Historia

Valokuvatorstaissa aiheena historia.

Kielkonneen asiakkaana

Löysin surffaillessa Akkapahan kielkonneen ja heti laitoin tilauksen vetämään. Ja jo saapui tilaus, alkuperäinen teksti sai kerrassaan uuden, hersyvän hauskan karjalaismuodon. Tällainen siitä tuli:

Senko ompeloo kuka ossaa, senko rassaa konetta vaikkei ossaiskaa

Mieko oikei hoksasin jot rassaan tikkikonneen uutee uskoo ja iha isse. Koita vaa siekii näil konstiloil!

1. Mis lie koko vehe, eiko essimää.

2. Kah, löyty. Näkkyyhä tuoho oleva käskirjakii. Voisha sitä vilasta jos kehtais ja kerkiäis.

3. Het alkuu pyöräytettää ruuvit levällee, levitellää kaik minkä irti saap.

4. Hölvätää kirassii tai mitä lie öljyy pitki palasii ja sammaa syssyy viel niihe vieree. Manuaalis haastoit jotakii Singeri omist mönjist, mitä turhii. Lukkorasvalha meil on kaik muutkii paikat kunnos pijetty.

5. Kahos, jäikii ylmääräne osa tähteele. Se johokii jemmaa. Eiköhä tuole jottai käyttöö keksitä, jos viel sattuu vastaa tulemaa.

6. Sit vaa töpsel seinää. Rekku kannattaa pittää likel, jaloksis härräämäs, jottei vaa pääse paikkoi sotkemaa.

7. Eiko testaamaa. Piirongipäält pienimmäine pitsiliina mummon peruloita, jos kokkeilis konetta vaik siihe.

8. Sihataa rihmat kohillee, pujotellaa lävite jokkaisest reijäst ja kaikist liikkuvists osist. Ohjeitaha vois viel vilassa, jos vaa löytysiit.

9. Polkassaa homma käyntii. Muistellaa kaihol manuaalii, mitähä siin vihjattii tekemää kohas ”Politin toimii vaa viimesil voimil, kone huutaa ko sika teuraal eikä jäleskää oo kehumista”.

10. Saakeli, rihmat männiit säkkyrää! Essitää ukkokulla messäsakset, saap ies tuon alalangan pätkästyy.

11. Mitä se näyttää tuo puolakii, joha onnoi sotkus. Hositaa lissää saksil ja leikkurloil, haravoijaa liijat pois.

12. Ai sitta, piski on kyl tähä männes joutunt pissimää pitki lattiita. Ei sit kerint kukkaa käyttämää pihapuolel. Ei hättää, kuivatellaa varpaat. Piisaaha tuos vieres noita riepuloita, mitkä jonottaat ompelukonneel korjattavaks.

13. Viel pittää tutkailla konneen namikat. Pyöritellää, josko jo asettus rihman kirreys kohillee, ja kuunkierto ynnä se messäreunas ikävissää mouruuva kissa. Eiköhä vaa alakkii ompeleen jälk näyttää muinasii inkoloihen kirjotusmerkkilöiltä.

14. Pole, pole! Alalanka pittää saaha tiukattuu vasite puolan ympäril.

15. Eikä mitä, kuka hullu kästöitä kehtaa. Tarkkaa ko essii jo löytyy vehkeest viel uus namikka: ”Pikane poisto ommelkonneihe taivaasee”. Ai katos, tuosha tuo manuaali näyttääkii oleva. Anti olla, jo voip kaikes rauhas virnailla kanne kuvil isseesä täyn olevist ompeluseuralaisist ja kaike maalima koristeompeleist. Happamii, sano kettukii.

Tajunnanvirtaa

Vain löysinpä tämmöisen pelin.
Koittakaahan tekin että virtaako tajunta ja mihin suuntaan.
Pelin idea on siis assosiaatio. Ruutuja paljastuu lisää kun sanat osuvat oikeaan, ylhäällä oikealla on ruudukko jossa voi liikkua hiirellä.

Ookko nää nauranu

Kävin eilen katsomassa stand-uppia. Olin stand-up-neitse, koskaan aiemmin en ole tähän taiteenlajiin elävänä tutustunut.
Ja hauskaa oli. Zaani piti hyvin tunnelmaa yllä välispiikeillään ja Pirjo Heikkilä oli ehdottomasti illan paras esiintyjä. Molemmat toteuttivat sitä mikä stand-upista tekee hauskaa: itsensä likoon laittaminen.

Jaiks! Nyt valehtelin. Olen päästänyt stand-upin tätä ennen ainakin kakkospesälle, koska entisen työpaikkani kekkereissä sitä joskus esitettiin. Ja nimenomaisesti saman Zaanin toimesta.

Yritin tähän samaan syssyyn purskauttaa ilmoille vihani joitain sanontoja ja sananparsia koskien, mutta koskapa niitä ei löytynyt tarpeeksi listaa ajatellen, päätän tänään tähän:

Sanonnasta Hei nythän mä hokasin pitäisi pikimmiten määrätä sakkorangaistus ja häpeäpaalutus. Hokatkaa nyt perkele että tuo on jo hoettu. Kulutettu. Loppu, tyst, slut!

Jos pysähtyisit

Valokuvatorstain aiheena kuva-assosiaatio:


Mielestäni vasemmalla voisi hyvinkin olla tällainen näkymä.

Spiraali

Valokuvatorstain aiheena portaat.

Kiinan meri, meri Kiinan

Valokuvatorstaissa aiheena saaste.


Vesi ei näyttänyt kovinkaan puhtaalta mutta ilolla lapset siinä uivat.

Hieno uutishetki

Sanomalehti Kaleva julkaisi perjantaina uutisen (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana):


Soo soo poliisi ja rajavartiosto! Oi korruptiota!

(P.S: sittemmin Kaleva muokkasi uutistaan, mutta tämä print screen on täysin aito, ei muokattu)

Tää outoa on

Eikö se ole varsin kummallista, että jos mikään ei oikeastaan ole hyvin, niin silti vetää perinnölliset trrt-trrt-kohtaukset kun on jostain syystä niin kivaa?
Onko se nyt niin, että kun tapahtuu, on helpompi hengittää? (tyttöbändilainauksen tunnistajat sanokaa hep!)

trrt-trrt on suvussa kulkeva omituinen kohtaus. Silloin hykerrellään käsiä oudosti ja päristellään. Se viittaa suureen innostumiseen/jännitykseen. Must see että ymmärtäis.

Halusin

Kaksi vuotta sitten kirjoitin listaa siitä mitä tarvitsen. Katotaas miten ämmän kävi.

Mä haluan

ja tarvitsen:

-television, ja sen lisäksi uuden tv-tason
Televisio on. Digiboksia ei, mutta mulla onkin suunnitelma. Tv-taso on se sama vanha. En vieläkään raaskinut hankkiutua vanhasta eroon.

-auton
Onhan mulla. Tahdon uuden.

-kahvinkeittimen, vanha on jo vanha ja tippalukko ei toimi koskaan. Pari pisaraa jää aina vaanimaan ovelana että otan kannun pois.
Samalla mennään. Puolustuksekseni täytyy sanoa että ruokakuntaani kuului henkilö joka omisti paremman. Nyt kaivoin varastosta tuon vanhan.


-pesukoneen. Ei lähde tuolla vaatteet puhtaaksi.
Sama kuin edellinen. Tosin vanhaa pesukonetta ei enää ole. Nyt on uusi vanha kone, jossa vesi oikeasti kiehuu kun pesee 90 asteessa. Höyry pesuhuoneessa on vaikuttava näky. Pakko tulla puhdasta.

-puhtaita mattoja
Sain. Ostin, en pessyt.

-uuden kännykän. Akku tyhjenee valon nopeudella, ja lataus on muka puolessa tunnissa valmis.
Tämäkin mulla on! Jopa kaksi. Toinen ei ole oma, vaan työn.

-ompelukoneen. Tai nöyrän ja ilmaisen ompelijan.
Kumpaakaan ei ole. Mutta kaupassa ja ompelimossa tekevät sellaista jos rahalla maksaa.

-uuden kirjahyllyn. Ei mahdu enää kirjat tuohon vanhaan.
Vanhasta hankkiuduin eroon pari viikkoa sitten. Ei ne mahdu tuohon uuteenkaan, mutta se oli halpa. (Näin sitä muuttuu oman isänsä kaltaiseksi, mitä sitä muulla väliä kun halvalla saa ja joskus sitten viiskymppisenä parempaa joo, mitä sitä värejä valkkaamaan, pääasia että on halpaa ja täyttää tehtävänsä! Ei mua tuo kirjahylly ahdista mutta se ajatus, se ajatus!)

-uuden tietokoneen. Tehokkaamman, paremman ja enemmän muistia omaavan.
On! Muistiakin ostin lisää. Mutta tää on "tällanen peruspaketti" niinkuin takuuhuollossa tuhahtivat. Siat. Silti tehokkaampi ja parempi, eli tavoite täytetty.

Summa summarum, toiveeni ovat toteutuneet 70 %:n tarkkuudella. Aika hyvin! Ei yhtä hyvin kuin 80 % minkä erheellisesti laskin kun ajattelin että ompelutoive on kuitenkin toteutunut, mutta eihän se ole.

Moving in moving out

Jos haluat tuntea itsesi todella pidetyksi ihmiseksi, kerro muuttavasi. Jokainen siskon kummin kaima ja puolituttu tarjoutuu muuttoavuksi. Jopa siihen pikkutavaran pakkaamiseen tai siivoukseen.
Jos haluat tuntea itsesi yksinäiseksi, muuta. Kukaan ei todellakaan pysty nipistämään aikataulustaan edes pientä viisiminuuttista muuttoosi.

Muutto on helvettiä. Tavaraa riittää, ja vaikka heität sitä roskiin, sitä riittää silti. Päiväkausien pakkaamisen ja raivaamisen jälkeen tarvitset vielä viisi miljoonalaatikkoa joihin tulee tavaraa jota et tiennyt edes omistaneesi, kera tavaran jota tarvitset päivittäin.

Muuttoon mennessä olet ehtinyt unohtaa ne taikatemput mitä vaadittiin huonekalujen saamiseksi asuntoosi. Ai niin, tossa sohvassa oli toi kulma mikä piti sahata pois, eikä toi pöytä mahtunut tosta ovesta. Kirjahyllyhän on siis valmistettu tässä ennenkö tätä asuntoa olikaan ja talo rakennettu siihen ympärille.
Uudessa asunnossa on tietenkin uudet kommervenkit.

Kaikesta huolimatta ihmiset olivat ihania ja auttavaisia, vaikka muuttoni ovat olleet lukuiset. Yksin olisin tuhertanut itkua ja vaipunut epätoivoon, mutta auttajien kera suurin osa vitutuksesta kuittaantui naurulla. Kiitos!

Hidas rokkari

Ally paiskasi minua taannoin kunniamerkillä:


Kiitän, pokkaan ja luovutan puolestani kunniamerkin seuraaville:

Ally, Sebbie, Kumina, Nopo, Sun äitis sekä Jenni-Juulia.

Kahdeksan iloa

Ally kertoi kahdeksan ilonaihettaan ja vaikka ei varsinaisesti haastanut niin haastauduinpa kumminkin.
Eli kahdeksan ikiomaa ilonaihetta, ei missään varsinaisessa järjestyksessä.

1. Syysilma
Syksyllä viileä, kirpeä, kostea ilma josta saa nauttia metsässä. Haikea ja iloinen hetki.

2. Kesäaamu
Kesällä hetki josta ei tiedä onko se aikaisin vai myöhään. Ei tiedä onko menossa vai tulossa mutta aurinko paistaa kuitenkin.


3. Herääminen
Herääminen aamuyöllä siihen että kello on vielä niin vähän että voi jatkaa unia. Bonuksena aamuseksi samaan aikaan, nukkumisaikaa vielä jääden.

4. Raukeus
A.k.a nokkaunet seksin jälkeen.

5. Saavutus
Kun saa jotain valmiiksi tai huomaa tehneensä oikein.

6. Uusi kirja
Lukematon kirja jonka tietää olevan hyvä. Se hetki kun sen ottaa käteensä ja yhtäkään sivua ei ole vielä luettu.

7. Ihastuminen
Tunteista mitä parhain. Odotus, jännitys ja haaveilu.

8. Kaikki annettu
Fyysisen ponnistelun aikana/jälkeen seuraava olo.

Ja monta muutakin pientä ja isompaa iloa tuli mieleen.

Voi video

Hankalaa. Helvetin hankalaa. Ja silti niin helppoa, luontevaa, juuri sitä mitä kaipaan.
Mistä näitä sikiää? Toissa kesänä kysyin että mihis sitä hiihtäis. Kysyn samaa, tahdon vastauksen.

Oi niitä aikoja!

Vaihtoehtojen runsaus on lamauttavaa. World at your feet!
Silloin kun minä olin omilleni muuttava opiskelijan irvikuva, asunnoista oli pula. Vuokrattavana-osastolle pääsi vaikka puistoon sijoitetulla teltalla. Siitäkin oli taistelemassa kymmenen asuntoa tarvitsevaa.
Nyt valinnan varaa on. Liikaa. Huomaa miettivänsä täysin epäolennaisia asioita, kuten talon väriä ja parvekkeen sijaintia. Että ois tosi ihana asunto, kunhan se olisi vain siinä toisen kadun varrella. Sata metriä tuonnempana. Hissitalossa. Toisin päin. Paremmassa maineessa. Paremmalla feng shuilla varustettu.

Toisaalta nirsoilen tahallani. Uskon vakaasti että oikea ratkaisu tupsahtaa eteeni todella vaivattomasti.
Uusi asunto on kasvanut mielessäni uuden elämäni symboliksi. Hyvyyteni ihmisenä on suorassa suhteessa asunnon ihanuuteen.
Ratkaisu mahtaa olla ihan vieressä. On ne talot niin kauniita. Mutta entä jos kumminkin...?

Viisauden äärellä

Hämmästelin kaupassa pölynimurien ihmeellistä maailmaa. Valintani rajautui kahteen koneeseen, tehoiltaan hieman eroaviin. Mietiskelin enää mööpeleiden melutason eroavaisuuksia, joten suuntasin kulkuni tiskille.
Avulias myyjä tulikin kytkemään koneita verkkovirtaan ja esittelemään säädettäviä varsia.
Siinä sitten kuuntelimme, ensin toista imuria ja sitten toista. Selkeä ero.
Avulias myyjäni oli kuitenkin sitä mieltä että asia vaatii vahvistusta, ja loihe lausumaan: laitetaan ne molemmat yhtä aikaa päälle!

Ja näin tapahtui. Vakavailmeisenä julistin valintani ja kiitin palvelusta. Nauroin vasta kotona.

vitun vaikee

Olisin helvetin paljon helpompi ihminen jos vain hermo kestäisi olla.

En tahdo olla säälittävä, silminnähden huono
ja kaikkien neuvottavissa. En kestä hyväntahtoisia neuvoja ja idioottivarmoja ratkaisuja. En tahdo kuulla että kyllä se siitä, asioilla on tapana järjestyä ja suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista tämä paska elämä nyt vaan on, kantsis vaan kärsiä.

En tahdo olla joka ikisen asian ymmärtäjä, sietäjä ja hymistelijä. En tahdo kuulla että jokaiseen asiaan olisi ollut parempi ratkaisu jonka ala-asteellakin oleva olisi ymmärtänyt paremmin kuin minä. En kestä sitä että joka ikinen Radio Suomella vingutettava iskelmä tiivistää kaiken tämän muutamaan korniin säkeeseen.
Jonkun sopivan instanssin pitäisi myöntää lupalappuja vitutukseen. Lappu oikeuttaisi pysäköintiin invapaikoille, yksisuuntaisen kadun väärälle puolelle, bussipysäkille ja keskelle moottoritietä. Kaupan kassajonossa saisi etuilla sillä lapulla ja baarissa olutta alennettuun hintaan. Tupakka olisi tietenkin verovapaata.

Väsynyt. Vitun väsynyt.

En tahdo olla ambomaan nälkälapsi, jonka ongelmien edessä kaikki pitävät hiljaisen hetken.
Tahdon olla normaali, tahdon olla minä taas.

Kyllä se siitä!

Olen ekokatastrofi, ladattu ase, valtion vihollinen, ärsyttävä, helposti syttyvä, räjähdysaltis ja ympäristölleni vaarallinen.
Liikaa, liian vähän, enemmän, vähemmän, olisit, tekisit, pystyisit, voisit.
Huostaanottakaa, tuomitkaa oikeustoimikelvottomaksi, viekää pehmeään huoneeseen jossa ei ole nurkkia.
Antakaa lääkitystä, armoa, sääliä, ymmärrystä, pään silittelyä ja selkään taputtelua.
Muistakaa iltarukouksessa, kirjoittakaa puolestani joulupukille ja tuokaa minulle alkon kanta-asiakaskortti.

Olispa litra bensaa, tulitikut ja vähemmän vastuuntuntoa.
Mutta älkää huoliko. En mä oikeasti ole rikki.

Däng däng!

Jos on kiire, niin saattaa joskus käydä niin että jumalainen väliintulo huolehtii kiireen vähenemisestä.
Polvella on tietty liikerata jota ei pidä rikkoman. Jos rikkoo, kuuluu riks-raks-poks.
Nyt sitten käveleskellään hitaasti ja harkitusti. Ettei vaan sattusi mitään.

The Boss

Testasin johtajuuttani.

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Olen JFK! Siistiä.

Mikrokosmos

Valokuvatorstain aiheena on mikrokosmos.
Kamera ei suostu yhteistyöhön ja on ihan hirvittävä nälkä joten pitäkää kosmoksenne.

(Miksi ihmeessä se jää polttamaan tuota "one moment"-valoa mutta ei piru vieköön yhdisty, häh? Paskan möivät.)

Nimeni on Dingo

Aloitin suuren vaalennusprojektin. Kohteina hiukset ja housut.
Joskus kauan aikaa sitten roiskaisin siivotessa Domestosta päälleni. Mustat housut eivät siitä oikein tykänneet; housuihin tuli komeat valkoiset läiskät. Ajattelin että menevät kotihousuina ihan hyvin pienestä värivirheestä huolimatta. Sitten sain kuningasidean ja paikkasin värivirheen mustalla tussilla.

Tussin jälki ei kuitenkaan kestänyt lähempää tarkastelua. Housut näyttivät tahraisilta.
Post-pääsiäisinnossa ostin domestosta ja ajattelin vaalentaa koko housut. Vahva kloori-vesisekoitus ämpäriin ja housut perään. Siellä saivat olla jokusen tunnin, välillä tökin niitä vanhalla samppoopullolla kuin paraskin pyykkimuija.
Tulos oli ihan hyvä. Housuista tuli tummanruskeat. Mutta miten kävi tussilla värjätyn osan? Pystyykö puhdistusaineiden kuningas permanent-tussiin?
Voin kertoa, rakkaat lukijani että ei pysty. Tussi on ja pysyy. Kostoksi taidan viskata rievun roskakoriin. Oppiipahan!

Kloorinhajussa aloitin toisenkin vaalennusprojektin.
Olin varustautunut värinpoistoaineella ja vaaleaakin vaaleammalla vaalennusaineella.
Värinpoisto päähän. Tulos oli juurikin niin järkyttävä kuin voi kuvitella, kuten jokainen värinpoiston tehnyt tietää. Konkarina en tästä kuitenkaan hätääntynyt, vaan sekoittelin vaalennusaineen ja sivelin hiuksiini.
Vaikutus ei ollut ihan toivottu. Sivut ja juuret olivat ihan sitä haluttua sävyä, mutta päälaella keinui oranssin värinen heltta. Hyvää pääsiäistä!
Tässä vaiheessa annoin auringon laskeutua värjäysprojektini ylle ja menin nukkumaan.
Aamulla sekoittelin loputkin värinpoistoaineesta. Tulos oli hiukkasen parempi, tuska uskomaton. Päänahka kirvellen ja surkeasti uikuttaen istuin odottelemaan vaikutusajan loppumista.

Käyttöohjeessa uhkaillaan että jos tunnet minkäänlaisia kiristäviä, puristavia, kirveleviä tai punoittavia oireita, keskeytä värjääminen oitis ja ota yhteyttä lääkäriin ennen seuraavaa värjäyskertaa. Tein niin kuin jokainen itseään ja kauneudenhoitoprojektiaan kunnioittava nainen tekisi ja viittasin ohjeelle kinttaalla.
Vesi silmistä valuen hieroin vaalennusaineen päähäni. Lisäsin vaikutusaikaa roimasti, niinhän ne kampaajallakin tekevät. Foliota ei valitettavasti taloudesta löydy, joten en voinut askarrella siitä hienoa hattua itselleni. Harkitsin elmukelmua, mutta luovuin ajatuksesta kun kuvittelin vetyperoksidin ja muovikelmun yhteisvaikutuksia.

Tulos ei siitä paljoa parantunut. Näytän Neumannin ja Olli Lindholmin ristisiitokselta.
Minkäköhän tässä ottaisi seuraavaksi projektiksi?

Verenkiertoa haittaa

Ai jumalaut että ottaa päästä! Niin huono päivä etten keksinyt otsikkoakaan. Vituttaa tämä kirjoittaminenkin niin ettei veri kierrä. Vituttaa värjätä hiuksia värillä joka on aivan kammottava. Vituttaa kun koira pyörii jaloissa. Vituttaa kun 5 card draw on niin helvetin paska peli Paffin saitilla. Internetin kaiken maailman vinkujatkin vituttaa. Jos olisin huonommalla itsehillinnällä varustettu niin provoilisin niin perkelesti kaiken maailman aaseille joilla on köysi liian pitkä ja katto liian matala. Kauppaan meneminen se vasta vituttaakin. Jehovatkin kävivät. Ei ole kesä ja sekös se vituttaa, paitsi enemmän vituttaa se, että kevät on jo pitkällä eikä opintoviikkosaldo suinkaan ole kasvanut toivottavalla tavalla. Loppujen lopuksi vituttaa niin makeasti että taidan haalia ja vaalia tätä huolella. Niin, vittu!

Ja takkivitutushan tästä vielä unohtui. Olen patsastellut ympäriinsä nahkapalttoossa joka pitää lämpimänä kovemmallakin pakkasella. Ja siitä saatanasta lähti nappi. Ihan helvetin kuumahan se on näillä keleillä. Siinä on myöskin hihassa reikä joka on paikattu kyseenalaisin konstein. Ulkoilutakin vetoketju sanoi sopimuksen irti. Viime talvena ostetun helvetin ruman takin vetoketju teki saman. Ruskipolaski-nahkatakin karvareunus muistuttaa auton alle jääneen jäniksen turkkia. Muovitakki on helvetillisen rumasti leikattu, näytän siinä siltä kuin porsisin vähintään kuukauden päästä. Yhdessä takissa on tahra joka ei lähde pois, ja niin pienet taskut ettei sinne tunge edes kotiavaimia. Tai jos tunkee niin takki näyttää epäilyttävästi makkarankuorelta. Vanhassa, sinänsä ihan mukavassa nahkatakissa on repaleinen vuori ja räystäsperse-leikkaus. Kaupoista löytyy untuvatakkeja ja ohuenohuita takkeja. Molemmilla hintaa 300 euroa, paitsi halvennuksessa vain ysiysi. Ihanasta trenssistä lähti nappi keskellä risteystä ja luulin sitä kolikoksi. En pysähtynyt poimimaan. Varanappeja ei ole. Surupukuun, tuhkaa päälle ja alasti ulos. Ai niin, onhan vielä villakangastakki. Näyttää helvetin tyylikkäältä koirankusetuskenkien kanssa. Korkkareissa ja käsilaukkua kantaen lenkille, jeh.

Maantiedettä

Olen suuri luokittelujen ystävä. Erityisesti tykkään luokitella ihmisiä maantieteellisin perustein. Tässä siis pikaopas suomalaisten maailmaan.

Hämäläiset
Hämäläinen on hidas ja synkkä. Karjalaisten hautajaiset ovat iloisemmat kuin hämäläisten häät. Ilonpidosta hämäläinen ei tajua mitään, hiljaista pitää olla eikä missään nimessä liian hienoa. Lapset ja vähämieliset riekkuu, ei aikuinen ja viksu. Hämäläinen vähättelee itseään ja tekemisiään, että ei tää ny oo ku tämmöstä vaan, toivottavasti kelpaa.

Turku
Turussa kysyminen aloitetaan aina pessimistisesti, pessimistihän ei pety. "Ei sunkkan sul ole-" kysymykseen on helppo vastata että ei ole, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Pohojalaaset
Pohojalaanen ei turhia kursaile. Kaikki on ristuksen komiaa ja suurta. Kuulijan vastuulla on että kuinka komeaa ja suurta se sitten loppujen lopuksi onkaan. Pohjalaiselle ei liian hienoa olekaan.

Oululaiset
Oululainen eppäilee. Jos joku ittiään kehua retostaa, niin ei varmasti oo se asia niinku se sannoo. Ja jos menestyy, nii alas tullee ja nopiaa. Jos ei muuten tuu nii tönästää.

Peräpohjola
Oululaisen epäily potenssiin kymmenen. Ja vahingonilo! Jos kaadut, niin peräpohjolalainen on se joka nauraa.

Lappilaiset
Lappilainen ei missään nimessä ole sama kuin lappalainen. Eron ymmärtäminen voi olla elintärkeää. Lappilainen on ystävällinen ja reilu. Tosin saattaa tarjota hymyssä suin oluen, mutta jos unohdat kiittää niin tulee leukusta selkään. Mutta hymy ei hyydy.

Kainuu ja koillismaa
Kainuulainen se vasta synkkä onkin. Ei usko itseensä eikä naapuriin. Kainuulaisen tunnistat katukuvasta vihreästä luomiväristä ja nahkasohvan näköisestä nahkatakista.
Koillismaalaiselle on piinaava ajatus olla vaivaksi. Kylään tullessa sillä on melkein oma tuolikin mukana, mutta eväät ainakin. Ettei meistä mitään vaivaa, ei meitä varten tarvi laittaa!

Savolainen
Savolainen suattaa olla kiero. Vuan saattaa olla olemattakkii.

Karjalainen
Ilo pintaan vaikka syän märkänis! Puhuu ja puhuu, varsinkin hämäläinen on hukassa moisen kälätyksen edessä. Saattaa luvata liikoja.
Koillismaalainen ja karjalainen eivät voi kyläillä toistensa luona, koska kohteliasuussäännöt menevät pahasti ristiin. Koillismaalainen on hämillään karjalaisen herkkupöydän ääressä, eikä karjalainen ymmärrä tuoda omia eväitä.

Helsinkiläinen
Helsinkiläinen ei ikinä, missään olosuhteissa sano hesa. Stadista voi puhua vasta kolmannessa polvessa, aikaisintaan. Kehäkolmosen sisäpuolen erinomaisuudesta puhuvat ne jotka sanovat että hesa (= junantuomat). Aitohelsinkiläisen ei tarvitse kaupunkinsa erinomaisuutta korostaa, jos joku ei sitä tajua niin oma on häpeänsä. Stadilaista kuitenkin hieman hämmentää muu Suomi: koko tuo epämääräinen alue kulkee nimellä lande. Tämän hän sanoo häpeilemättä, eikä ymmärrä sen aiheuttamaa negatiivista reaktiota.

Illaksi kotiin

Valokuvatorstain aiheena on kodikas.

En tiedä varmaksi onko tämä ollut ennen tulipaloa jonkun koti, mutta luulen kuitenkin niin. Alakerrassa on varmaankin ollut liiketila.


Osallistun tänään kahdella kuvalla kun sopivia sattui olemaan.
Kun palasin tämän meren rannalta, avautui metsän keskellä yhtäkkiä maisema joka olisi voinut olla suomalaisen suon laidalta. Tuli kotoisa olo.

Meemi

Tähän meemiin haastan ne ketä sattuu huvittamaan.
Eli: ota blogissasi ensimmäisenä julkaisemasi teksti. Laita se turkuraattoriin ja julkaise tulos.

Tapula rasa

oih mikä klishee.

Formulakausi o sitten lähteny käyntisse. Tiätty uuret sääntömuutokset tuntuisivat tuavan hiukka jännityst peliin, mut kui mun nysse tarttis sano saaraksemme formuloist vieläki jännittävämmän urheilun, voimme lisätä mukkan öljyn ja miinat. Jokaisel kuskil viis miinaa mukkan, joit voi sitten kylvää sopivas mutkas raral. Tai öljyä, öljy kui vaa o totanoi hyvä, niinkuin jokaine autopeliä pelannut tietää.

Joku ruursoni halusi viime kui mun nysse tarttis sano yänä majoittuu rappukäytävääni. Homma näytti mut kumminki toivottomalt jo alkuun, kohteena olevan asunnon sijainti ei sunkka horisontaalisesti oli selvä (keskimmäine ovi) mut vertikaaline sijainti hakuses. Niinpä mun(kin) ovikelloni ei mar pian soi. Mitään assja kaveril ei ollut, paitsi käheäl äänel sanottu vai kummottos "sori".

Menee hetki, ovikello soi uurestas. Eikä vieläkään mitään assja ol. Kysyn onko jotain ei sunkka hukas, simmottos sit vaa joku hätänä, voinko auttaa? Assja ei kuulemma kyl mar sit ol niin yksinkertaine, nimpal mukavast joten toivotan kulkijan kui vaa suarin sanankääntein käyttämään aikansa johonki ei sunkka kehittävämpään ku ovikelloitten soitteluun keskel yätä.

Portaista löytyy onneks hyvä nukkumapaikka. Kyl mar sit siinä täsä ny hän totanoi tursotti ku tulin yälliselt koirankusetusreissult. Keskustelimme hetken aiheest "rappukäytävä - tie ihmisten kotisse vai kätevä hotellin ei mar korvike?".

Formuloiden äärest heräsin kuala simmottos sit vaa suupielest valuen, niin ku asiaan kuuluu. Kello tiätty 06.47.

kömmin sänkyssen nukkumaan, ja mikä kuuluukaan?

*ring ring*
"Au" kuulus oven takaa. Avausliike kui vaa saattoi ol hiukka nopeahko, johtuen joko huanost tasapainost ei sunkka tai vai kummottos kasvavast raivost.

Kuka menee ovikelloa soitettuaan väijyssen oven kui mun nysse tarttis sano taakse niin et saa sen päähänsä? Totanoi we have a ei sunkka winner!

"sori. sori. sori" Mikä helkkari tätä tyyppiä vaivaa? Koska intoni paneutuu sosiolokiaan o ajankohrast tiätty johtuen hiukka heikko, soitan paikal ammattiapua.

Nuokun ei mar ikkunan ääres, simmottos sit vaa ajatuksenani ol ei sunkka nukkumat ennenkö oikeus o voittanut taas, silmä sem pare vaa silmäst ja rauha kui mun nysse tarttis sano o maas.

En kuitenkaan ollut tarpeeks sitkeä, mut ovikello täsä ny ei enää soinut.

Pelaa!

Koska tämä peli ei addiktoi oikeastaan ollenkaan, haluan jakaa linkin kanssanne: Impossible Quiz

Edit: Linkki korjattu.

Pelkkää kuvitelmaa

Valokuvatorstaissa kysytään että mitä tekisit jos voisit muokata todellisuutta ajatuksen voimalla.
Jos voisin, niin takana olevasta ikkunasta avautuisi tämä näkymä:



Kelpaisi juoda aamukahvit ja ihmetellä maailman menoa.

Mikä sitä vaivaa?

En katso tv-sarjaa 24 aktiivisesti, mutta joskus on minuutti tai kaksi sattunut kohdalle.
Ja en voi olla ihmettelemättä että mikä vaivaa näyttelijää nimeltä Chloe?


Aina, ihan aina sillä on naama niinkuin olisi sormet oven välissä.
Bauerin Jaska soittelee ja Chloe näpyttää tietokonetta. Ja vääntelee naamaa tuskan irveen.
Jos mulla ois rooli tommosessa isossa sarjassa, niin varmaan hymyilisinkin välillä! Vaikka ois kuinka väki lirissä.

Vain torstaisin

Näköjään ovat päivitykseni typistyneet valokuvatorstaihin. Onhan sekin jotain.

Aiheena sininen.

Läpi tuulen ja tuiskun

Valokuvatorstaissa aiheena vastakohdat.
Muotti on tietysti valun vastakohta. Eivätkä Marilyn ja betoni niin kovin lähellä ole toisiaan.

Valokuvatorstai: Sattuma

Ensimmäinen kerta valokuvatorstaissa, aiheena sattuma.





Tällainen kuva tuli ihan sattumalta.

Että välttyisin

Kaikkea sitä on valmis tekemään että lykkäisi tenttiin lukemista.
Varasin ajan hammaslääkäriin. Hrrrh.

Kuulemma viimeinen kerta kun voin vanhaa bloggeria käyttää. Mutta ehkä kuitenkin raahaudun jatkamaan lukemista enkä suinkaan ala tutustua uuteen bloggeriin nyt.

Tarkennus edelliseen

Haluan täten tehdä tiettäväksi että ystäväni Allyn yhteydet saippuasarjaan Päivien Viemää ovat suuresti liioteltuja. Tiedossani ei ole että Ally olisi koskaan tätä sarjaa aktiivisesti tai edes passiivisesti seurannut. Joka muuta väittää, kohtaa minut pimeällä kujalla. Ugh.

Ally, Sally ja blondi

Olin Allylla kylässä. Sally Spectran kuolema tuli puheeksi. Olin epätietoinen että kuoliko Kauniiden ja Rohkeiden Sally vaiko ihan se näyttelijä. Ally valaisi että näyttelijä.
Televisiosta tuli joku alkuillan saippuasarja jota kaunareiksi luulin. Vilkuilin sitä sivusilmällä, jonkun sortin juhlat siinä olivat käynnissä.
"Ai onks noi Sally Spectran hautajaiset?" kysyin.
"Ei ku tää on Päivien Viemää" Ally opasti.

Myöhemmin illalla tajusin vaaleuteni. Tokihan näyttelijän kuolema olisi heti seuraavana päivänä jo ajan tasalla sarjassa, jota vielä esitetään huomattavasti hitaammalla tahdilla kuin sarjan kotimaassa.

Linkitetäänpä Blogilistani tilauksia; mitä luen ja miksi.

Helvettiä kuumempi
Viihdyttävää pohdintaa ja valitusta. Sopivan itseironinen.

Ravintola Viemäri
Tarkkoja huomioita ja hauskaa huumoria.

Sedis blog
Aikanani löysin Sediksen American Pie-tulkinnat ja olin häikäistynyt. Historiaa valmiiksi pureskeltuna! Just the way my lazy ass likes it.

Sun äitis
Mukavaa kerrontaa. Spöget ja Gorba ihastuttavat tempauksillaan, tulee sellainen olo että kunpa tämän perheen tuntisi ihan oikeasti.

Allyn tilitysnurkka
Päivittää usein, viihdyttävä lukea. Löysin kun tosielämässäkin tunnen.

Salakuunneltua
Hauskempi kuin irc-quotet.

Turisti
Ironia puree. Puhdas, peittelemätön vitutus saa minulta pisteet aina.

Lehti
Huomisen uutiset jo eilen!

Isosisko
Joskus turhankin kriittinen ja piilomerkityksiä etsivä. Herättää kuitenkin ajatuksia.

Tää on nyt tätä
Rehellistä kerrontaa arjesta.

(ne teki siitä) Rumaa rakkautta
Tähän olen koukussa, odotan seuraavaa päivitystä malttamattomana.

Hilloa kansalle
Valloitti Trivial Pursuit-sarjakuvalla. Pelaa Piirrä ja Arvaa-peliä Olli!
Vei pantavimman blogin sijan listallani heti. Tarkempi tutustuminen paljasti haaveeni turhaksi. Mutta silti!

Lisääkin on mutta nää riittäkööt toistaiseksi. Ehkä jonain päivänä laitan linkkilistankin tuonne sivuun.

Asenna, koneista ja säädä

Linux koukuttaa. Jos vielä vähän säätäisi, jos vielä tuota kokeilisi.
Tajusin säätäneeni liikaa kun aamulla torkkuherätystä painellessa olin sitä mieltä että torkku on vääränlainen. Että ei se saa olla OSS, täytyy hakea netistä uusi.

Soitin jopa Soneralle kun nettiyhteys ei toiminut kertalaakista. "Joo ei me kuule anneta käyttöjärjestelmätukee ollenkaan". No ette varmaan niin.

Kun ei ole arkisia "pakko olla paikalla"-juttuja, ei viikonloppu juuri normaalista viikonpäivästä eroa. Tylsää.

Miii-iinä! Osa 2

Ha! Vuodesta 2000 asti ainakin olen tätä suunnitellut ja nyt sen tein.
I proudly present:


Linux asennettu!
Pähkäilin pitkään Ubuntun, Fedoran ja Mandrivan välillä mutta päädyin kuitenkin Ubuntuun.
Kehuvat vakaaksi ja vinkkejä löytyy sivutolkulla.

Ostin siis tänään uuden tietokoneen. Vanhan päivitys oli kuolleena syntynyt idea. Seuraavaksi soitan Wenzel Hagelstamille ja pyydän arvion tuosta entisestä nuhapumpusta. Lie sillä sixpackin saa.
Ja nyt vasta huomasin etten edes yhtään asennuskaljaa juonut! Paha erhe!

Miiii-iinä!

Tein sen!
Kaivoin yhden rästihomman esiin ja pakersin sen kanssa vaikka kuinka kauan!
Löysin virheenkin. Kaksi, itse asiassa. Olin mielissäni.

Ei sillä että siitä olisi valmista tullut. Mutta että edes jotain!
Elämäni mies sai töistä joululahjaksi aterinsetin. Olin kovasti tohkeissani, sellaista on nimittäin kaivattu, mutta ei puhettakaan että tekisi mieli törsätä toistasataa euroa haarukoihin ja veitsiin.
Mutta sitten kävi ilmi ettei sitä voi ottaa käyttöön. Luulin vitsiksi.
Jouluaterialla niitä sitten käytettiin. Myöhemmin elämäni valo sitten katseli niitä. "Näihin on jääny jotain läiskiä hei". Totesin että niin niihin astianpesukoneesta voi jäädä. Naureskelin vielä että pitää pyyhkeellä kiillottaa.
Se kiillotti ne. Ja laittoi ne takaisin sinne laatikkoon missä ne tulivatkin.

Kyl kannatti

Koira on menossa huomenna trimmaajalle.
Trimmausohjeissa sanotaan ettei hankalia hoitotoimenpiteitä kannata suorittaa edellisenä päivänä, ettei koiralla olisi valmiiksi negatiivista asennetta.
Jääräpäisesti alan kuitenkin leikata kynsiä. Ihan perussettiä hei, kyllähän se antaa ne leikata. Ja eihän sitä nyt voi sinne viedä ilman että kynsiä leikkaa, mitä ne siellä oikein ajattelisivat?

Leikkaan kynnet. Ei hätäpäivää.
Paitsi toisen kannuskynnen kanssa sakset kääntyvät hassusti ja leikkaan hermoon. Koira kiljahtaa korvan juuressa niin että säikähdyksissäni viskaan sakset pöydän alle. Saan osakseni hyytävää mulkoilua.
Verta ei tullut nimeksikään eikä tuska kuuleman mukaan ole nipistystä suurempi. Drama Queen kuitenkin piti teatteria yllä asiaankuuluvasti. Ehkä saan anteeksi jo ensi viikolla.

Uuttapa vuottapa

Blogger se senkun uudistuu vaan. Ensin tuli beta ja nyt se kyselee jo Googletunnusta. Katselen kehityksen kelkassa huristavien selkiä ja bloggaan sitkeästi tällä.

Uusi vuosi on vastaanotettu kahden päivän juhlinnalla.
Tästä johtuen olen kykenemätön tekemään minkäänlaista yhteenvetoa edellisvuodesta. Sen sijaan aion ennustaa tulevaa.

Vuonna 2007:

-Puuterinväriset maxi-sloggit ovat übermuodikkaat
-Lordi valitaan eduskuntaan
-Susan Kuronen voittaa euroviisut
-Suomi ymmärtää ettei jokaisesta EU-direktiivistä tarvitse tehdä lakia
-Kateus, tyhmyys ja vanhoillisuus eivät ole enää iltapäivälehtien uutisten kantava voima

Itse aion henkistyä, lopettaa viinanjuonnin, tupakanpolton, uhkapelaamisen, voin käytön ja vittuilun.
Nostradamuksenne,
L

Peiton alle piiloon

Eilettäin oli viimeinen työpäivä.
Apinan raivolla tein tuntilappuja ja korjailin niitä sen tuhat kertaa, kun aina löytyi vielä yksi virhe. Että viitsisi hyvillä mielin lyödä mennessä oven kiinni ja vastata ensi viikollakin puhelimeen.
Kevensin avainnippua, otin ikipinttyneen kahvikupin kainaloon ja ajelin kotiin ääneen laulaen. Uhkailivat että ei tämä ehkä tähän lopu.

Ja johan alkaa tekosyyt loppua valmistumisen viivyttämiseksi. En halua! Tahdon seuraavat kymmenen vuotta kirota harjoitustöitä, suorittaa rimaa hipoen tenttejä, tuijotella kelloa, ravata tupakkapaikan ja kahvilan väliä, bilettää keskellä viikkoa, nillittää opettajista, kirota opetuksen turhuutta ja besserwisseröidä.

Ja josko ne sieltä vielä soittavat niin otanhan minä sen paikan kyllä. Vaikka en haluaisi. Ja sitten ei kyllä tarvi haaveilla että tuota rästihommien pinoa kirjahyllystä keventäisi.
Ehkä sitten olisin niin kuin Rakas Työkaveri(tm). Se on Akkamaisen kostajan ja Munattoman rakkauden mätä hedelmä. If they mated, niinku.

Rystyset valkoisena puristaisin tuolin käsinojia ja silmät pyörisi niinkuin hedelmäpelin kiekot. Joka käänteessä vittuilisin ja etsisin vikoja. Ai että olisin iloinen kun pääsisin jonkun virheen osoittamaan. Ruokatunnilla lappaisin evästä suuhun valon nopeudella, että äkkiä ehtisin takaisin puristamaan niitä käsinojia. Tulikuuman kahvin tyhjentäisin kupista niin nopeasti että Kola-Olli olisi kateellinen. Ja mulla ois hirveen vaikeeta aina. Eikä kukaan muu tietäis ikinä mitään eikä mitään osais ku minä vaan.

Asiasta aivan toiseen.Turisti, joka sivumennen sanoen on uusi idolini, kirjoitti että nalkutus on lie jokaisen naisen helmasynti.
En näe! Nythän on niin, että jos joku asia ärsytti minua eilen, toissa päivänä tai vaikka viime vuosikymmenellä, niin johan olisi kumma että se siinä välissä olisi maagisesti lakannut ärsyttämästä. Jos siis ajatellaan että nalkutus on samasta asiasta mainitsemista usein ellei loputtomiin.
Eikä semmoista voi syntinä pitää että jos joku ärsyttää. En nalkuta. Avaudun.

Ja opiskelusta vielä. Kuvittelen raukka harhoissani että niitä rästihommia olisi muka vähän. Jos kolme vuotta meni niiden välttelyyn, niin milläs ilveellä kuvittelen ne puolessa vuodessa tekeväni, häh? Että eihän se kun itseä tuosta niskasta kiinni vaan joo. Ei riitä tiernakaupungin pitkäripaisten laatikkoviinit siihen.

For those about to rock

1. Sukupuolesi?
She's got balls

2. Mikä on suurin unelmasi?
Dirty deeds done dirt cheap

3. Mitä inhoat?
Caught with your pants down

4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
That's the way I wanna rock 'n roll

5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
Ain't no fun (waiting 'round to be a millionaire)

6. Mistä asioista pidät?
Whisky on the rocks

7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Cover you in oil

8. Missä haluaisit olla?
Back in black

9. Kuvaile elämää?
Nervous shakedown

10. Kuvaile itseäsi?
T.N.T

11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
High voltage

Siinäpä vastaukset kysymyksiin AC/DC:n tuotannosta. Meemi se tämäkin, kuulemma vanha mutta minä en ole ennen törmännyt.

Vastaan huutoon

Sain haasteen Pastillinjauhajalta.
Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi.

Eli täältä pesee,

Työstä ja impotenssista

Hänen Majesteettinsa Kelluvalla Bordellilla. Ei hullummin ensikertalaiselta. Virheeni oli ottaa Gorba mukaan. Meidän suhde on ollut aika myrskyisä. Se on kuitenkin lempiharrastukseni, joten annetaan mennä.

En antanu numeroani tai koko nimeäni, eikä sitä vastoin hänkään omiaan.

Eli jos taksi suhaa stadissa tänään, syy on tässä, ei erityisessä huvittelunhalussani. Minä tulen sinne helvetin isolla traktorilla ja murskaan, murskaan, murskaan.

En minä halua harrastaa lähdekritiikkiä, arvuutella vierustoverin seksuaalista suuntautumista, kokea haasteita työelämässä, ottaa kantaa puolesta tai vastaan asioissa joita en ymmärrä. Ja minäkun melkein jo pääsin nukkumaan poliisin kanssa samaan huoneeseen, ehkä parempi näin!

Koskaan ei toki tiedä mitä pimeässä tapahtuu, edes vaatekomeroissa.


Tää oli hauskaa. Blogeistaan virkkeitä lainasivat:Herttua, Turisti, Sun äitis, Jak, Saara, Pastillinjauhaja, Sedis sekä Nopo.

Hei, me pelätään!

Pienenä rakastin lentämistä. Ensimmäisellä lennollani tosin oksensin, enkä tästä johtuen päässyt helikopterilennolle messuilla. Pidin tätä epäoikeudenmukaisena: olinhan lentänyt takaisin oksentamatta, vaikka äiti pitelikin Finnairin valkoista paperipussia leukani alla koko lennon ajan.

Nykyisin lentäminen on kaikin keinoin koitettu tehdä epämukavaksi. Tilaa ei ole, veritulppia uhmaten täytyy ihmisen matkustaa. Koneeseen mennessä näkee ensimmäisen luokan; penkeillä on leveyttä, pituutta ja kallistusastetta. Voi makoilla selällään eikä varpaanpää silti kosketa naapurin tuolinselkää. Tai eihän se enää taida olla ensimmäinen luokka vaan business class: viitaten siihen että yksityishenkilön ei todellakaan kannata tuhlata niin naurettavaa summaa matkustamiseen. "Economy classiin" onkin sitten ahdettu matkustajat kuin karja ainakin. Olen aika pienikokoinen ihminen, mutta jalkoja alkaa pakottaa todella nopeasti. Hirvittää edes ajatella isompia kanssaeläjiä samassa sillipurkissa.

Siinä voi sitten polvet suussa, naapurin kyynärpää silmäkulmassa ja muovitarjottimen sisältö pöydällä uhkaavasti keikkuen kiitellä että on se kuitenkin halpaa tämä. Onko se? Onko se todellakin niin halpaa? Vai ainoastaan halvempaa kuin pröystäilevä business class ja nopeampaa kuin mukavampi matkustaminen?
Haluaisin tietää kuinka paljon enemmän joutuisin lentolipustani maksamaan jos kolme, tai edes kaksi, penkkiriviä poistettaisiin koneesta. Ja ehkä ihan hitusen voisi nipistää sieltä ensimmäisenkin luokan puolelta.

Toinen merkittävä lentomukavuuden latistaja on pelko. Kuinka pitkälle suostumme venymään? Milloin sanomme että nyt riittää, ennemmin kuolen terrori-iskussa kuin alistun levittelemään henkilökohtaiset tavarani kaiken kansan nähden, kantamaan maallisen omaisuuteni minigrip-pussissa ja maistamaan lapsen tuttipullosta
turvatarkastuksessa?

Mutta tähän suostutaan, koska "enhän minä ole terroristi".

Ilmailuhallinnon sivuilla kerrotaan myös toimista tax free-ostosten suhteen.
Turvatarkastuksessa matkustaja tulee esittää sinetöity ja avaamaton pussi sekä ostoksista saatu kuitti.
Sinetöity pussi? Käy järkeen. Avaamaton? Toki. Kuitti?
"Tässä herra turvatarkastaja. Olkaa hyvä ja tarkistakaa että en ostanut lentokentän tax free-myymälästä räjähteitä, vaikka ne olivat siinä hyllyllä hajuvesien ja tupakkatuotteiden välissä."


EU:n ulkopuolisen maan lentoaseman tax free -liikkeistä ei siis voi ostaa nestemäisiä tuotteita ja tuoda niitä mukanaan matkustamoon, vaan ne tulee pakata ruumaan meneviin matkatavaroihin. Jos lennät EU:n ulkopuolisen maan koneella, nestemäisiä tax free –ostoksia ei voi tehdä myöskään lentokoneessa.
Ja minkä hintainen on tax free-tuote EU:n kansalaiselle EU:n sisäpuolella? No, ostoksensa voi sentään suorittaa ennen turvatarkastusta ja laittaa ne ruumaan meneviin matkatavaroihin.

EU:n komissio on laatinut yhdenmukaistetun luettelon ilma-aluksen matkustamossa kielletyistä esineistä. Esimerkiksi rullalauta on luokiteltu tylpäksi esineeksi jolla voi aiheuttaa vamman.

Eikä tää tästä kummene

Pössis ei kun pahenee vaan.
Ainoa syy siihen etten viillä avohaavaa avaimilla, on Tallinnan laivalla odottava paratiisi josta Gösta aikoinaan riimitteli.
Laivalla en tosin vietä kuin jonkun tunnin mutta lupaan etten ole sitäkään selvinpäin.

Pakannut en ole yhtään. Lähtöön on sentään vielä aikaa 11,5 h.
Tälle saamattomuuden määrälle olisi hyvä alkaa keksimään jotain tekosyitä, sellaisia sosiaalisesti hyväksyttäviä. Miksi tehdä tänään jotain minkä tekemistä voi lykätä vielä huomennakin?

Flunssakin on. Ruikuti ruikuti.
Vitutus etsii purkautumiskanavaansa. Toistaiseksi se kuitenkin tyytyy kytemään hiljaisella tulella, kypsyttäen. Köysi liian pitkä ja katto liian matalalla.
Ottaisko oluen, kirkasta vai siirtyisikö suoraan suonensisäisiin nautintoaineisiin?
Jumala mielessä, opasti pomo kun töistä lähdin. Siellä ja syvällä.

Pahimman luokan haircuttia

On se nyt perkele.
Hiukseni ovat olleet lyhyet jo vuosia. Käyn kampaajalla noin kerran kuussa. Minulla oli, siis oli, luottokampaajien luottokampaaja. Palvoin luottokampaajaani. Mutta se meni ja lopetti. Tyystin. Tykkänään. Vaelsin pitkin paskan kaupunnin katuja etsien uutta. Mutta näillä näkymin päädyn viettämään loppuelämäni muistellen sitä suunnitelmallisuutta, näkymää, visiota, ammattitaitoa ja ihanuutta minkä tuo mies elämääni toi.

Ensinnäkin, mitä ihmettä pitää tehdä että saa hiuksensa pestyä kampaajalla? Käsittääkseni se on aina sisältynyt palveluun. Niin ei! Eksä pese sitä koskaan, häh? Sillä muotoilutuotteen määrällä mitä minä hiuksiini upotan luulisi tylsistyttävän paremmatkin sakset. Tai vaikka vaan että sitä olisi mukavampi leikata.

Eikä riitä rautalanka siihen että saisi uuden mallin päähänsä. "Ei ollenkaan tarvi olla samanlainen kun tää nykyinen, saa tehdä ihan mitä haluaa", "mulla on ollu tää otsis/toispuoleisuus/jokumuumikähyvänsä aika pitkään ja haluaisin jotain uutta", "minkälaista ehdottaisit?" Niin johan nämä amatikoulun lahjat hiusmuotoilulle sirkuttamaan että "mä leikkaan tästä tälleen ja tälleen, ku se on näköjään ennenki leikattu silleen" "onks täältä leikattu näin viimeks? Mä että saisit silleen samanlain" "ai onksnää sivut leikattu minkä mittaisella (mikä perkele se nyt on, se muovilätyskä mikä laitetaan siihen koneen päälle)?"

En tiedä, en tiedä, ei kiinnosta. Katsokaas kun se syy siihen että menen kampaajalle on se, etten itse osaa tehdä hiuksilleni yhtään mitään. En osaa leikata, en tiedä miltä näyttää ohennettu, kerrostettu, toiselta puolelta jännästi veitsellä leikattu kuontalo. Maksan siitä, yllättäen, kampaajalle. Tahdon istua tuoliin, chillailla kun päähäni hierotaan äärimmäisen puhdistavaa hyväntuoksuista shampoota, lukea juorulehdet ja mennä kassan kautta kotiin.

Niin ei! Tänäänkin kerroin, vastauksena kysymykseen että mitäs tälle tehtäisiin, että josko tästä pään toisella puolella olevasta lirpakkeesta pääsisi eroon. Kampaaja nyökkäilee, hymyilee ja kertoo että josko tästä ohennettaisi tälleen niin se sit nousis paremmin pystyyn. Suu loksahti auki, kirjaimellisesti. Puhunko seinille? Puhunko vierasta kieltä?

Hiuksia ei tietenkään pesty. Sen sijaan kammattiin tukkaa niin että pelkäsin sen lähtevän irti. Kun leikkaus oli puolessavälissä, minulta kysyttiin että miten olen nyt sit aatellu tätä laittaa. Hiljaiseksi vetää. Pitkäksi ja kiharaksi kuule oon aatellu laittaa.
Toivoin parasta, pelkäsin pahinta ja jatkoin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ilmestyneen akkainlehden lukemista. Missä ovat uudet lehdet? Trendikampaamosta löytyy ainoastaan hillittömät pinot erilaisia pinni-lehtiä ja pahimmassa tapauksessa kampaajaliiton propagandalehtiä. Tusinakampaamossa on jonkun rouvashenkilön lahjoittamia ET- ja Seura-lehtiä, koirankorville luettuja Aku Ankkoja ja Seiska. Aina se saatanan seiska.

Puoli valtakuntaa hyvästä kampaajasta! Hinnalla ei niin väliä, palvelulla sitäkin enemmän.

DNA:ta sunnuntaiksi

Sun äitis oli testannut persoonallisuutensa DNA:n, niinpä siis minäkin.

Advocating Leader

Hiiren osoitin näyttää luonnehdinnat kun sitä pitää kuvan päällä.

Ei niin mitään

Tänään heräsin puhelimen ääneen. En jaksanut vastata. Muutaman tunnin päästä se soi taas. Nousin ylös, puhaltelin, päätä särki.

Eilen piti käväistä yöelämässä. Pari olutta, aikaisin kotiin. Tästä huolimatta päänsärky oli niin infernaalinen että absolutismi tuntui hyvältä idealta.

Illanvietto ei ollut mitään erityistä. Istuttiin kädet sylissä, jutellen jotain mukatärkeää. Pakkomielteenomaisesti yritin kehittää jotain sanottavaa. En tiedä miksi. Viime aikoina on ollut niin tylsää ja mitäänsanomatonta. Mikään ei huvita, ei mulla ole kenellekkään mitään asiaa. Töihin, kotiin, aikaisin nukkumaan.
Syksykö tämän tekee vai mikä. Kaukokaipuutakin on, mutta suunnitelmat eivät hahmotu.

Pitäisi ostaa uusia vaatteita, uusi kovalevy ja niin edelleen.
Rahaa olisi mutta ei huvita. Kummallista, perin kummallista toverit.

Bridget Jones

Olen lukenut molemmat Bridget Jonesin päiväkirjat. Siinä Bridget listaa jokaisen merkinnän alussa painon, poltettujen savukkeiden määrän ja niin edelleen. Paino kiikkuu tuossa 58 kilon kieppeillä.

Sitten tuli elokuva. Ja mitä näenkään! Bridgetin näyttelijä on pullukka, ja joutui lihottamaan itseään tuohon rooliin kilotolkulla. Minä kun kuvittelin että idea oli kertoa siitä, miten niin monet naiset kuvittelevat olevansa lihavia, vaikka eivät oikeasti ole. Raivostutti.

Lilith, 61 kg. Ei lihava, eikä edes pullukka.

Kotona

Suomi Finland Perkele.
Kotona ollaan. Kriisiä pukkaa. Tiesin tämän, tiesin!
Pienet asiat joiden kuvittelin harmittavan, eivät olleetkaan niin isoja juttuja. Onhan niiden kanssa jo ikänsä elänyt. Mutta nyt ollaan riisissä, niin riisissä. Flied lice.

Haahuilen ympäriinsä, en osaa mennä nukkumaan. Mitä nyt? Mitä tekis? Tässä sitä ollaan. Byääh.

Money, money, money

Köyhä pössis. Älä mene raha rahan luo, tule meille.

Arvatkaa mikä ilahduttaa? Keski-ikäinen, semipalveluammatissa oleva naisihminen. Ai että niiden kanssa on helppo asioida. Asiat voi mennä niin ristiin ja hankalaksi kun minä ja edellä mainittu kohtaamme ettei määrää ei järkeä.
Ei voi jouduttaa, ei voi muuttaa, ei tää kyllä onnistu. Varmaan huono Feng Shui tai jotain. Oli mikä oli, naamani ilmestyminen saa jostain syystä aikaan hankalan asenteen ja vallan kahvan silittelyn.

Väsyttää ja nuupottaa, huominen tentti odottaa lukijaansa. *haukotuuus*

Propagandan uudet vaatteet

Eksyin seuraamaan Sediksen blogia. Blogi muistui mieleeni kun luin Orwellin "vuonna 1984".
Kysyin, sain linkkivinkkejä ja niitä tässä selailin.

Kirjan lukeminen oli hämmentävä kokemus. Etsin seikkailua, sain ristiretken, odotin toivoa, koin pettymyksen, halusin optimismia, sain inhorealismia. Lasisi ovat beibe ruusunpunaa.

Kirjan takakansi vihjaili meidän jo elävän tuota kirjan kuvaamaa aikaa valvontoineen ja ajatusrikoksineen. Valvonta on innoittanut lukemattomia elokuvia ja sarjoja: Truman Show, Big Brother, Valtion vihollinen, Matrix...
Valvontaa kannatetaan, sitä halutaan, sillä luodaan turvallisuuden tunnetta, mutta ihmisellä on kuitenkin pieni tarve kritisoida sitä; entä jos minuakin tarkkaillaan? Salaliittoteoria uppoaa aina hedelmälliseen maahan.

Aihe on siis jo lähes puhkikaluttu. Kamera ei enää hätkäytä: poliisisarjat tuovat eteemme DNA:t, kulkemisen tarkkailun, hiukset, kuidut, syljet, kengänkuvat. Massassa on hyvä olla. Tavallisena olet turvassa. Älä erottaudu joukosta! Tämä sopii suomalaiseen vaatimattomuuteen kuin sika joulupöytään.

Olin kuitenkin kiinnostunut siitä miten tuo kirja on julkaistessaan otettu vastaan.
Googlella löysin mietteitä entisiltä Jehovan todistajilta, Piia-Noora Kaupilta sekä demokratiaherännäiseltä.

Mutta mitä ajatteli aikalainen vuonna 1950? Viittaukset Neuvostoliittoon on aiemmasta suomennoksesta poistettu. Iso Veli vai YYA?
Mitä ajatteli kommunisti, sosialisti, demokraatti? En löytänyt vastausta mutta se oli päällimmäinen ajatukseni kun olin kirjan lukenut.

Mielestäni elämme maailmassa jossa ihmisen henkilökohtaisin omaisuus on matkapuhelin ja intiimein alue sierain. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Oho!

Otti sen verran päästä tuo edellinen, äärimmäisen pitkä postaus että yritin saada aikaan sellaista systeemiä että postauksesta näkyisi vain pieni pätkä ja linkillä loput. Ja miten kävi! Syteen, saveen ja turpeeseen!
Valkoinen sivu, tekstit peräkkäin, linkit lopussa.
Muutin muka kaiken takaisin. Ei vaikutusta.
Sitten mietin että eiköhän tuota templatea ole jo katseltu tarpeeksi, vaihdetaan uusi. Hyvältähän tämä näyttää. Ehkä saan aikaiseksi jopa uudet linkit, päivitetyt.

Samalla hävitin laskurin. Käyttäjätunnukset sun muut ovat entisessä sähköpostissa, jota ei enää ole olemassa. Hmm. No, ongelma ei lie ylitsepääsemätön. Perehdyn kun jaksan. Eli en välttämättä ihan pian.

Ja toinen oho. Tulin tähän tunti sitten, lukemaan tenttiin. Mites tässä nyt näin kävi? En meinaan ole avannutkaan niitä peedeeäffiä ja powerpointteja.

Meemi!

Tässä kovin outo meemi iloksenne. Haastetaan ne kellä riittää pinna.
Kyseessä on Cityn deitti-ilmoitus. Linkki.
Monsterball etsii seuraa tositarkoituksella.
Johtolangat sinuun:
– et häpeä että yrität aktiivisesti kohdata rakkautta&muuta hyvää myös täältä
En häpeä kun en yritäkkään.


– kahvi
– pidät myös kylmästä kahvista
Kahvi kyllä, kylmä kahvi on ihan ehdottomasti poissuljettu. Miksi pitäisi juoda kylmää kahvia? Säästääkö monsterball sähköä vai?

– et hoppari gootti rasta pissis prinsessa horo huulirasva-addikti bimbo kana rekkalesbo juoppo kettutyttö heppahullu maailmanparantaja newage–hörhö vihreä anarkisti hihhuli mielenosoittaja ketjupolttaja maatuska amis tavis tusinamassatar playinghardtoget bitch
Mikä on maatuska? Venäläinen? Muita lie en, paitsi ketjupolttaja.


– vältät latteuksia neutraaliutta kliseehöttöä löperöyttä diipadaapaa ympäripyöreyksiä, et pidä keskitiestä etkä kompromisseista, et ole tylsä tai mitäänsanomaton
Vältän. En ole.

– et snoukkaa skeittaa etkä laskettelekaan, paitsi ehkä pulkalla joskus voisit
En snoukkaa enkä skeittaa, mutta laskettelen jos tilaisuus tarjoutuu.

– et käynyt armeijaa
En.

– et fanita Yölintua R Williamsia Maroon5ta M Vilkkumaata R Martinia Nalle Puhia
Williamsilla pari hyvää, samoin Maroon5lla ja Vilkkumaalla. Nalle Puhia en ihan ymmärrä.

– inhoat Moulin Rougea
Sitä elokuvaa? En ole nähnyt.


– et lesbo etkä A Jolieta kuolaava bi. Naismakusi on enemmän osastoa N Kinski N Portman U Thurman
Ei saa olla Angelina Jolieta kuolaava bi mutta naismakua pitää olla? No, Uma Thurman on upea.

– et käytä huumeita
En.

– osaat kiroilla
No vittu joo. (olipa ennalta-arvattava vitsi. Taisin sortua latteuteen)

– puhelinlasku alle 10e/kk, et siis liian pälpättävä juoruriippuvainen tuhlaileva, eikä monen kymmenen ”läheisen” ihmisen verkkoa
Alle 10 euroa! Hah! Hah! Hah!


– et käytä korkokenkiä lippistä vyölaukkua rannekelloa, etkä oikein aurinkolasejakaan (ainakaan päälaella) tai käsilaukkua (paitsi ehkä joskus tietyissä tilaisuuksissa)
Elän korkokenkiä varten. Kenkien pitää mahdollistaa kaksi asiaa: istuminen ja satunnainen seisoskelu.

– et käytä e-pillereitä, paitsi jos, niin siksi että kuukautisvaivasi eivät olisi niin isot
En käytä.

– enintään korvalävistyksiä, eikä nekään tai niiden korut ole mitään huomiota herättäviä, esim 10cm halkaisijaltaan olevia ns kanarenkaita
Ei ole lävistyksiä, ei edes korvakoruja yleensä.

– ei tatuointeja, ainakaan isoja&näkyviä
On, ei niin kovin isoja mutta ei ne huomaamattakaan jää. Peittämään ne pystyy kyllä, mutta pidän niistä erittäin paljon.

– ei erityistä fetissiä lävistysten/tatuointien suhteen, että kiinnostut jostakin ihan vain niiden perusteella, myöskään kitaransoitto ei ole piirre joka herättää huomiosi, et ole bändärimateriaalia
Tuskin fetissiä mutta kaunis tatuointi on kaunis tatuointi. Kitaransoittotaito ei ole plussaa eikä miinusta, mutta hyviä taitoja voi aina ihailla.

– et hulluina autoihinkaan, et siis tuning bändärikään, hyvä jos omistat ajokortinkaan
Oma auto kiinnostaa enemmän kuin miehen. Ja omistan ajokortin. Pidän ajamisesta.

– et vastaile ihmisille ihan sama whatever sika pestään unohda ei mitään tärkeetä, kun hän haluaa tietää mitä haluat tai tunnet tai miksi käyttäydyt tietyllä lailla, sinussa on otetta&asennetta
En ja on.

– et kutsu vanhempiasi/perhettäsi porukoiksi, et muutenkaan puhu teini/pissis/stadi/slangi/muoti/turunmurre kielellä, muttet myöskään kirjakielellä tai pikkuvanhasti, vaan omalla kielelläsi enimmäkseen
Pahoittelen mutta oman kielen kehittäminen on kovin alkutekijöissään. Jos yhdys sana virheet lisääntyvät samalla tahdilla kuin lähiaikoina niin voisin jopa harkita.

– yleissivistyksesi käsittää mm seuraavat: Celsius morsettaa J Morrison jalkapallon paitsiosääntö
Ei jumalauta...

– et ole näitä jotka juo/bilettää about kaikki rahansa, ja sitten ovat valittelemassa että vitsi kun ei oo rahaa niin pitää sisällä murjottaa, ja kun sitä rahaa saa niin meneepä se kumman nopeasti mutta kivaa on, ja sitten valittelet että vitsi kun pitää puuroa syödä seuraavat pari viikkoa
Tuhlaan. En valita.

- et ole hienohelma, et mieti edes varttia mitä laitat päälle, et meikkaa joka aamu hirmu kunnolla ja sitten pitkin päivää vähän väliä, pidät välillä samoja vaatteita seuraanavakin päivänä, et tuhlaa satoja euroja vaatteisiin kuukaudessa, et kuitenkaan tuulipukuunkaan pukeudu
En meikkaa, pidän, en tuhlaa. Mietin mitä laitan päälle.

– et ole anime-fani, muutkaan muoti-ilmiöt eivät sinua hetkauta, et hiihdä oikkujen perässä muiden mukana, et ole imettävissä tai johdateltavissa sellaisiin mukaan
En juuri pidä animesta. Mutta en kyllä välitä onko se asia mistä pidän muotia vai ei.

– et lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen & lunasta siten hyvää omaatuntoa&yöunia, tykkäät kyllä tehdä jotain hyvää joidenkin edestä, mutta et noin olemattomana pisarana meressä, haluat nähdä tekosi jäljet melko tarkalleenkin
Lahjoitan jos katson tarpeelliseksi.

– et käy äänestämässä, tajuat miten mitätön se raapaisu jossain kopissa paperilapulle on mihinkään, et myöskään lottoa
Äänestän, en lottoa.

– horoskoopit eivät ole sinulle tärkeitä, et määritä itseäsi niiden, tai nettitestien kautta, etkä copy pasteta ”tuloksia” esittelyihisi, tyyliin ” "Olet luova ihminen, et tyydy valmiiksiannettuihin vastauksiin.."
Luen horoskoopit. Aina. En määritä.

– koulurepussasi ei ollut peace-merkkiä yhtyeiden nimiä pinssejä hakaneuloja
Ei ollut, mutta sitä peace-merkkiä piirreltiin vaikka kuinka.

– et pidä ristiseiskasta etkä tajua (tai tajuat) miksi ihmiset aina pelaa sitä jos jotain korttipeliä haluavat pelata
En pidä ristiseiskasta. Muuten korttipeleistä kyllä.

– et käytä vappuna tiaraa/kruunua, etkä kyllä muulloinkaan
No en käytä.

– J Anistonia et pidä lähellekään kauniina, et kadehdi hänen ulkonäköään, hän ei ole sinulle esikuva missään mielessä, et pidä häntä hauskana, muutkin keisarin uudet vaatteet spottaat helposti, ja pidät ääliöinä niitä jotka ääliöitä ovat, ja hehkuttavat keskenänsä
En pidä rumanakaan. Mutta en esikuvana.

– et käy festareilla
En tähän mennessä ole käynyt.

– et seuraa Emmerdalea tms, katsot TV:stä hyviä ohjelmia, kuten South Park Irvipuhelut Jerry Springer Pää sekaisin Operaatio hyvä yritys Seinfeld Frasier NYPD Blue Chicagon lääkärit Laivaromansseja
Laivaromansseja? Katson hyviä ohjelmia, tietysti.


– et harrasta matkustelua, välillä ehkä jossain käyt, nautitkin siitä, mutta harrastus se ei ole, ehkä kanssani voisit sellaista harrastusta aloittaa joskus
Harrastan aina kun mahdollista.

– osaat&tykkäät laittaa ruokaa
Kyllä.

– ei teeny weeny viivoiksi nypittyjä kulmakarvoja, joiden väli on vieläpä pari tuumaa
Ei.

– et lähetä maileja joiden otsikossa on Re: tai Vs: ja sisällössä saamasi maili kokonaisuudessaan >-rimpsuna, teet yksilölliset mailit joista pyyhit turhat hömpänpömpät pois
Re: voi olla mutta ei yleensä mailia kokonaisuudessaan.

– et ole <3:ä ylenkäyttävä heruttelija joka omailee kuviaan vaikka kelle tuntemattomille ja mukana vaikka millä sen ja sen Ihqut Bejbet –kanavilla
En, en ole.

– et laita monta sataa uuteen trendikännykkään, et lataile taustakuvia soittoääniä pelejä
En laita. Soittoääniä ja pelejä voin ladata.

– et lähettele ketjukirjeitä, tyyliin jos lähetät tämän 15:lle niin saat ilmaiseksi Wapin, tai lähetä tämä vähintään kymmenelle niin huomenna kohtaat prinssisi
En.

– ykkösharrastuksesi ei ole kuntoilu lenkkeily aerobic bodaaminen spinning jooga pilates tai mikään muukaan millä pyrit maksimoimaan seksikkyytesi toisen sukupuolen silmissä -> jotta saisit mahdollisimman paljon huomiota -> kosijoita -> iskuyrityksiä -> SITÄ -> orkkuja
Tähän loppulitaniaan en pyri, mutta liikunnasta pidän.

– et paneskele tuntemattomia, tunteet pitää olla mukana pelissä jotta se kiinnostaisi sinua lainkaan, joku jonka tunnet ja josta välität
Hohhoi.

– et osallistunut vanhojen tansseihin&penkkareihin
Osallistuin!

– vartalosi&pääsi välillä erottuu selvästi joku kaulan tapainen osasto, ei niin että siinä ihan kuin alataikina jonkunlaisen välitaikinan kautta muuttuu jonkunlaiseksi pallon tapaiseksi
Erottuu. Ei taikinoita.

– et käy katsomassa uusia Hollywood-tuotoksia, etkä kotimaisiakaan
Käyn jos huvittaa.

– suosikkinäyttelijäsi ei ole R Williams J Depp M Gibson S Bullock G Close V Diesel M Leppilampi
Vin Diesel! Ahh!

– lempielokuvasi ei ole Kummisetä TSH Tähtien sota Indiana Jones Epäillyt Memento LA Confidential Hiipivä tiikeri Kuudes aisti Forrest Gump Housut pois, mikään Gilliamin ohjaama, mikään Disney
Disneyn piirretyt! Ihania! Seassa ei ollut lempielokuvia, mutta ihan hyviä pätkiä.

– et käytä erityistä yöasua, et ainakaan tätimäistä tai lapsellista, tyyliin Nalle Puh
En käytä. Yöasuihin kuristuu.

– vaatteesi eivät ole enimmäkseen seinäruusu-tyylisiä, harmaita tai murrettuja, hiirulaisille sopivia
Eivät ole.

– et käytä sanoja naisenalku neitonen komistus koiruus bisse katseenkestävä omillaantoimeentuleva akateeminen loppupeleissä
En käytä. Käsitykseni Monsterballin nuoresta iästä vahvistuu.


– et käytä seuraavia tai muitakaan fraaseja (=kuluneita ilmauksia), et ole kulunut kielesikään osalta:
- löydänkö sinut näin
- oma ihana kulta jonka kainaloon käpertyä
- villi&vapaa
- fiksu&filmaattinen
- kauneus on katsojan silmässä
- sisäinen kauneus
- sinkkuilut sinkkuiltu
- juoksut juostu
- en oikein tiedä mitä haen, kerro sinä se minulle
- haluan vaihtaa ajatuksia
- ystäviä ei ole koskaan liikaa
- mies joka puhuu&pussaa
- kesyttäisitkö minut
- piristä päivääni
- [sitä sun tätä] älkää vaivautuko
- kuva kuvasta
- kaikille 100% varma vastaus
- jos kolahti niin heitä postilla
- en pure (ainakaan kovaa/heti)
- älä kulje onnesi ohi
- se mikä ei tapa vahvistaa
- pilke silmäkulmassa
- leijonanainen/vaakatyttö tms
- osaat bilettää mutta myöskin viettää rauhallisia koti-iltoja
- ja satoja muita (deitti-ilmotus)kliseitä, käyttämäsi kieli on sinua omaa, sisältäsi pursuilevaa, persoonasi lävistämää ja sielusi suodattamaa, ei massasta tarttunutta poliittisesti korrektia normaalia tylsää puuroa johon törmää missä vaan väistämättä vaikkei haluaiskaan, olet uniikkia myös kielesi osalta

En käytä koska en harrasta deitti-ilmoituksia. Yleissivistykseen ei ilmeisesti tarvitse sisältyä sana "fraasit", koska se oli tähän ystävällisesti selvitetty?

– tupakoivasta naisesta en oikein osaa kuvitella voivani pitää
No ei tää taida nasahtaa kohdilleen muutenkaan vai mitä?

– ei lemmikkinä ainakaan käärmettä kilpikonnaa tai isoa vaarallista koiraa
Koira on, tosin pieni. Käärmeen voisin kuvitella ottavani.

– älykäs hauska kaunis mahtava jännä kiehtova aito avoin suora tunteellinen aistiva näkevä kokeva OMANLAINEN
Kaikkea näitä.

– koneesi taustakuvana ei ole Lamborghinia R Williamsia sateenkaarimaisemaa jne. Kotisivusi taustakuvana ei ole tähtiä kukkia pääkalloja jne
Ei ole.

– et tilaa mitään trendilehtiä, etkä oikein muitakaan
Juuri nyt en tilaa. Paitsi kuukauden sarjisekstraa.

– sarjakuvamakusi ei ole Aku Ankka Karvinen tms vaan enemmän tyyliin Robert Crumb Tenavat Kamut
Aku Ankka määrää, Mikki Hiiri haisee.

– et ole allerginen monille asioille. Et sairasta diabetestä tuberkuloosia Downin syndroomaa Aspergerin syndroomaa liikalihavuutta jne
En, en sairasta. Tubi? Milloin viisumisi erääntyy?

– et käytä sanaa varattu; jos rakastat jotakuta & hän rakastaa sinua niin miksi siitä pitäisi käyttää sanaa josta tulee mieleen että joku on huussissa sisällä kököttämässä & ovi on säpissä mutta ehkä kohta aukeaa
Heh. Sana ei assosioidu mielessäni negatiivisesti mutta ei kuulu aktiiviseen sanavarastooni.

– et käytä sanaa eksä; jos olet joskus rakastanut jotakuta & hän sinua niin miksi käyttäisit hänestä milloinkaan sanaa josta tulee mieleen raksilla merkattu kaadettavaksi tarkoitettu puu jossain korvessa
Kts. edellinen.

- et ehdota että treffeillä mennään elokuviin/kahvilaan. Ihmisessä jonka kanssa ei uskalla sopia muuta kuin että "nähään vaan jossain" niin eipä sellasessa sitten varmaan mitään potentiaaliakaan näe. Jos ei potentiaalia näe miksi edes tavata
Kts. edellinen.

- et ole h-tajuinen siten kuin 100% ihmisistä on, eli nauravat vitseille. Jos sinulle kertoo jotain hauskaa, niin reboundaat jotenkin, jatkat hauskuutta johonkin suuntaan, reagoit jotenkin uudella idealla, osaat antaa jotain takaisin. Ei niin että kerron sinulle jotain ja sitten hymyilet/naurat/hymähdät. Mieluummin labyrintti, kuin umpikuja
Nauran hyville vitseille.

– empatiakyky moraali sydän sielu lämpö hyvyys ja vetovoimaa joka ei riipu meikeistä tai kireistä/paljastavista vaatteista
Mo-raa-li?

– et tervehdi ihmisiä moi-sanalla. Vaan kuulut Marsin tuolta puolen saapuviin hei-kansalaisiin. Et ole tekopirteänuorekas.
Voin tervehtiä.

- et käytä netissä jutellessa seuraavia "sanoja": aijaa jaa aha just hä häh tä täh jtn mtn
Voin käyttää.

– pidät pinaattikeitosta kalakeitosta mämmistä piimästä
Kalakeitto menee. Muista en pidä.


- yhdellä sanalla voisin laittaa tällaisen johtolangan: sähäkkä. Eli se mitä olet&ajattelet&sanot&teet&miltä näytät&miten toimit&miten leikkaat ruisleipää niin siinä on vahvaa persoonallista tunnetta, eli lämpöä&asennetta&voimaa&syvyyttä, sisälläsi on hehku, niin kaunis&aito että erottuu kauas
Olen sitä vaille säteilevä että Säteilyturvakeskus pyysi minut Olkiluotoon testatakseen että onko se betoni sitä mitä tilattiin.

- Beethoven
?

Ei tämä ollutkaan ihan niin hauskaa kuin luulin.
(Toim. huom: kirjoittaja elää onnellisessa parisuhteessa.)

Zen ja ompelukoneen kunnossapito

Tämä on säilöntää. Teksti on kirjoitettu jo ajat sitten.

Sain kuningasidean: huollan ompelukoneen. Koittakaa tekin!

1. Otetaan ompelukone esille

2. Luetaan käyttöohjetta kokeiluluontoisesti

3. Avataan ruuvit, irrotetaan kaikki liikkuvat osat

4. Ruiskutetaan lukkoöljyä jokaiseen metalli- ja muoviosaan mikä koneesta löytyy. Käyttöohjeessa neuvottiin käyttämään Singer-ompeluöljyä ja rasvaa, mutta tähän ei kannata lähteä. Lukkoöljy on ihan yhtä hyvä vaihtoehto.

5. Laitetaan jäljelle jäänyt varaosa talteen. Tiedä milloin sille löytyy käyttöä.

6. Kytketään ompelukone verkkovirtaan. Huolehditaan että jaloissa pyörii koira helpottamassa ompelutoimenpidettä.

7. Etsitään kokeilutilkku. Mielellään hyvin pienikokoinen.

8. Tihrustetaan lanka jokaisen pyöreän, liikkuvan osan läpi. Käyttöohjetta voi jälleen silmäillä, mutta ei kuitenkaan orjallisesti noudattaa.

9. Aloitetaan ompelu. Etsitään käyttöohjeesta kohta "poljin ei toimi kuin murhaavalla voimalla, kone ääntelee pahasti ja tekee huonoa ommelta".

10. Katkaistaan jumiutunut alalanka sivuleikkureilla.

11. Todetaan että lanka puolalla on pahasti katkeillut. Irrotetaan katkenneet langanpätkät.

12. Astutaan koiran virtsaan. Ilman sukkia.

13. Väännellään erilaisia säätimiä jotka vaikuttavat ompeleeseen, langan kireyteen, kuun asentoon ja naapurin kissaan. Ompeleen tulee tämän jälkeen muistuttaa inkojen nuolenpääkirjoitusta.

14. Poljinta painetaan voimakkaasti. Alalangan tulee jälleen kiertyä puolan ympärille.

15. Todetaan ompelu huonoksi harrastukseksi. Etsitään koneesta "self destruct"-nappi. Irvistellään käyttöohjeen mahtaileville kuville tyytyväisistä ompelijoista ja pöyhkeilevistä napinlävistä, koruompeleista ja sohvatyynyistä.

Paha Ikea

Ikeasta kuulee paljon pahaa sanaa. Hyi, halpaa massatuotantoa!
Tässä sotkien iskujen askojen luvatussa kaupungissa tuo vähän hämmästyttää. Siis minun kotinihan on sisustettu sillä lastulevysonnalla mitä nuo tusinaliikkeet myyvät. Ei siksi että lastulevy erityisesti miellyttäisi. Muutettuakin on tullut noin kahden vuoden välein, eikä ole toistaiseksi harmittanut että en saa jokaisessa muutossa kieräyttää selkääni kokopuista kalustoa.

Mutta, ihan tosissaan, mikä niissä Ikean kalusteissa on niin kamalaa? Halpoja, laaja valikoima ja huomattavasti paremman näköisiä kuin ne mitä isä ja poika mainostavat.
Hei rili hei, kumman ottaisit ennemmin:

99 euroa












Vai:
[edit: Tässä oli joskus kuva sotkan lasivitriinikirjahyllystä, hintaa 193 euroa. Sittemmin kuva katosi mystisesti. En jaksa etsiä uutta, mutta osaatte te kuvitella. Jos ette osaa niin käykää jollain kylässä. Ne ovat vallanneet useita koteja. ]

Viimeinen

Blogataanpa sitten viimeistä kertaa tälle vuodelle. Tämä ei siis ole mikään apokalyptinen viimeinen kyynel bloggaukselleni.

Uuuden vuoden vaihtuminen on kumma juhla. Koskaan en ole juurikaan sitä juhlinut, paitsi lapsena oli kivaa kun oli raketteja ja hyvää ruokaa. Sittemmin onkin tehty töitä, töitä ja töitä vuoden vaihtuessa. Teininä tuli lie jotain törttöiltyä parin oluttölkin voimin. Nyt on kertakaikkinen kriisi: mitässitäoikeentekis? Baariin ei, mökille ei sattuneesta syystä kykene, kotona kökkiminen tuntuu typerältä tässä lähiöjytkeessä.

Vaihtuuhan se vuosi ilman juhlimistakin. Mutta pienimuotoista ruuanlaittoa ja raketin poksauttelua saattaa tänään olla ohjelmassa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, vuosi 2005 kuittaa.

Talvi?

Luulisi että näillä leveyksillä saa nauttia talvesta. Pimeyshän täällä on sitä lajia että olo on kuin napapiirillä, mutta siitä korvauksena saa sitä saatanan lunta.
Niin ei! Juuri kun sattumoisin en ole vuokrakaksiossani nautiskelemassa hiutaleen perkeleiden tanssista ja nauramassa partaani lumitöiden tekijöille, sataa lunta. Sellaista lunta jonka kuutiopaino ylittää minkä hyvänsä normin. Lunta joka painaa auton lasitkin lommolle, puiden oksat maahan ja kastelee housunlahkeet.

Seuraavana aamuna se on tietenkin sulanut.
Sitten kun vielä saa kissan perspuolen kahvikuppinsa päälle niin on tämä melkein kuin lotossa voittaisi.

Kysely

Rakas lukija,
olen utelias. Kuka lukee minua? Mitä mieltä? Mistä löysit? Suosikkiteksti?
R.S.V.P. kommentteihin.

Anna meille meidän realitymme

Mitäs läksit!

On se niin mukavaa katsoa realitya. Big Brotheria, Vaimoja vaihdossa, Idolsia, Sillä silmällä...
Siellä on ihan tavallinen ihminen ihan tavallisena, mutta onneksi se on itse läksinyt sinne ohjelmaan. Eihän sitä muuten voisi kritisoida ihmisten ihan tavallisista ominaisuuksista. Siinä lentää sipsinmurut ja sylki kun sohvanpohjalta tuomaroidaan. Läski! Ruma! Hirveet vaatteet! Hyi miten noilla voi olla noin sotkuista!

Radio Cityllä on kilpailu nimeltään "muuten ihan kone mutta välillä vähän käsi".
Sinne saa ilmiantaa ystävänsä. Satuin kuulemaan kun joku oli ilmiantanut ystävänsä vessanpöntön korjaamisesta kynsileikkureilla ja keittiöremontin kestämisestä. Oi viihteen loisketta! Siinä sitten saatiin hyväntahtoisesti nauraa "vähän käsi"-tyypille. Saihan se sentään siitä palkinnoksi Leathermanin. 96 euroa tuli siis maksua tästä julkisuushuoraamisesta. Halvalla menee, sano.
Missä on laatuviihde ja karikatyyrit?

Mä haluan

ja tarvitsen:

-television, ja sen lisäksi uuden tv-tason
-auton
-kahvinkeittimen, vanha on jo vanha ja tippalukko ei toimi koskaan. Pari pisaraa jää aina vaanimaan ovelana että otan kannun pois.
-pesukoneen. Ei lähde tuolla vaatteet puhtaaksi.
-puhtaita mattoja
-uuden kännykän. Akku tyhjenee valon nopeudella, ja lataus on muka puolessa tunnissa valmis.
-ompelukoneen. Tai nöyrän ja ilmaisen ompelijan.
-uuden kirjahyllyn. Ei mahdu enää kirjat tuohon vanhaan.
-uuden tietokoneen. Tehokkaamman, paremman ja enemmän muistia omaavan.

Tule joulupukki, tule.

Akkamainen kosto

Antisupersankari nimeltä akkamainen kostaja vituttaa.
Jos löydät akkamaisen kostajan töistä, harrastuksesta tai sosiaalisesta lähipiiristäsi, ryhdy välittömiin toimiin sen eliminoimiseksi.

Näin löydät akkamaisen kostajan:

Sukupuoli: nainen tai mies. AKmaisuus ei ole sukupuolisidonnaista, valitettavasti.

Tuntomerkit: antaa itsestään empaattisen ja ymmärtävän kuvan. Tilanteen mukaan joko mielistelee tai pätee.

Päämäärä: AK:n todellinen päämäärä on että ihmiset rakastaisivat ja hyväksyisivät. Nurinkurisesti hän kuitenkin tekee kaikkensa että tämä olisi mahdollisimman vaikeaa. Joten sekundääripäämäärä on saada kaikki katumaan sitä, etteivät he palvo AK:n napaa tunnetun maailmankaikkeuden keskipisteenä.

Voimakkain piirre: Muistuttaa piikittelemällä jostain mikä on jo mennyttä, todella mennyttä ja mielestäsi jo ajat sitten sovittua. Saa muut tuntemaan syyllisyyttä omista epävarmuuksistaan ja virheistään.

Akkamainen kostaja on pahimmillaan puolisona, esimiehenä tai muuten vallan kahvassa. Jos löydät AKn edellämainituista paikoista elämässäsi, juokse äläkä katso taaksesi.

Perkele

"Moi, sitä mä vaan tässä soittelin että onko sulla ihan tarkoituksella toi superpakastus päällä?"
"Mikä helvetin superpakastus?"
"No se on toi oranssi kytkin. Se kato tarkottaa sitä että pakastin toimii koko ajan täysillä."

Sähkölaitos lähestynee piakkoin iloisella yllätyksellä. On superpakastettu jo reilu vuosi.

Ootteko sellaista sanontaa kuulleet mikä sanoo että mikään helppo ei ole tavoittelemisen arvoista? Tai sitä että no pain, no gain? Tai että mikään ei ole ilmaista? Tai tai tai?
Pitäisikin paikkansa, mutta kun vaikeat asiat osoittautuvat yleensä juuri niiksi joita ei olisi kannattanut tavoitella. Pari helkkarin päivää jos erehtyy olemaan euforiassa että onpa elämä helppoa ja stressitöntä niin jo tulee muistutus että sateenkaaren päässä on oikeasti rekkalastillinen paskaa.
Ja ei, en puhu nyt pakastimesta.
Talviunet pitäisi olla lakisääteinen juttu. Viimeistään lokakuun puolivälissä pitäisi vetää unta kuulaan ja herätä joskus huhtikuussa.
Itkis, nussis, näkis kuolemanunet.

Heikko elämä

Voi saatana tätä aamua.
Voi saatana eilistä iltaa. Sulatin pakastinta. Muutaman ensimmäisen sulatustunnin ajan olin lähes hilpeän reippauden vallassa. Hyvä etten laittanut tiedotetta päämedioihin että huomio huomio, minä sulatan pakastinta.
Paskaa hommaahan se, mutta on tehtävä mitä on tehtävä jos ylimmäinen laatikko ei enää avaudu.
Soveliasta olisi tosin selvittää, että mitä nappuloita pitää painaa että pakastin ihan oikeasti lopettaa sen pakastamisen ja alkaa sulaa. Ei olisi ehkä tarvinnut kykkiä puoli kolmeen asti hakkaamassa niitä jääkimpaleita irti. Kyllä harmitti etten omista kuumailmapuhallinta.

Aamulla olin ihan uskomattoman väsynyt. Ja mitä löydänkään keittiön lattialta? Verta. Ei, en viiltänyt pakastinangstissa itseäni, vaan laitoin pakastimen liian pienelle. Paskat ne lihat siellä jäätyneet.
Aamu oli sitä pudota-voileipä-valkealle-paidalle-kahvitilkan-kanssa-lajia.
Ja olin tietysti myöhässä. Sehän se pelastaa aamun kuin aamun.

Linkitetäänpä nyt sitten uusimpia lukemisia.

Kuka teki huorin?
Teksti valokuvauksesta oli kerrassaan valloittava. Me likes.

Tää on nyt tätä. Ihminen, joka tunnustaa käyttävänsä korvatulppia lasten mekastaessa ei voi olla paha. Myötäelin vahvasti sohvaepisodinkin.

Siinä. Tämä päivä ei lopu koskaan. Ja tietysti unohdin tarpeelliset paperit kotiin. Taas.

Yllätys

Ei sinutella päivitti! Whoa! On tätä odotettu.
Vähän aikaa sitten keskusteltiin kovasti totuuksista. Ovatko blogit totta vai tarua? Seurataanko blogia jos se osoittautuu valheeksi?
Olin yllättynyt siitä, kun sinuttelija paljastui proosaksi. Oma epäilyni oli, että k.o blogi on "jälkijunassa", kirjoitettu paljon tapahtumien jälkeen ja vähitellen tullut nykyhetkeen.
Mutta hiton hyvää proosaa, sano. Olisihan siitäkin voinut jotain päätellä että sivuilla lukee palaute ja sähköpostiosoite perässä.

Mielestäni tässä ei kuitenkaan ole kyse valehtelusta, tai siitä mitä vasta velloneessa keskustelussa sillä tarkoitettiin. Bloggaajissakin on varmasti niitä, jotka värittävät todellista elämäänsä hienoilla tapahtumilla. Murukahvi muuttuu latteksi ja osa-aikainen työ Ärrällä myynnin ja markkinoinnin ammattilaiseksi.
Onko moisesta syytä suuttua? Ei, mutta se vähentää kyllä sympatioita tällaista ihmistä kohtaan. Asia erikseen ovat sitten patologiset valehtelijat, joilta ei kerta kaikkiaan irtoa toden sanaa.
Huh, teinköhän nyt sen mitä nimenomaisesti ei ollut tarkoitus ja aloitin koko keskustelun uudestaan... Tuskinpa. Mutta odotan sinuttelijan uutta päivitystä innolla.

Viikon nauru: "Seksi on kuin itkeminen: jos sen tekee kunnolla, se ei ole kaunista"

Viikon viha: "Lapset kun tuota [Niiskuneidin ääntä Muumeissa] kuulee koko ajan niin vähemmästäkin rupeavat pornoilemaan aikaisemmin kuin ennenvanhaan."

Liikaa

Joitain asioita tulee tehtyä yksinkertaisesti liikaa.

-tupakointi. Pakkomielteistä pahin.
-puhuminen. Aina ja joka paikassa pitää suunsa avata! Voisihan sitä olla hiljaakin joskus.
-murehtiminen. Sanomiset, tekemiset, tulevat tapahtumat. Hedelmätöntä itsensä piiskausta.
-asioiden jättäminen rästiin. Lisää edellistä.
-shoppailtua. Ving-ving sanoo pankkikortti. Harvoin kyllä mitään tarpeetonta.
-heitettyä tavaroita pois. Inhoan kaikkea ylimääräistä rojua. Roskiin, roskiin, roskiin.

Haastan Neiti Minkkistä kertomaan omansa.
Onko tämä nyt se semmoinen meemi?

Fifi

Riemastuin koittamaan fifin tekemistä. Lankana 7 veljestä. Lanka loppui, purin keskeneräistä työtä ja laitoin langat suoristumaan. Sillä aikaa oli mukamas hillitön hinku neuloa. Ja kaupasta oli tarttunut mukaan koon 8 puikot ja Novitan Teddyä. Eli ei kun toista työtä aloittamaan, kun muutenkin olen niin hyvä jättämään noita neulomuksia kesken.

Nyt ei sitten huvita tehdä loppuun tuota veljeslangasta aloitettua. Se on ruma ja karkea tuon pörröisen teddyn rinnalla. Edistyykin niin paljon hitaammin! Saas nähdä kuin ämmän käy. Tosin äkkiä loppui lankakerä, joten nyt voisi tehdä tuota rumaa ja karkeaa.

Kummallista miten jokaiselle asialle löytyy määritelmä netistä. Jokaisesta asiasta tehdään syndrooma ja tukiryhmä. Liian tervettä porukkaa kun pitää keksiä sairauksia.

It's Miller time!

Sin City!
Olin hieman epäilevä tätä rainaa kohtaan. Mainosten perusteella vaikutti "pimeältä" elokuvalta, siis sellaiselta missä tekisi mieli kaivaa taskulamppu ja tuijotella sen kanssa raina läpi. Että näkisi mitä siellä tapahtuu. Mutta toimii, sarjakuvamaisuus. Eikä haittaa vaikka nauraa juuri niissä väärissä kohdissa.

Williksen Bruce ja Rourken äiteen vesa on sitä vaille kovaa miestä ettei edes oksainen puu. Ampukaa, räjäyttäkää, ajakaa autolla päälle niin pojat eikun porskuttaa. Kuulostaa b-luokan toimintapätkältä mutta ei. Ironisempaa, tyylikkäämpää, parempaa. Hienoja autoja, helvetin rumia miehiä ja kauniita naisia.

Pientä miinusta siitä että naiset ovat niin kuin leffoissa usein: hommataan itsensä pulaan, mutta pois kiipelistä päästään vasta kun äijät kertoo että nyt teherähän tällä tavalla. Mutta näytti se vaan hyvältä, tämä leffa.

Paheet

Nuo ilahduttavat ja inhimilliset.
Liian täydelliseltä vaikuttavat ihmiset ovat pelottavia. Yleensä vieläpä jollain tavalla uskomattoman kieroutuneita.
Eläköön paheet!

Alkoholi esimerkiksi. On jostain syystä syntiä sanoa että viinan juominen rentouttaa. Joskus sitä nyt vaan on mukava tintata pari päivää putkeen. Ei huolta huomisesta, joka onkin sitten sitä vaille ankea että olisi sietänyt huolehtia.
Mutta miksi sitä viinaa sitten saisi sanoa juovansa? Maun takia? Onhan se hyvääkin, tai jos ei ole niin kannattaisi juoda jotain muuta.

Mutta on hyväksyttävämpää sanoa rentoutuvansa urheilemalla, lukemalla tai vaikka pannulappuja virkkaamalla. Toki sitä harrastamalla rentoutuukin. Mutta jos myös viinalla, tupakalla ja shoppailulla niin miksi ei? Mutta eihän se ole ollenkaan evankelisluterilaisen kidutuskaavan mukaista. Kärsi niin kruunusi kiiltää. Yhh.

Taidanpa juoda yhden oluen.

Loppuun päivän linkkivinkki:

http://everyhit.com/dates/

Syntymäpäivänäni
The Number 1 single was:
David Bowie - "Ashes To Ashes"

The Number 1 album was:
Roxy Music - "Flesh And Blood"

Mikä lie tuokin Roxy Music.

Kuuma

Kuuma, aivoja sulattavan kuuma.
Ilma ei liiku. Töissä halailin vesipulloa ja ajattelin kummia. Housut liimaantuivat hetkenkin istumisen jälkeen ihoon kuin elmukelmu juustoon. Kotimatkalla heitin kengät pois, ja tallustelin paljain jaloin. Asvalttikin oli kuumaa, mutta silti kävelykelpoista. Autossa se vasta kuuma olikin.
Eikä tässä lähistöllä ole sellaista lätäkköä missä minä haluaisin uida, tai missä sekä haluaisin uida että voisin viedä vielä koirankin sinne.

Jääpaloja. Paljon jääpaloja. Ja kananmunanpaistoa auton konepellillä.

Muuten taas elämä näyttää kummia puoliaan. Mihis sitä hiihtäis?

Ollaan hiljaa, saadaan jänis

Tuntematon sotilas kahlattu läpi näin kesän iloksi. Ei nyt ihan niin vaikuttava kuin Pohjantähden alla, mutta hyvä saaga kumminkin.

Ihan näin nomen est omen-hengessä:
Asioita jotka saavat minut vihaiseksi

Alennusmyyntien tarjonta. Siellä ei ollut mitään, ei yhtään mitään! Kamalia kuoseja, hirveitä värejä, teinihilipatihippaarytkyjä.

Oulun murteen käyttö mainoksissa. Vähällä oli ettei katkennut verisuoni päästä kun Stockmannilla mainostettiin "oululainen ihiminen"-paitaa. Järki karkaa noiden oulismien kanssa. Boikotti napsahtaa samantien jos jotain lafkaa mainostetaan ookkonää-aloituksella.

Sää. Hikoilin kaksi viikkoa päivät sisätiloissa, auringonpaistetta kaihoisasti tuijotellen. Nyt sitten sataa kahta vaille räntää ja tuulee.

Kesäpässit. Palvelualat ovat kansoittuneet kaiken maailman kesäesoilla. Saa olla uusi, saa olla tietämätön, mutta onko pakko vanua ympäriinsä kuin märkä rätti ja vastailla hiiitaaasti venytellen asioihin vastoin parempaa tietoa?

Autoradion toimimattomuus. Voi kuinka minä toimivasta autoradiosta iloitsinkaan. Sitten joku kusiuuno katkaisi antennin. No eipä hätiä mitiä, toimiihan se kasettisoitin sentään vielä. Johan tokeni sekin kun tarpeeksi kauan pyörittelin kasetteja siinä. Ostin adapterin jolla saan rakkaan muvoni kiinni kasettisoittimeen. Paskat se toiminut. Hillitön kohina ja vasta kun volyymit laittaa kaakkoon, voi erottaa pienen piipityksen sen infernaalisen kohinan alta.

Irwinin biisit. Näitä ei voi kuin vihata. Ryysyranta. Rentun ruusu. Poing poing. You name it, I hate it.

Kommenttia kommenttiin

Tearcandy kommentoi defenssitekstiin. Vastataanpas tähän. Kursiivilla kirjoitetut lainauksia kommentista.

Anteeksi, en ole hetkeen seuraillut. Mutta niin; oletteko te tietoisia, että 12 vuotiaat kulkevat säteissä kertoen olevansa Sinkkuja? Jos siinä iässä mainostaa olevansa sinkku, on ihan se ja sama, että onko sitä ylipäätään aikuistumassa vai mitä sitä on tekemässä.

Hmm, en tiedä mitä ovat säteet. En ole tietoinen. Enkä ymmärrä että mitä tällä ajetaan takaa. Muistan ainoastaan, että jo ala-asteella "seukattiin", mm. siten että kaveri kysyi sen toisen kaverilta että "alaksä oleen ton kaa?". Sitten "alettiin oleen", eikä tuore pariskunta välttämättä edes puhunut keskenään ennenkö "meni bänks". En silti usko että maailma kaatuu siihen jos mitä 12-vuotias lapsi sanoo.


Kyllä, vanhempien pitäisi valvoa, mutta lasten tulisi itsekin ajatella. Ei pidä uskotella että "ei se ole sinun syysi että sinut raiskattiin", jos itse on korostanut rintojaan ja stringit-lantiofarkut yhdistelmällä esiintynyt miehille; se on tasan tarkkaan heidän syynsä. Ei sillä, että hyväksyisin miesten käytöksen, en toki, mutta ei sitä tarvitse itseään tyrkyttää.

Että ihan korostanut rintojaan! Ja stringit-lantiofarkut-yhdistelmällä esiintynyt miehille! Ristiinnaulitkaa moinen huora!
Totta helvetissä jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Jokainen kärsii myös seuraukset itse. Mutta että vain tietynlainen pukeutuminen oikeuttaa koskemattomuuteen, huh huh.

Jos lapsi on rannalla, uimapuvussa, pitäisikö sen ajatella että mitä jos pedofiili nyt tulee ja hyökkää? Lapsi ei ole aikuinen, eikä häneltä aikuisen käytöstä voi vaatia. Järkeä voi, ja pitääkin. Mutta ei aikuisen vastuuta. Pukeutumista ja käytöstä tulee luonnollisesti valvoa. Mutta tuon syyttelyn voisi minun puolestani tunkea sinne missä ei kuu kumota eikä auringonsäde tavoita.

Ja korostettakoon; on niitä, jotka tulevat raiskatuksi ilman omaa syytään. Oikeasti.


Wou! Ihanko totta? Ihanaa! Miten jaloa!
Minkäköhänlainen se olisi se oikea naisen käytös, jolla olisi oikeutettu koskemattomuuteen?
Taidanpa pitää kiinni omastani, ihan tällä käytöksellä. Mutta sitä ennen lähden oksentamaan.