Havainto

Tuumailin tänään että jos nukkuisi kaikki päivät, niin ne kuluisivat huomattavasti sujakammin. Heräilisi kolmen-neljän aikaan, koska sellainen vuorokausirytmihän tuhoaa kätevästi kaiken järkevän tekemisen. Huomasin suunnitelmassa kuitenkin aukon: edelleenkin pitäisi keksiä jotain tekemistä, tosin yöaikaan.

Pahimpia on aamut joiden päättymistä ei näy, lauloi Maija Vilkkumaa. Ei niissä aamuissa mitään, vaikka tiedän kyllä tuon tunteen. Kun aikaa on liikaa, se hidastuu. Kuin kömpisi hyytelössä.

Kai sitä tarvitsee jotain pakollista tekemistä, että voisi sitten rentoutua. Kun on kaikki aika sille rennolle tekemiselle, se alkaa tympiä. Tekemättömyydessä on helppo velloa. Mitä tuota tänään tekemään kun huomennakin voi.