Projekti

Projekti on päättynyt. Siihen meni aikaa, rahaa ja akkuja niin perkelesti.
Ja vihdoinkin se päättyi.
Outo tunne. Helpotus. Tein sen, onnistuin!
Nyt hermostuttaa. Asiat tuntuvat junnaavan paikallaan. Pitäisi tarttua uusiin juttuihin, saada lisää projekteja, pitäisi kertakaikkiaan tapahtua jotain.

Vitutus. Tylsyys. Huokaus.

Viime aikoina on tullut luettua isosiskoa.
Hyviä pointteja, teräviä havaintoja.
Mutta ei voi silti olla miettimättä että miten se jaksaa?
Sukupuoli-identiteetin hävittäminen ei mielestäni lisää tasa-arvoa. Esimerkiksi Tämä on niin tätä-jutussa on mielestäni ristiriitaisuuksia: tyttöjä ei kiinnosta jalkapallo eikä nyrkkeily mutta ei saisi sanoa että tyttöjä ei kiinnosta jalkapallo tai nyrkkeily?

Meikkaamisjutusta löysin hyviä pointteja, mutta kyllä sillä Matti Vanhasellakin on ollut meikkiä siinä Seuran kannessa. Piilomainontaan puuttumatta, eikö naisella ole oikeus huolehtia ulkonäöstään ja olla silti vakavasti otettava? Vai onko meikeistä ja asusta puhuminen tapa latistaa? "Joo joo, sen mielestä tuloerot kasvavat, mut kirjoita nyt kuitenkin tosta sen jakkupuvusta."
Sitä millä kukanenkin puolustelee itsensä laittamista ei pitäne yleistää asenteeksi.
Rehellisyyttä peliin - laitan itseäni kun se nyt vaan sattuu olemaan mukavaa.

Usean miehen olen kuullut piruilevan sanonnasta "laittaudun kauniiksi itseäni varten". Naisten pukeutuminen on härnäämistä, houkuttelua, halu herättää huomiota. Ihanaa kun ne junttipullat tuntevat itsensä tärkeiksi toteuttaessaan tätä kuvitelmaansa. "Se haluaa että sen perään vihelletään!"

Loppuun turha toive: sois tuo puhelin.