai savumerkein ilmoita.)

Mutta takaisin puheluun:
"Niin, se oli kato sen vanhan järjestelmän aikaan, meillä on nyt tää uus järjestelmä"

(uusi järjestelmä, hmm? Ihanko totta? En tiennyt, koska olen asunut viimeiset kuukaudet luolassa, toisella planeetalla, toisessa valuuttajärjestelmässä, toisen pankin asiakkaana)

"No kuinkas tämä uusi järjestelmä tässä asiassa toimii?"
"En tiedä!"
"No kukas tietäis?"
"Ei kukaan!!"
"Mitäh, oletko tosissasi?"
"Olen, meillä on kato tää uusi järjestelmä!"

Tässä vaiheessa oli pakko kysyä, että luuletko jostain löytäväsi sellaisen pankkinne asiakkaan joka ei olisi tietoinen uudesta uljaasta järjestelmästänne.

"No, maksan nuo korot siis kesäkuussa, helpompaa niin, mutta kerrotko että paljonko se summa nyt on?"
"Eihän sitä voi tietää! Voin laskea suunnan!"

(mitä ottaisitte mukaanne autiolle saarelle? Minä ottaisin tämän pankkineidin. Endless hours of fun.)

Tällaista. Turha kai sanoakaan että kannustan kaikkia liittymään tähän kalevalalaiseen farssiin.

Sitä asiakaspalvelijaa, jonka kanssa asian hoitoa jatkoin, en kyllä ottaisi autiolle saarelle. Tiukkaa asiaa, nopeaa toimintaa ja järkevä lopputulos. Mistä sitä bloggaisi jos siellä tuollaisen kanssa olisi?

Thursday, May 29, 2008

Eihän oo pakko jos ei taho?

En enää ikinä, ikinä, ikinä opiskele yhtään mitään.
En halua kehittää itseäni, oppia uutta ja kasvaa ihmisenä.

Koskaan en aio enää opetella muistisääntöjä, soveltaa oppimaani ja en mä edes keksi tähän enää mitään, mutta avainsana on ikinä.

Jos ei piru vie lyödä kohta sitä teosta painoon, sitä ainoaa jossa minun nimeni tulee koskaan tekijän kohdalla olemaan, niin laitan pystyyn Gutenbergin kirjapainon ja painan sen itse. Sitten vien sen kirjastoon ja nauran päälle.
En. Aio. Enää. Viilata. Sitä. Yhtään.

Enkä koskaan enää lue yhteenkään tenttiin.
Paitsi siihen viimeiseen joka on vielä jäljellä.
Siis yksi. Yksi ainoa.
Paska, etten paremmin sano.

Niin miksikö paska? Yksihän on vähän?
Siksi, että kun kuulin ettei se mennyt läpi, niin piti kaivaa kyllä aika monta maailman tuhoa ja vitsausta mieleen, ennenkö valkeni että ei tämä nyt maailmanloppu ole.
Enkä silti ole asiasta ihan varma.

Wednesday, May 28, 2008

Lainaus

Kerro missä viisaaksi tullaan
ei tällä tiellä ainakaan
kerro missä viisaaksi tullaan
tiedän sen missä en ainakaan

(Kolmas Nainen: Missä viisaaksi tullaan)

On niinkon harvinaisen tyhmä, tyhjä ja vajaa olo.

Wednesday, May 21, 2008

Ja jaksaaaaa!

(otsikko tulee lausuman aerobic-ohjaajan raivostuttavalla piiskaäänellä)
Eihän kukaan jaksa enää Blogilistasta, eihän?
Kerta kiellon päälle.

Itse en ole kirjautunut listalle kertaakaan sen jälkeen kun uusien käyttöehtojen hyväksymisilmoitus tuli hyväksyttäväksi ennenkö listaa pääsee selaamaan.
Luin ne kuitenkin ja yksi kohta pisti ällistyttämään, mainitsinkin siitä Paremmaks män-postauksen kommenttilaatikossa.
Eli, kohta 4.9:
Palveluntarjoajalla on oikeus poistaa Palvelusta aineisto...joka Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan on... haitallista taikka vahingollista Palveluntarjoajalle...tai kolmannelle osapuolelle. Palveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta ilmoittaa aineiston poistamisesta Käyttäjille etu- eikä jälkikäteen.

Silloin arvelin että eihän sitä mikään voi pakottaa Sanomaa julkaisemaan sellaista mikä heitä haitannee. Kalvoi se kuitenkin, ei tämä nyt ihan...
Muistini hämäristä nousi käsite "hyvä journalistinen tapa".
Varmistin asiaa Kirsiltä, hän kun on viestinnän ammattilainen. Joka vahvistamaan että hyi Sanomaa, ei sovi mediatalolle tuollainen.

Itse pysyn päätöksessäni lähteä listalta hippulat vinkuen. Tehkää te omanne, mikä se sitten onkaan.

Monday, May 19, 2008

Murhe ja kurjuus!

Mikä siinä on kun ei saa mieleensä kon ongelmia vaan? Ei positiivisen ajatuksen häivää, stressaa vaikka mitä miettisi.
Sääkö mua sylettää vai mitä tästä syyttäis?

Grrr!

Tällä hetkellä raivostuttaa niin että korvissa kohisee. Auttaisikohan meditaatio, lootusasento vai verenpainelääke? Diapami? Laittomat päihteet?

Minuthan saa normaalistikin ihan hirvittävän iloiseksi kaiken maailman byrokraattisilla kiemuroilla. Säkenöivään riemuun minut saa sellaisella sääntöjen noudattamisella, johon ei ole mitään syytä. Pompottamisella ihan pompottamisen vuoksi.

Summa summarum, nyt on sitä aikaa kun pitää heittäytyä polvilleen ja huutaa että kaik on mänt, kaik!

Jos nyt olisi käsissä muutama vanha kunnon vitsaus, niin veisin niitä kahmalokaupalla parille imperatiiviselle konditionalistille ja akkamaiselle kostajalle.
Siellähän selittäisivät sääntöjään sammakoiden kurnutuksessa, heinäsirkkain sirityksessä ja raesateen keskellä.

Onpa muuten hyvä että Photo Fridayn säännöt sallivat myös vanhan kuvan käytön. Olisi ollut aikamoinen homma järjestää kuvanottohetki esim. tuohon viime perjantain haasteeseen.

Tuesday, May 13, 2008

Paremmaks män

Käyttöehdot paranivat. Hyvä kun möykkäsitte!
Eli nykyisellään niissä sanotaan:
Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää ja linkittää blogilistan kautta kertyvää dataa, tilastoja, analyysejä ja trendejä Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten liiketoiminnassa. Palveluntarjoajan käyttö- tai julkaisuoikeus ei koske blogisisältöjä, muuten kuin linkitystarkoituksessa.

Metelin väärti

Mea ja Benrope nostivat esille tärkeän asian.
Sen ydin on tässä: (ote blogilistan uusista käyttöehdoista, jotka muuten hyväksyit silloin kun sisään kirjauduit muutoksen jälkeen)

Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa.

Uskomatonta! En voi kyllin alleviivata kuinka uskomatonta. Myös Pörrö kertoi mielenkiintoista juttua siitä, miten arvon Sanoma suhtautui kehitysvaiheessa betatestaajien ilmoittamiin virheisiin ja niiden korjaukseen. [edit] Myös Tiina sanaili aiheesta.

Ja mikäli joku miettii että mitäs intressiä Sanomalla on ylipäätään blogeihin, tässä pari ajatusta:
Taannoin kummasteltiin toimittajien kirjoituksia siitä, miten blogit eivät lunastaneetkaan lupaustaan kansalaismediana. Moni ihmetteli silloin että mitä tässä on muka luvattu. No.
Lehti tekee rahaa mainoksilla. Tilausmaksuilla katetaan vain osa kuluista.

Käytetään esimerkkinä erästä leivontablogia joka ei ole blogilistalla (eli tieto siitä leviää pelkästään toisten blogien linkkilistojen kautta). Tällä blogilla on 100 000 kävijää vuodessa. Se on melkein kolmesataa kävijää päivässä. Ajatella jos K-market laittaisi tuolle sivulle mainoksen että nyt kahvipaketti 2,40 (tässä voi myös ajatella sitä että kahvi maksaa tällä hetkellä ainakin euron enemmän). Lähes kolmesataa perheenäitiä, jotka juurikin miettivät että mitäs tänään syötäisiin, näkisivät mainoksen.
Missäköhän K-market mainostaisi? Tuolla blogissa vai päivän lehdessä?
Eli siinä kansalaismedian vaarat. Mainosrahojen ohjautuminen muualle.

Lisäys: Jahah, kehitysblogiin ilmestyi selitys asiasta. Ei näin äkkiseltään vakuuta. Miten helkkarissa siihen voi jotain tekijänoikeuksia tarvita, että saa kertoa mistä blogeissa kirjoitetaan? Linkittämiseen on oikeus ihan joka jätkällä, siinähän kunnioitetaan tekijänoikeutta viimeisen päälle (lähde ilmoitetaan ja sehän riittää).

Saturday, May 10, 2008

Oho!

Arvatkaa mitä löysin!
Syötteenlukijan ilman mitään kommervenkkejä ihan silmieni edestä!
Nimittäin Mozilla Firefoxin työkaluriviltä.
Näköjänsä sellaisilla sivuilla joilla on syöte, tuonne osoiteriville tulee viimeiseksi tuollainen hassu pieni kuvake. Kun sitä painaa, kysyy tulikettu että lisätäänkö "live bookmark". Klikkasin että lisätään, ja . Nyt yläreunan bookmark toolbarissa köllöttää jo monta suosikkiblogiani. Aiemmin siellä on ollut vain Latest BBC headlines, mitä en ole ollenkaan ajatellut syötteen tilaamiseksi.

Kun tuota ylärivin linkkiä sitten painaa, ponnahtaa esiin alasvetovalikko josta näkee viimeisimmät postausten otsikot.

Tämän "livebookmarkin" voi lisätä myös kirjanmerkkikansioon tai sinne tehtyyn alakansioon tai . kansioon joka ilmestyy tuonne kirjanmerkit-työkaluriville.

Loistavaa!

[edit]
tässä screenshotteja elokirjanmerkin lisäyksestä:
(olisin laitellut sellaiset hienot nuolet ja pelit vehkeet rensselit että tästä paina, mutta olen niin kädetön gimpin käyttäjä että ei onnistunut)
Eli tältä näyttää feed-pallukka osoiterivin lopussa:


Napin painamisen jälkeen firefox kysyy että tallennetaanko ja minne:


Tästä voit myös luoda uusia kansioita kirjanmerkkeihin tai kirjanmerkkien työkaluriville:
(hmm, tämä saattaa näyttää windows-käyttäjällä hieman erilaiselta?)



Ja näin blogi ilmestyy työkaluriville. Klikkaamalla blogin nimeä näet viimeisimpien postausten otsikot.

Friday, May 09, 2008

Aamun avaus

Jos tänään ei olisi perjantai, tämä olisi ehdottomasti viikon huonoin aamu.
-valvoin liian myöhään, olo on kuin laskuhumalassa
-tupakat loppuivat (aijai miten tekeekin mieli toista tupakkaa kun tietää ettei niitä ole kotona yhtään)
-jääkaappi taisi hajota. Pitkään se kenkkuilikin. Toivon että siihen puhaltuisi jotenkin jääkaappisuuden henki takaisin, koska vuokranantajaan yhteyden ottaminen on vaikeustasoltaan verrattavissa telepaattisen tason yhteyksiin.
-päätä särkee
-en osaa enää sanajärjestystä

Mutta eniten ottaa päästä uusi blogilista ja google reader.

Blogilista ärsyttää; inhoan sitä kun blogin tekstistä näkyy osa siellä listassa, koska se pirun teksti ei pidä paikkaansa. Ennen niin helposti silmäiltävä lista on nyt sekava ja ärsyttävän epäluotettava. Uusia ominaisuuksia, jee, mutta olisi pidetty mielessä ne pari perusasiaa;
-if it ain't broken, don't fix it
-yksinkertainen on kaunista
Loin blogilistalla blogilleni uuden avainsanan: enpidäuudestablogilistasta. Jos jaatte tunteeni, klikatkaa samoin. Arvelin että olisi mielenkiintoista nähdä että onko "muutosvastarinnan" joukko suuri vai pelkästään äänekäs (blogilistan takana jylläävä koneisto tuntuu vetoavan äänekkyyteen).

Blogilistan kenkkuilun takia tutustuin google readeriin. Ei saamari jää jälkeen sekavuudessa sekään. Olen aina ylpeillyt sujuvalla tekniikan osaamisella, mutta nyt olen kuin kuusikymppinen digiboksin asentaja.

Enkä muuten halua nähdä varsinaisia blogitekstejä siinä readerissa. Pidän visuaalista ilmettä lähes yhtä tärkeänä kuin tekstin sujuvuutta. Tahdon nähdä kuvia, lukea tekstiä niillä muotoiluilla mitä bloggaaja on siihen halunnut laittaa. Joskus herkuttelen; haen ensin kahvikupin ja sitten istahdan lukemaan odottamaani päivitystä. Blancosta tekstistä ei välity tunnelma.
Olen pitänyt itseäni nälkäisenä ja kärsimättömänä tiedon valtatiellä (nimim. lyhyetkin alkutekstit ovat kärsivällisyydelleni liikaa!), mutta ei puhettakaan että haluaisin imaista eri blogisuosikeistani vain ensimmäiset lauseet.
Esimerkiksi uutistekstien selaamiseen tuollainen lauseenpoiminta on ihan omiaan. Niissä tyyli on kaavamainen, oikein tehty silmäilyä varten. Blogeissa sen sijaan -luojan kiitos- ei.

Wednesday, May 07, 2008

Työn orjat

Vilkaiskaapa Akkapahan panostusta tämän viikon pakinaperjantaihin:
Rakastan työtäin

Parhautta!

Sunday, May 04, 2008

Sätkiä ja kiljua

Olen opiskeluissa pitänyt sellaista laskuoppia, että muutaman opintopisteen takia ei kannata hirveästi sätkiä.

Vaan männyt viikko on hikoiltu 3 opintopisteen takia niin pirusti. (3 opintopistettä on vanhassa rahassa kaksi opintoviikkoa).
Marlboroa on mennyt kohisten, päivät venyneet, aivot olleet nyrjähtämisen partaalla sen sata kertaa.

Eikä mulla tule mieleen muuta kuin että kolme pistettä kilahtaa tästäkin riemusta, sikäli mikäli oppi ei kaada ojaan ja hylsy tule tentistä.
KOLME!!

Sääenne lupaa että huomenna tulee vettä kuin saavista. Pitäisi sätkiä toiseen tenttiin. Siitä sentään lahjoitetaan 4,5 op. Niistäkin itse asiassa kolme on jo plakkarissa, puolitoista on jaossa huomenna. Ja kaatosateessa pyöräily ylittää pahasti sen vaivannäön mitä olisin valmis puolentoista pisteen eteen tekemään. Vaan ny on pakko.

Saturday, May 03, 2008

Taas muille eikä mulle yhtään!

Iltaroskalehdet uutisoivat maataloustukiaisista.
"Eu-rahastajat!"

Niin, niiden maataloustukien tarkoitushan ei ole suinkaan varmistaa sitä, että täällä tuotettua ruokaa pystyisi ostamaan kohtuulliseen hintaan vaan tarkoitus on lihottaa maanviljelijän pankkitiliä.

Niinkö se menikin että Nalle ja kumppanit hujauttavat viljat takaisin peltoon ja syövät itsekseen tuhansia kiloja vihanneksia? Ja ostavat maataloustuella uuden bemarin.

Ainakin siinä pienessä maaseutukunnassa missä minä olen asunut, maataloustuet olivat suuri kateuden aihe. Kateita olivat ne joiden tekemiset maan kanssa rajoittuivat kukkapenkin möyrimiseen.
Olin tätä mieltä silloin ja olen tätä mieltä edelleen: menkää ja ostakaa sitä peltoa. Ja odotelkaa että milloin rahat tipahtavat pankkitilille.

Friday, May 02, 2008

Dagen efter

2.5.2008
klo 04.00
Herään kammottavaan oloon. Pelkään kuolemaa ja sängyn alla olevia mörköjä. Mörköjä on myös suihkuverhon takana ja saunan lauteiden alla, joten en voi jäädä kylpyhuoneen lattialle nukkumaan vaikka mieli tekisi.

klo 9.00
Herätyskello soi. Veikkaan että oma kuolema olisi ihan hyväksyttävä syy lipsua päivän velvollisuuksista. Aamutoimet kestävät n. kaksi tuntia.

Klo 15.00
Viikatemiestä ei näy vieläkään. Ehkä se ei osaa tänne, vaan etsii minua kotoa? Olisiko kenelläkään sen puhelinnumeroa? Tai entä jos lähden kotiin nyt heti, vieläkö ehtii?

Voi töitä; raskaita ovat tehdä ja vielä raskaampia juhlia. Mutta onneksi oli sentään hyvä keli.

Thursday, May 01, 2008

Varsin vaan

Vaihdoin nimen.
Vaan nyt on osoite väärin. Hö!

Tuesday, April 29, 2008

Millä sitä takoisi?

Soitin eilen sen-kalevalan-värkin-mukaan-nimettyyn pankkiin ja muiden asioiden hoitamisen lomassa kysyin että miksi minulta on veloitettu kaksi kertaa palvelumaksu, joista toinen on vielä nimetty "palvelumaksu helmi".

Pankin täti: Niin siis kato kun me ei velotettu ollenkaan palvelumaksuja helmi-maaliskuussa. Ihan tän jutun, tiäksä, tän mistä on ollu paljon puhetta, nii sen takia.
Minä: Öö, siis, ette veloittaneet silloin mutta veloitatte nyt?
P: Nii, nii justiinsa.
M: No mikäs järki siinä on?
P: No en osaa sanoa kyllä.
M: Näenkö mä täältä tilitapahtumat helmikuulta asti?
P: Ei, et valitettavasti näe, mutta minä voin kyllä ne täältä katsoa. Ja tiliote voidaan tietysti lähettää.
M: No onko tästä ilmoitettu asiakkaille, että palvelumaksuja ei mennyt silloin ja nyt menee kahdesti?
P: Ei, ei varmaankaan ole.

Nyt on siis huhtikuu. Tässä kuussa maksan helmi- maalis- ja huhtikuun palvelumaksut. Ihan näsäkkä summa niistä kertyy, 10 euroa ja 20 senttiä. Ensi kuussa maksan palvelumaksut normaalisti, eli yhteissumma kipuaa 13 euroon ja 60 senttiin. Se on aika paljon pankista kahdessa kuukaudessa.
Mutta saanhan kesällä kädenojennuksen! Neljän kuukauden palvelumaksut ilmaiseksi. Laskekaapa matematiikantaitoiset, että paljonko on neljä kertaa 3,40.

Karpolla on asiaa-hengessä olen ihan varma että menivät ne palvelumaksut silloinkin. Miksi eivät olisi menneet? Olisi pitänyt pysyä paperitiliotteen tilaajana.

Sammossa ärsyttää se, että siihen ei voi enää luottaa. Pankkiin täytyy voida luottaa sen verran, ettei jokaista penniä tarvitse kytätä että onko sen nyt pankki sieltä vienyt. Koska jos tarvitsee, voi yhtä hyvin jemmata rahansa patjan alle ja kytätä perheenjäseniä ja naapureita silmä kovana. Tällä järjestelyllä vähentää kytättävien määrän sormet+varpaat-tasolle eikä mukaan tarvitse sotkea edes tekniikkaa.

Miksi ihmeessä maksaisin toimimattomista pankkipalveluista? Tässä viimeisimmät:
-visan saldo ei näy nettipankista, vaan näyttää iloisesti nollaa vaikka siellä laskua olisikin
-maksujen arkistointitunnukset eivät täsmää, joten siinähän ihmettelet kuitti kädessä että summa täsmää, paikka täsmää mutta arkistointitunnus on jotain ihan muuta.

Täten ilmoitan että voin tehdä nämä samat palvelut ilmaiseksi. Tuokaa rahanne minulle, perseilen niiden kanssa mielikuvituksellisilla tavoilla. Jos valitatte, vetoan siihen että teen sen sentään ilmaiseksi.

(täytyy mainita että minua palvellut asiakaspalvelija oli erittäin ystävällinen vaikka dialogi onkin todenmukainen)

Sunday, April 27, 2008

Sähköä ilmassa

Olin ammoisina lukioaikoina töissä siivousfirmassa.
Yksi työtehtävistä oli imuroida ovimatot. Siinä kun hieroi jalkojaan ja imuria vasten mattoa, niin imurin metalliputkesta sai luonnollisesti napakat "säkärit".
Työtovereilleni staattinen sähkö taisi olla vieras ilmiö, koskapa toimittivat imurin esimiehen käsiin että huoltoon tämä, siitä saa sähköiskuja.

Olen tässä viikonlopun hieronut persiitäni plyyshisohvaan ja värkkäillyt läppärillä. Parit perkeleet on tullut sanottua kun olen saanut nautiskella tästä staattisen sähkön tarjoamasta virkistyksestä.
Vai pitäisiköhän minunkin kiikuttaa läppäri huoltoon? Ehkä työtoverit olivatkin oikeassa ja turhaan nauroin.

Ally luovutti minulle uuden prenikan:

(no voi mörkö, kuva näkyy hillittömän isona pikselimössönä. En liitä, katsokaa sivupalkkia tai klikatkaa prenikkalinkkiä.)
Kiitän! Ja ylpistyn!

En löytänyt yhteneväisiä sääntöjä tämän prenikan myöntämiselle tai vastaanottamiselle, mutta vapaasti käännettynä tuo ihan varmasti tarkoittaa että minulla on paikka ja tarkoitus tässä kylmässä maailmassa. Kerta sille, hei!

Blogilistan haamupäivittämisen tulkkaus ihmetyttää. Tänään naputtelin sivupalkkia uuteen uskoon, lisäsin muutaman luetun kirjan. Ja blogilista ilmoitti minut päivittyneeksi. Kirjoitin tämän tekstin ja kävin klikkaamassa tarkista nyt-linkkiä blogilistalta. Tuomio: haamupäivitys.

Saturday, April 26, 2008

Javalle töitä

Tämän piti olla tuottava päivä.
Projekti oli jo olemassa. Pientä viilausta siihen niin valmista tulisi. Omalle koneelle piti vain asentaa ohjelma joka osaa avata sen. Ja hyllystä löytyy ihan laillinen versio k.o ohjelmasta.
Ei kun asentamaan. Mutta kun java on vanha! Päivitä. Päivitin. Mutta kun se on vanha, liian vanha, tai huono, tai rikki asenna tältä levyltä uusi. Asensin. Ja asensin vielä. Ja sittenkin asensin.
Ei toimi.

Hyllyssä oli myös vanhempi versio samasta ohjelmasta. Ja toimi kuin tupakka!
Tyytyväisyydestä hyristen yritin avata projektia. No mutta minähän olen tehnyt sen uudemmalla versiolla. Merde!
Tähän hyödyttömään sepeämiseen on hujahtanut yli kolme tuntia.
Best laid plans...

Thursday, April 24, 2008

Kylläpä viruttaa!

Tietyille materiaaleille on tyypillistä viruminen - se tarkoittaa materiaalin venymistä vaikka jännitys säilyy vakiona. Jos tämä jäi hämäräksi niin ajatelkaa vaikka kauppakassin sankoja : venyvät ja venyvät vaikka ei sinne mitään tavaraa lisää laiteta. Käytännössä tällä tarkoitetaan vähän pitempiaikaisia ajanjaksoja mutta näin niinkon selventävänä esimerkkinä.
Ja sitten asiaan! Tätä ilmiötä kutsutaan englanniksi nimellä creep. Ja kuten lontoontaitoisina tiedätte, tapaavat he sanoa että "it creeps me out" kun joku on vähän semmoista hirvittävää ja vaikeakäsityksistä.
Ja sehän on tietenkin suomeksi että viruttaa! Aion lanseerata nimityksen justiinsa nyty ja tällä paikalla.

(lisäystä vielä: itse asiassa sillä ajanjaksolla ei ole tässä esimerkissä niin väliä, muovikassissa viruminen on juuri se hetki ennenkö ne sangat katkeavat. Se kun se muovi venyy yliluonnollisen näköisesti.)

Monday, April 21, 2008

Askarrellaan, paskarrellaan!

Olen aina ollut surkea askartelussa. En osaa paketoida, en koristella kakkuja, en halua värkätä kavereille itsetehtyjä joulu- ja syntymäpäiväkortteja.
Siksi hieman ihailen ihmisiä jotka tähän asiaan taipuvat ja viitsivät ryhtyä.
Mutta kyllä joskus ihmetyttää että onko pääasia värkkäys vai lopputulos?

Ei siinä mitään, oli siellä hienojakin, käytännöllisiä, kauniita ja sellaisia mitä olen itsekin ajatellut.

(joskus olen myös ihaillut ihmisiä jotka väsymättä jaksavat linkittää tekstiin liittyviä nettisivuja blogiinsa. Tämän jälkeen totean että ihailen edelleen, mutten ite kyllä toiste viiti.)

Saturday, April 19, 2008

Kehä

Jos huomaa, että samat kuviot toistuvat vuodesta toiseen vuodenajan mukaan, niin pitäisikö
a) varautua näihin etukäteen, merkitä kalenteriin että
"syyskuu: varaudu vittumaisen henkilön kohtaamiseen joka tekee elämästäsi helvettiä
huhtikuu: varaudu yllättäviin menoihin jotka kaatavat taloutesi, mikäli varallisuus on x, kustannus on x+400 eur"
Yleismerkintä: "kun on kiire, varaudu siihen että tulee vielä kiireempi"
b) tehdä elämäntaparemontti, parantaa tapansa, henkistyä, tulla uskoon, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja hymyillä naapureille
c) lakata kuvittelemasta että vaikeuksilla olisi jotain tekemistä minkään sortin ajanlaskun kanssa, kohauttaa olkiaan ja jatkaa
vai
d)kirota, huutaa, itkeä, potkia, raivota, tupakoida, valittaa

Jostain syystä vaihtoehto d tuntuu juuri nyt houkuttelevimmalta.

Asiasta toiseen, Siwa se sitten on yllättävä. Ei yllättävän lähellä, vaan siten, että jos ostaa tupakka-askin, kahvipaketin ja vessapaperia, niin vähän yskittää kun kassatäti sirkuttaa että "ykstoista euroo ja kaksköt senttiä!"
Sehän on, perkele, vanhaa rahaa ainaki miljoona oravannahkaa ja silloin kun minä olin ja ei ennen ja voi ristus perkele että on kallista.

Tuesday, April 08, 2008

Ne tahtoo Ingallsin Lauran

Avoin työhakemus;

tarjoudun palvelukseen pienen tai keskisuuren valtion diktaattoriksi. Valtiolta toivotaan trooppista sijaintia, aiempaa kokemusta yksinvaltiaista sekä kykyä suostua uusiin ja päättömiin vallanpitäjän oikkuihin. Olen hyvin diktaattoriksi soveltuva omavaltainen sooloilija vailla minkäänlaisia yhteistyökykyjä. Aggressiivisuus ja äkkipikaisuus ovat valttejani. En arvosta auktoriteetteja, halveksin kompromisseja ja olen kyvytön vastaanottamaan kritiikkiä.

Palkkatoiveeni on valtionne BKT, luontaisetuna minulle pitää myös langeta korruptiotulot, tai ainakin aimo siivu niistä.



(ja joo, onhan se otsikko ihan päätäsärkevän angstinen, mutta antakaa nyt siimaa. Että väitinkö, vittu, olevani kiltti ja kiva? En siis teille rakkaat lukijani. Vaan siellä oikiassa elämässä.)

Wednesday, March 19, 2008

Lainaus

"Toisinaan hullut näyttävät aivan normaaleilta ja ovat kuitenkin kaiken aikaa ihan tärähtäneitä."

Toteaa komisario Bacon Agatha Christien kirjassa Paddingtonista 16.50.

Kääntäjälle satikutia: onko nyt tosiaan niin, että "I don't think" on jatkuvasti käännetty "en luule"? Hoono soomi!

Sunday, March 16, 2008

Sori, Luna Negra

Aiemmat lausuntoni Luna Negra Merlot-humppakuutiosta ovat suuresti liioteltuja. Tai sanotaanko että uudelleen harkittuja.
Kevyttähän tämä, mutta ihan juotavaa settiä kaikesta huolimatta.
Ehkä oluella on jotain tekemistä asian kanssa. Mutta oi onnea! Tiedä kuin hyviksi ystäviksi tästä, minä ja Luna.

Saturday, March 15, 2008

Luettua ja kritiikkiä

Harhailin kirjakaupassa ja sain vinkin ystävältä: lue tää esikoisromaani, tää oli hyvä. Kyseessä oli Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta.
En linkitä tähän arvosteluja kirjasta, koska ne kertoivat mielestäni juonesta ihan liikaa. Mielestäni riittää, kun tietää että kirja on eräänlaista fantasiaa, ei sci-fiä vaan fantasiaa. Takakansi kuvailee sitä mysteeriromaaniksi, mutta mysteeri kuulostaa ihan Agatha Christieltä, eikä tämä mitään dekkarigenreä ole.

Kirja oli sitä sarjaa että luin sen yhdeltä istumalta, en pystynyt lopettamaan. Mukaansatempaava. Suosittelen!

Tuon kirjan myötä mietin (en tosin ensimmäistä kertaa) että miksi miesten kirjoittamat naishahmot ovat usein perin... No, samanlaisia. Niitä leimaa mielestäni impulsiivisuus ja eräänlainen hillitsemättömyys. Nämä miesten luomat naiset kyllä tuntevat, inhimillisestikin, mutta eivät koskaan toimi toisin kuin tunteet sanovat, eivät pysty verhoamaan vaikuttimiaan tai päämääriään. Silloin kun käytöksen syyt eivät ole kaikkien arvattavissa, ne ovat pimennossa naiselta itseltäänkin.

Toinen, kalliilla rahalla ostamani uutuus on Caroline Salzingerin Terveisiä pahan akselilta. Mikäli harkitset kirjan ostoa, voit tällä vinkillä säästää: kirjan kiinnostavimmat tapahtumat ovat siinä takakannessa. En ole lukenut Salzingerin raportaaseja tai uutisia, joten en osaa arvioida häntä journalistina, mutta kirjassa hän antaa ainakin itsestään kovin hömppämäisen kuvan.

On ihanaa niin ihanaa olla ulkomaantoimittaja kun on siitä lapsesta asti haaveillut. Mutta ennen menemistä Irakiin täytyy "shoppailla koko päivä" että kestää olla sitten siellä missä ei ole muotia. Sitten kun siellä onkin, niin eihän sitä pysty jäykkä ruotsalainen heittämään burkhaa pois ja olemaan niin kuin länsimaissakin ollaan.

Pohjois-Koreassa iskee paniikkikohtaus kun on niin kamalaa, Kuuban-lomallakin tulee koti-ikävä.
Kirja vaikutti lupaavalta kuvaukselta maista joista meillä on kovin paljon ennakkokäsityksiä. Kuvailu jää kuitenkin pinnalliseksi ja toimittajan omien tuntemusten kuvailun jalkoihin.

Kalleudesta: ruotsinkielisen pokkarin saa alle kuudella eurolla, suomenkielinen kovakantinen maksoi lähes kolmekymppiä. Jos ruotsi taipuu niin osta se pokkari. Kovakantiseen älä tuhlaa, lainaa kirjastosta tai odota alennusmyyntejä.

Mieli teki lukea pitkästä aikaa Rosa Liksomia, valinta kohdistui Reitariin. Koska olen tynnyrissä kasvatettu, luulin kirjaa Liksomin novellikokoelmaksi. Kyseessä on tietenkin taiteilija Reidar Särestöniemestä kertova fiktiivinen teos. Tätäkin suosittelen, ihan ehdottomasti. Jos taiteilija ei ole tuttu, herättää tämä kirja kiinnostuksen. Murre tempaisee mukaansa ja vaihtuvat kertojat vievät tarinaa hienosti eteen- taakse ja ylöspäin.

Lainaus: (Anttu, Reitarin veli) Reitari oli kaikki ja mie en ollu mithään.

Friday, March 14, 2008

The torkkupeitto

(edellisessä postauksessa olleen meemin vastaukset kommenteissa. Sen edellisen postin kommenteissa siis)

Tämähän ei ole neuleblogi, mutta tätä kätteni hedelmää en malta olla esittelemättä.

Olipa kerran neuletakki, pitkä ja lämmin. Tulipa terrieri ja söi neuletakista napit. Mitäs olivat naudannahkaa ja puuta. Houreissani kuvittelin että minähän se uudet laitan. Ihan varmaan joo. Neuletakki oli kohtalaisen hankala kapistus koska (sen lisäksi että siitä puuttuivat napit) siinä oli huppu ja pituutta roimasti. Edelleen houreissani kuvittelin että minähän sen hupun puran ja teen toisenlaisen kauluksen. No ihan yhtä varmasti ja samalla aikataululla kuin ne napitkin laitan.

Arvelin että puran koko roskan ja suon sille uuden elämän torkkupeittona.
Ja oletteko ikinä koittaneet purkaa tehdasvalmisteista neuletta? On muuten mukavimmasta päästä hommia. Hauiksia pakotti kuin paremmankin treenin jäljiltä, lattialla kiemurteli viitisen metriä lankaa ja kilo nöyhtää eikä valmista meinannut tulla millään. Vaan niin päästiin tähän:



(tulitikkuaski mukana mittakaavan vuoksi, ei siksi että olisin ajatellut polttaa koko roskan vaikka ei kyllä ollut kaukana sekään aatos).

Ensin virkkasin tämän ohjeen mukaisesti kympin koukulla, molemmista reunoista silmukan poimien. Torkkupeitto alkoi muistuttaa uhkaavasti pannulappua. Arvelin ettei ole mukava torkutella jäykkyydeltään aaltopeltiä muistuttavan peiton alla, ja purin koko roskan. Uuteen yritykseen lähdin takareunasta silmukan poimien. Johan pehmeni! Mutta toisesta puolesta tuli susiruma. Eipä sekään mitään, mutta lanka ei riittänyt. Liian lyhyt peitto.

Äiti kävi kylässä ja ehdotti että jatka kankaalla. Tämäkin ponnistus olisi ylittänyt käsityökapasiteettini runsaasti, joten viittasin äidin ohjeelle kintaalla ja purin koko roskan. Taas.

Koska lanka on paksua, arvelin että vähempikin määrä pylväitä riittää ja siirryin malliin *ks-p-ks-p*
Aloitusrivi oli kiinteitä silmukoita, samoin lopetus. Reunat kävin läpi "puolella langalla" (lanka on siis paksua vaaleaa ja seassa haituvana ruskeanvihreää ohuempaa), ensin piilosilmukoilla ja sitten kiinteillä.
Ja valmista tuli! Sähköinen se on kuin mikä, mutta lämmin!

Tuesday, March 11, 2008

Luna Negra

Teki mieli punaviiniä. Sivistyneesti illan hämärtyessä naukkailla lasi tai kaksi.
Alkossa pällistelin ja vertailin. Tarkoitus oli ostaa laatikollinen, pullo pitää juoda kerralla ja tilanne ei suinkaan vaatinut tiukkaa punkkukänniä vaan ainoastaan pienen hiprakan.

Ostin sitten Luna Negra Merlota. Ja hyi saattans.
Onhan kitkerää! Varalta otin lisää, jos paranisi. Ihan kuin uitettua koiraa olisi nuolaissut. Montakohan lasillista pitää litkiä ennenkö maistuu edes siedettävältä? Thyi.

Myönnetään, edullisuus oli ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä. Laatikkoviini ei taida laadulla päätä huimata, mutta muistelen ihan siedettäviin makuihin törmänneeni. Koska valikoimassa ei kuitenkaan ollut yhtäkään tuttua viiniä, päädyin edulliseen, koska vituttaisihan se ottaa sitä kalliimpaa jos se onkin huonoa.

Aina silloin tällöin törmään hyvään punkkuun. Miksi, oi miksi en laita niitä nimiä ylös, vaan aina uudestaan mietin pitkäripaisen hyllyjen edessä että no mitä sitä ny. Tätäkö sit.

Eilen pähkäilin erilaisen ongelman parissa ja toivon tähän mielipiteitä: Onko Alien - Resurrection kenties maailman huonoin elokuva vaiko eikö? No, myönnetään että Do not disturb on tähän mennessä ehdottomasti huonoin näkemäni, mutta Alien-saaga on muuten ihan ehdotonta elokuvaa, joten tältä viimeiseltäkin olisi odottanut jotain tasoa.

Asiasta seuraavaan; Ally meemitteli, sopimusehdoissa mainittiin blogiin liittäminen joten tässä tuloo:

Kirjaa nimesi kommentointiin niin kerron sinusta

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.


Näin Ally kertoi minusta:
Lilli, aah... Sinäkin olet helppo!

2. Bändinä olet Nine Inch Nails, vähän vaihtoehtoinen ja muodikas, silti tutulla vivahteella. Jos olisit elokuva, olisit Königin sarjikseen perustuva Tappajakondomi.
3. Meitä yhdistää jokunen ihminen, ystävyys, lukeminen ja leffat. Näin niinkös esimerkiksi.
4. Kadehdin huumorintajuasi ja tosi katu-uskottavaa asennettasi.
5. Muistan sinusta ensimmäisenä pitkän, vaalean tukan ja veikeän, hymyilevän naaman. Muistan yllättyneeni, kuinka fiksuja ajatuksia sinulla oli.
6. Eläimenä voisit olla vaikka gekko. Ne ovat tosi mielenkiintoisia otuksia.
7. Ehtisitkö näkemään lähiaikoina?

Lisäys: Näin Neiti Minkkinen kertoi minusta:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.

Lilith, pitelemätön ja suorasukainen nainen, jota ei kiinnosta tippaakaan, miellyttävätkö hänen mielipiteensä kaikkia. Lilith ei ehkä pääse takaisin Paratiisiin, mutta kukapa siellä ikuisessa harmoniassa jaksaisikaan hymistellä.

2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.

L7. Sopivasti rokkaava, ei turhan kiemurainen; tinkimätön, viisas ja ehdottoman katu-uskottava.

3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.

Blogiasi lainatakseni, mainitsemiesi lisäksi vaikkapa: Lost, Frasier, escape-room-pelit, sana-assosiaatiopelit, palapelit, kirkas viina. Ja punaviini, ilmeisesti.

4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.

Kyky saada lukija nauramaan. Kielen elävyys. Asenne!

5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.

Jonkun blogissa oli linkki blogiisi. Luin hihitellen Cosmopolitan-aiheisen kirjoituksen, ja sen jälkeen heti ne kaikki muutkin. Minusta olit ihanan pelottava!

6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.

Kettu. En tiedä miksi.

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.

Itsekeskeisesti kysyn: Miksi luet blogiani?


Pokkaan ja jatkan, eli jos haluat minun kertovan sinusta niin nimeä kommenttilaatikkoon vaan.

Friday, February 29, 2008

Linkkejä

Sanokaa hömpäksi mutta minä olen koukussa:

Horoskooppeja päivälle ja pidemmällekin ajalle.

Ally luovutti minulle kunniamerkin:




Mielihyvästä punastellen luovutan eteenpäin seuraaville:
Nuunis ja Panu
Akkapaha
Ally
Reetta
Ohari
Opilas
Neiti Minkkinen
Vogod
Youngit
Ameriikan Errol
Pastillinjauhaja
sekä Nopo

Thursday, February 28, 2008

Valinnan vaikeus

Valokuvatorstaissa aiheena valinnan vaikeus:



Näin leikki-iän ohittaneenakin olisi vaikea valita noista mieluisin.

Monday, February 25, 2008

Slut!

Tässä sitä ollaan taas! Nip/tuck on loppu. Älkääkä sanoko että vastahan se torstaina alkaa, uudet jaksot taas, jee tai plääh tai mitä ikinä olettekaan sarjasta mieltä.
Koska nyt on puhe viidennestä tuotantokaudesta. Kyllä, olen hämmästyttävästi siirtänyt astraaliminäni joka tiistai Amerikan mantereelle ja katsonut kaikki jaksot. Missään nimessä en mitenkään kyseenalaisella tavalla ole hankkinut näitä uusimpia jaksoja käyttööni.

Okei, kyllähän se alkaa jo kyllästyttää kun aina, ihan aina löytyy uusi kiristäjä/tappaja/sekopää/ Christianin hoito joka tarvitsee ja saa ilmaista plastiikkakirurgiaa. Mutta siitä huolimatta koukussa ollaan, ja pahasti.

Käsikirjoittajien lakko on vaikuttanut elämääni enemmän kuin yksikään lakko tätä ennen.

Mitäköhän astraaliminäni seuraavaksi katselisi?

Hankin elämän ja tutkinnon heti kun maailmasta loppuu Lost, Frasier, Nip/tuck, Täydelliset naiset, Simpsonit,escape-room-pelit, sana-assosiaatiopelit, palapelit, punainen malrboro, olut, kirkas viina, opintolainan valtiontakaus ja opintotukikuukaudet.

Thursday, February 14, 2008

Ohari haastaa

...ja se haaste menee näin:

1) Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla.


1. Perhe
Oikaisen kolmoskohdassa ja laitan kommentin jo tähän. Perheeseeni on blogissa kovin vähän viittauksia. Tässä tekstissä superpakastuksesta kertoja on kuitenkin perheenjäsen. Samainen jäsen on minulle varsinainen tiedon atlas: jos en jotain tiedä niin häneltä kysyn ensimmäisenä.

2. Ystävyys
Ally on ensimmäinen tosielämän ystävä joka aloitti bloggaamisen. Toisin sanoen, ensimmäinen joka oli ystävä ensin reaalimaailmasta ja vasta sitten netistä.

3. Rakkaus
Narsistisesta otsikosta huolimatta tuossa kirjoituksessa käsitellään kyseista aihetta. Kyseinen tapahtuma naurattaa minua vieläkin. Sellaisella hellyyttävällä tavalla muistuttaa että minkälaisen ihmisen kanssa elämäni jaan. Ei kumminkaan paskempi valinta, pojat.

4. Minä itse
Tässä on kuvattu ongelmaa jonka kanssa painin säännöllisin väliajoin. Paitsi nyt kun otin hiukset pois. Hähä! Siitäs saitte! Kolmella millillä on kuule rajattu.

5. Mitä tahansa
Tämän laitoin ihan siksi kun pidän tästä tekstistä itse.
Olipa vaikeaa, niin kuin Oharikin sanoi! Ei sitä ihan sydänvertaan tänne vuodata.

2) Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
Okei, tällaiset lähtee:
1. Akkapaha
2. Nopon kuappi
3. Vogod
4. Neiti Minkkinen
5. Sun äitis


3) Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.

Tehty.

Tuesday, February 12, 2008

Ookko nää vieläkää nauranu

Perjantaina oltiin taas kultturellia ja möllöteltiin stand-upia. Tilaisuus olikin loppuunmyyty. Saavuimme paikalle elegantisti vähän-vaille-tasan ja vapaat paikat olivat hajanaisina pitkin salia. Onneksi oli lisätty eturivi.
Ennenkö huomasimme eturivin, näin yhdellä rivillä kaksi vapaata paikkaa: toinen ihan rivin päässä, toinen melkein toisessa päässä riviä.
Ehdotin reunassa istuvalle tytölle että mitenkä sitä jos kaikki sen yhden pykälän siirtyisivät, niin meidän porukasta pääsisi kaksi istumaan. Tyttö mietti sekunnin, kaksi ja vastasi sitten topakasti että "niitä pitää pyytää". Varmaankin olin jo hervottomassa naura tänään-moodissa mutta tuolle ei kyllä voinut muuta kuin nauraa.

Ja itse esitykseen! Jouni Kallio oli yhtä hauska kuin hartiansa leveät (no eikä kon oli se oikeasti hauska!), Steve Hughes oli aivan loistava, Zaani piti spiikkinsä lyhyinä syystä tai toisesta ja Peter Sapiano kertoili turistin elämästä Suomessa.
Ostin myös Hughesin keikkataltioinnin missä oli lisää hyvää settiä. Kyseinen aussiherra taisi pitää pohjoisen yleisöä jäykähkönä. Ei tainnut tietää että mehän vaan pinnisteltiin ettei menisi vitsit ohi. Sitäpaitsi yleisö pelkää hysteerisesti joutuvansa osaksi esitystä, joten parempi istua kuin kirkonpenkissä, nauraa silloin kun muutkin ja väliajalla ottaa rohkaisevaa. Ettei tarvi itkun kanssa kotiin jos kumminkin joutuu komiikan välineeksi.

Friday, February 08, 2008

Haastoivat

Akkapaha suunitteli varsin mainiot kansalaisopiston kurssit ja haastoi siinä sivussa minutkin suunnittelemaan.
Haaste kuuluu:Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.

Ensin menisin Akan pienpuhumise puuhakurssille:
Mut kaikkii tietoo eijoo tietosanakirjoiskaa. Jos meinaa pyssyy porukois, nii nykyjää pittää seurata akkoilehtii ja juossa kaupast toisee, remontoija keittiö ja sit viel sotkee se. Ei jaksa. Sen sijjaan mie mänen Pienpuhumise puuhakurssil. Siel oppii sujuvast haastamaa kaike tarpeellise ruuvalaitost, sisustamisest sekä julkkiksii tekemisest. Nyt pärjää kaikil kekkerlöil eikä ennää tarvii istuu tuppisuun ies naisvaltase työpaikan kahvipöyväs.

Ja tällaiset laittaisin muuten pystyyn:

1. Työelämän tietokonetaidot

Henkilöille, jotka tuntevat jo tietokoneen käytön perusteet (mm. blogit, pelit, testit, palstat)
Syvennä tietojasi tällä työelämään sovellettavalla kurssilla.
Osa-alueet:
1) Oikeaoppinen ilmeily; näytä sopivan mietteliäältä lukiessasi täysin töihisi liittymätöntä sähköpostia.
2) Naamiointi: salamannopea hiirenkäyttö - pasianssista exceliin silmänräpäyksessä
3) Nipistystekniikka: opit oikeaoppisen peukalonnahan nipistyksen joka estää paljastavat naurunpurskahdukset avokonttoriympäristössä
4) Tiedostojen luominen : opit luomaan jopa johtotason henkilöitä hämäävän tiedoston joka antaa vaikutelman ahkerasta työnteosta
5) Tietojen hävittäminen: tärkeimmät toimenpiteet harrastuksen salaamiseksi työympäristössä


2. Alkoholi ja kohtuus
Alkoholi ja läheiset: Juomisharrastuksen toteuttaminen ilman kohtuuttomia vaurioita parisuhteelle ja perhe-elämälle.
Karttaosio: Alkot ja juottolat kohtuullisen taksimatkan päässä kodistasi. Oma kartta mukaan!
Jälkihoito: hillittömän krapulan tainnuttaminen kohtuulliseksi
Jälkipeli: Illan tapahtumien selvittäminen kohtuullisin puhelinkuluin
Jälkipeli II: Kohtuullisen koron pikavipit talouden tasapainottamiseksi juomisen jälkeen

3. Eppäilijän kurssi
Erityisesti Ouluun vasta muuttaneille.
Kurssi sisältää ennakkotehtäviä:
Mietippä naapurias: mitä vikkaa siinä vois mahollisesti olla, mikä ei päälepäin näy mutta varmasti o olemasa, ku se on semmone eppäilyttävä kaikinpuolin.
Naapurin ommaisuus: mitä vikkaa on naapurin autosa, vaimosa, mukuloisa ja talosa.
Tuntemattoman kohtaaminen: Millasia huonoja puolia voi olla ihimisesä joka päälepäin näyttää iha hyvin toimeentulevalta ja kunnolliselta. Mite sille puhutaan että tajuaa ettei täsä mitenkään erikoisena pietä sitä, vaikka ois korkiakoulut käyny ja tienaiski hyvi.

4. Luovan kirjoittamisen kurssi
Erityisesti bloggaajille! Vetäjinä menestyneimmät iltapäivä- ja juorulehtien toimittajat. Opi kuinka sinänsä mitätön tapahtuma saadaan skandaaliksi! Kirjoita rivikaupalla tekstiä tietämättä aiheesta yhtään mitään! Näin ärsytät vähemmistöjä!

5. Helposti hipiksi
Stressaatko liikaa? Kiristääkö pipo? Ahdistaako arki?
Tule oppimaan rauhaa ja rakkautta hippikurssillemme! Opit mm. batiikkivärjäyksen, kotipuutarhan perustamisen ja väkivallattoman vastustamisen salat. Kurssimateriaali sisältää bongin, ei rehuja.

Osallistumaan haastan ne ketkä löysivät itselleen sopivan kurssin.

Thursday, February 07, 2008

Usko Elleihin

on meinaan nyt mennyt! Tyystin!
Täytyy myöntää että en Soneraplazan Ellien luotettavudesta olisi aiemmin pystynyt kommenttia esittämään, sen verran harvoin olen kyseiset sivut avannut.
Mutta nyt siellä kävin ja tein testin. Testituloksen oli tarkoitus kertoa että onko minussa besserwisserin vikaa.
Häpeän puna poskilla vastailin kysymyksiin. On, usein, aina, mitä, onko tämä muka viisastelua? Väärinkäsityksiähän minä vaan oion...
Tuskanhikeä pukaten painoin tulosnappia. Kuvittelin jo miten minut tuntevat myhäilevät kun lukevat sen tuloksen täältä, että siinäs näet, mene ittees nyt viimeinkin.
Vaan arvatkaapa!
Näin se tuomitsi:
Ei liikaa brassailua

Olet ihana keskustelija siksi, että otat muut keskustelukumppanit huomioon. Esität paljon kysymyksiä, mikä ei todellakaan tee sinusta taukkia, vaan antaa vastapuolelle tunteen, että olet kiinnostunut. Kaikkihan haluavat puhua itsestään ja itselle tärkeistä asioista. Myös sinä, mutta suot sen ilon myös muille. Vaikka tietäisitkin ”paremmin”, et henno laukoa päin naamaa, jos kollega kertoo kiihkeästi ”oikeasta” tavasta avata simpukka tai ystävä vaahtoaa ”salaisesta” hiustenpesukikasta, jonka sinä kuulit jo seitkytluvulla mummoltasi.


Ja tämähän on niin bullshittiä kuin vaan voi olla!
(mutta salaa tunnen mielihyvää. Ihana, minä!)

Historia

Valokuvatorstaissa aiheena historia.

Monday, February 04, 2008

Kielkonneen asiakkaana

Löysin surffaillessa Akkapahan kielkonneen ja heti laitoin tilauksen vetämään. Ja jo saapui tilaus, alkuperäinen teksti sai kerrassaan uuden, hersyvän hauskan karjalaismuodon. Tällainen siitä tuli:

Senko ompeloo kuka ossaa, senko rassaa konetta vaikkei ossaiskaa

Mieko oikei hoksasin jot rassaan tikkikonneen uutee uskoo ja iha isse. Koita vaa siekii näil konstiloil!

1. Mis lie koko vehe, eiko essimää.

2. Kah, löyty. Näkkyyhä tuoho oleva käskirjakii. Voisha sitä vilasta jos kehtais ja kerkiäis.

3. Het alkuu pyöräytettää ruuvit levällee, levitellää kaik minkä irti saap.

4. Hölvätää kirassii tai mitä lie öljyy pitki palasii ja sammaa syssyy viel niihe vieree. Manuaalis haastoit jotakii Singeri omist mönjist, mitä turhii. Lukkorasvalha meil on kaik muutkii paikat kunnos pijetty.

5. Kahos, jäikii ylmääräne osa tähteele. Se johokii jemmaa. Eiköhä tuole jottai käyttöö keksitä, jos viel sattuu vastaa tulemaa.

6. Sit vaa töpsel seinää. Rekku kannattaa pittää likel, jaloksis härräämäs, jottei vaa pääse paikkoi sotkemaa.

7. Eiko testaamaa. Piirongipäält pienimmäine pitsiliina mummon peruloita, jos kokkeilis konetta vaik siihe.

8. Sihataa rihmat kohillee, pujotellaa lävite jokkaisest reijäst ja kaikist liikkuvists osist. Ohjeitaha vois viel vilassa, jos vaa löytysiit.

9. Polkassaa homma käyntii. Muistellaa kaihol manuaalii, mitähä siin vihjattii tekemää kohas ”Politin toimii vaa viimesil voimil, kone huutaa ko sika teuraal eikä jäleskää oo kehumista”.

10. Saakeli, rihmat männiit säkkyrää! Essitää ukkokulla messäsakset, saap ies tuon alalangan pätkästyy.

11. Mitä se näyttää tuo puolakii, joha onnoi sotkus. Hositaa lissää saksil ja leikkurloil, haravoijaa liijat pois.

12. Ai sitta, piski on kyl tähä männes joutunt pissimää pitki lattiita. Ei sit kerint kukkaa käyttämää pihapuolel. Ei hättää, kuivatellaa varpaat. Piisaaha tuos vieres noita riepuloita, mitkä jonottaat ompelukonneel korjattavaks.

13. Viel pittää tutkailla konneen namikat. Pyöritellää, josko jo asettus rihman kirreys kohillee, ja kuunkierto ynnä se messäreunas ikävissää mouruuva kissa. Eiköhä vaa alakkii ompeleen jälk näyttää muinasii inkoloihen kirjotusmerkkilöiltä.

14. Pole, pole! Alalanka pittää saaha tiukattuu vasite puolan ympäril.

15. Eikä mitä, kuka hullu kästöitä kehtaa. Tarkkaa ko essii jo löytyy vehkeest viel uus namikka: ”Pikane poisto ommelkonneihe taivaasee”. Ai katos, tuosha tuo manuaali näyttääkii oleva. Anti olla, jo voip kaikes rauhas virnailla kanne kuvil isseesä täyn olevist ompeluseuralaisist ja kaike maalima koristeompeleist. Happamii, sano kettukii.

Friday, February 01, 2008

Tajunnanvirtaa

Vain löysinpä tämmöisen pelin.
Koittakaahan tekin että virtaako tajunta ja mihin suuntaan.
Pelin idea on siis assosiaatio. Ruutuja paljastuu lisää kun sanat osuvat oikeaan, ylhäällä oikealla on ruudukko jossa voi liikkua hiirellä.

Saturday, January 12, 2008

Ookko nää nauranu

Kävin eilen katsomassa stand-uppia. Olin stand-up-neitse, koskaan aiemmin en ole tähän taiteenlajiin elävänä tutustunut.
Ja hauskaa oli. Zaani piti hyvin tunnelmaa yllä välispiikeillään ja Pirjo Heikkilä oli ehdottomasti illan paras esiintyjä. Molemmat toteuttivat sitä mikä stand-upista tekee hauskaa: itsensä likoon laittaminen.

Jaiks! Nyt valehtelin. Olen päästänyt stand-upin tätä ennen ainakin kakkospesälle, koska entisen työpaikkani kekkereissä sitä joskus esitettiin. Ja nimenomaisesti saman Zaanin toimesta.

Yritin tähän samaan syssyyn purskauttaa ilmoille vihani joitain sanontoja ja sananparsia koskien, mutta koskapa niitä ei löytynyt tarpeeksi listaa ajatellen, päätän tänään tähän:

Sanonnasta Hei nythän mä hokasin pitäisi pikimmiten määrätä sakkorangaistus ja häpeäpaalutus. Hokatkaa nyt perkele että tuo on jo hoettu. Kulutettu. Loppu, tyst, slut!