Muista huolestua!

Kaikenlaista voi suunnitella ja sitten vilkaista että minkälaisen siivun se suunnitelman toteuttaminen veisi kuukausituloista. Todeta että liikaa ja unohtaa koko jutun.

On se kumma kun aina pitää jostain huolestua: jos on töitä niin niistä, kun niitä on liikaa tai ovat vääränlaisia, niihin pitää mennä ja niissä olla skarppina ja nöyränä toivoa että saispa huomennakin tätä osaamistaan riistohintaan jakaa.
Jos ei ole niin siitä sitä vasta pitääkin huolestua: rahat loppu! syrjäydyn! osaaminen kuihtuu! huono ihminen! elätti! piikki yhteiskunnan lihassa!

Tänään olin varma että lama on jo mennyt tai ehkä sitä ei ollutkaan: minä täällä neljän seinän sisällä hoen että nyt on vähän heikot työllisyysnäkymät, muut senkon porskottaa ja kulutusjuhlii. Työllistyy ja ostaa uuden volvon.

Sitten kun muistaa, että vaikka oli asiat toisin ja silti vitutti ja huolestutti, niin luulisi että siitä loppuisi se vitutus. Eipä lopu! Päinvastoin, sehän on muistutus siitä, että tämä on pysyvä olotila. Ihminen on onneen kyvytön. Paitsi tiettyjen aineiden ja fyysisten hurmioiden valtaamana, hetkittäin.

Sanokaa mitä sanotte siitä että elämä pitäisi elää nyt eikä joskus ja diipadaapa. Kummasti ne pitää laskut maksaa ensi kuussakin, jokaisessa, ja jos ylimääräistä jää niin sukanvarteenhan se pitää laittaa, että pärjää sitten kun on huonompi hetki. Kilinviti!