Hiljasta on ollu

Mulle tuli ihan mielettömän paljon tosi hyviä ideoita blogiteksteiksi.
Mutta ne tuli yöllä, tarkemmin sanottuna viime yönä, enkä mä jaksanu nousta ja kirjottaa niitä ylös.
Ehkä muistan ne kaikki myöhemmin.
Nyt tulee vaan mieleen se, että ehkä jossain välissä bloggaan tuosta myrskystä, tai oikeastaan sen uutisoinnista. Ja Caitlin Moranista. Siis sitte ku mää jaksan. Nii sitte heti bloggaan.

Jos syöt älä syö

Lainasin kirjastosta Kaisa Jaakkolan "Hormonidieetti"-kirjan.
On kiva lisätä omia ruoka-ahdistuksia ja lukea että mistä erilaisissa ravintofasismeissa on kysymys. Kun poimii sopivasti tietoa kaikista mahdollisista paleo-vhh-lentoemäntä-superurheilija-valtionvirallinenruokasuositus-paleteista, voi pian lopettaa kaiken syömisen ja elää valoravinnolla.

Tai, (vuosia kokeilemani ja hyväksi havaitsemani), tupakalla ja kahvilla.

Toinen mieletön bonus on ihmisten ruokahalun vähentäminen ja mielen pahoittaminen kun voi millä hyvänsä eväsretkellä luetella tuomion enkelin synkällä varmuudella kaikki senhetkisiin eväisiin liittyvät epäterveellisyydet. Ilon vittuilun kautta!

No. Kaisa Jaakkola antaa yhtä jos toista vinkkiä arjen ruokavalintojen parantamiseen. Joistain kohdista tulee kuitenkin mieleen, että onkohan nyt mopo jo rotkossa. Esim: "4. Vältätkö kaloripitoisten juomien juomista aterioiden välillä (kahvi/tee maidon tai kerman kera)?"

Huhhuh. Että tuota. Katsotaanpa.
Jos kiskaistaan oikein tolkun termosmuki sitä kahvia, eli 3 dl mustaa kultaa ja 0,5 dl kevytmaitoa, kerätään kaloripottiin 27 kcal.Siitä 10 kcal on hiilihydraatteja, 10 kcal proteiinia ja 7 kcal rasvaa.

No entäpä tee?
2 desilitrassa teetä on 1 kcal. Yksi! Mutta olihan siinä se maito, tuo salakavala lihottaja. Laitetaan sitä vaikka kaksi ruokalusikallista, enempihän jäähdyttää jo koko motin. Tulokseksi saadaan huikeat 11 kcal.

Kyllä on saletisti niin, että nämä kun jätät pois niin jenkkakahvat sulaa kuin itsestään.

Jaakkola ei pelkää käyttää rautalankaesimerkkejä.
Kirjassa kerrotaan siitä, miten tärkeää on saada oikeanlaisia suolistobakteereja, probiootteja. Lisäksi probiootit tulee nauttia elävinä, eli pakkaus tai säilytys ei saa tuhota niitä.

Tämä on ilmeisesti vaikea asia. Tosi tosi vaikea asia. Käsi ylös ne, jotka eivät tajunneet, olihan tässä aika paljon sulateltavaa (yes, pun intended!).

Teidät on huomioitu. Teille on selvennetty.
Nimittäin sivun mittaisella esimerkillä siitä, miten ei kannata ostaa kultakalaa jos haluaa vetokoiran. Siis sivun. Tarinassa kerrotaan, miten kerrot ystävillesi tarvitsevasi lemmikin, menet eläinkauppaan, menet kenneliin... Mutta vihdoin, per aspera ad astra, saat sen huskyn. Eli probiootin. Eli voitto! Mitä, eikö aasinsilta toiminut?

Eipä sillä, uskon ihan vilpittömästi että kirjassa ja menetelmässä on hyvääkin. Mitäpä huonoa voisi seurata siitä, että vaihtaa ruokavaliostaan asioita puhtaampiin ja terveellisempiin.

Totta puhuen kirja on saanut myös oikeaa, faktoihin (ei ilkeämieliseen leukailuun) perustuvaa kritiikkiä. Myös asiavirheitä on vino pino, mutta kenenpä ensimmäisessä painoksessa ei olisi. (mm. kaurassa on gluteenia, elimistö ei voi valmistaa proteiinia).

Kritiikkiä niiltä, jotka jaksoivat tehdä taustatyönsä vähän paremmin kuin *kröhöm* eräät; Kemikaalikimara
Varpu Tavi
Terveyssatama

Ja niille, jotka haluavat probiootteja, lukekaa tästä; Gefilus vs. Antabus Miia Nuutila Actimel.

Bara liv

Aihe alkaa olla jo puhkikaluttu ja kaikin puolin passé, mutta koska minulla on asiaa (TM) niin tästäpä kirjoitan.

Ei, aihe ei ala k:lla eikä p:llä vaan v:llä. 

V niin kuin Vain elämää.

Kukapa ei tietäisi mitä tuon ohjelman formaattiin sisältyy. Se innosti (ainakin) kaksikin artistia kritisoimaan ohjelmaa ja sen sisältöä. Kaukon ja Jounin epäonneksi tilanne oli seitsemän kahta vastaan.

Kaukon "en ole koskaan tehnyt biisiä koska mummo on kuollut vaan koska oli pakko" ja Jounin "paska on paskaa" (kas näinpä se saatiin tämäkin päivänpolttava aihe tähän mukaan!) kommenttien motiivia on vähän vaikea löytää. Arvelivatko, että heidän fanijoukkonsa innostuu ohjelman morkkaamisesta ja ostaa enemmän levyjä? Vai pitikö pihlajanmarjat määritellä vaikka kukaan ei niitä tarjonnutkaan?

Varsin ikävää muuten, että Kauko Röyhkän on ollut pakko.

Televisiostahan tulee huomattavissa määrin vaikka minkälaista ohjelmaa. Siitähän tietysti saa sanoa mielipiteensä. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että nämä kritiikit tulivat niiltä ketkä saavat leipänsä musiikista. Tällaista olisin ennemmin odottanut vaikkapa seiskan tai muun vastaavan julkaisun toimittajalta.

Nähdäkseni ohjelman suosio perustui nimenomaan artisteihin. Heidän uraansa, teoksiinsa, kertomuksiinsa. Aika hyvä paikka taiteilijalle esitellä tuotantoaan. Ja katso; ihmisiä kiinnostikin enemmän musiikki ja tarina sen takana kuin se, kuka vilautti, juopotteli, tappeli tai jätti ja petti.

Tuotantoryhmä on tietysti omalla laillaan ohjaillut sitä, mitä sanotaan ja tehdään, mutta ainakin katsojalle jäi kuva, että artisti kertoi mitä halusi. 

Aika monelle avautui se, että musiikki voi olla hyvää vaikka genre ei niin koskettaisikaan. Tietysti seassa oli luokattoman huonojakin tulkintoja, mutta uusina sovituksina moni kappale sai aivan erilaisen merkityksen.

Tämän luulisi olevan kaikille artisteille kannattavaa. Arvostetaan musiikin tekijää, halutaan kuulla mitä on biisin takana eikä nähdä tähdenlentoja jotka luukuttavat kertakäyttöhittejä. Hittejä joiden takana on voittoa mieluusti maksimoiva koneisto. Eipä sillä, etteikö tämänkin ohjelman tekijöillä olisi pari dollarin kuvaa vilahtanut silmissä, mutta onko se kuitenkaan väärin jos suosiosta saa palkkion.

Sikäli mikäli ohjelma vaikutti turhan siirappiselta joidenkin makuun niin so be it. Mutta voihan siihen reagoida muutenkin kuin morkkaamalla koko ohjelman, siihen osallistuneet artistit tuotantoineen ja katsojat kaupan päälle.

Käyttäkää nyt hitto soikoon hyödyksi sitä tietoa, että ihmiset ovat kiinnostuneempia työstänne kuin vaate- tai baarikaapin sisällöstä.

Enhän mä siis muuten tätä tänne, mutta kun Seiskan "postia julkkikselle" ei taida julkaista näin pitkiä tarinoita.

Ehkä tän voisi tiivistää 160 merkkiin:

Hyi Kauko ja Jouni kun haukuitte mainiota Vain elämää-sarjaa. Varmaan olette vain kateellisia. T. Pienviljelijä Pielavedeltä.

Alitajunnasta

Writer's blockin estämiseksi on hyvä julkaista ihan mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Ja mikäpä sille parempi ammennusastia kuin oma alitajunta, eli omat unet.

Viime yönä näin unta, että olin Alvar Aallon kanssa sillai intiimisti. Alvar oli aika nuori mies, ottaen huomioon että hän on syntynyt jo 1898. Ja sen lisäksi vielä kuollut vuonna 1976. Nuoren lisäksi Alvar oli unessa komeakin, joskin vähän persjalkainen. Unessa mietin että niinhän se olen minäki, että ei tässä nyt sovi kritisoida.

Alvar oli hieman huolissaan siitä, että haluni intiimisuhteeseen johtui hänen kuuluisuudestaan arkkitehtina. Mietin että onpa epävarma mies. Koitin rauhoitella Alvaria kertomalla asuneeni hänen suunnittelemassaan talossa. Siitäkö Alvar riemastumaan; hinguin siis ilmaista remonttisuunnittelua. Jännästi ei voi edes unissa olla mun suhteet yksinkertaisia.

No, Alvarin kanssa viikonlopun vietettyäni jouduin käymään kaivoksessa jossa oli ollut tulipalo. Työskentelin sille firmalle, joka omisti kaivoksen ja oli jokseenkin epämiellyttävää änkeytyä sinne kaivokseen, jonka turvallisuudesta ei ollut varmuutta. Mutta eipä vähän mitään; sama firma omisti myös tavaratalon ja sielläkin vierailtiin. Tavaratalo oli tietysti rakennettu kaivoksen päälle. Yhtäkkiä, kesken autiossa tavaratalossa käyskentelyn, valot sammuivat ja maa alkoi järistä. Luulin että maanjäristys, vaan eipä suinkaan. Kääpiöterroristiryhmä (ne eivät olleet lyhytkasvuisia vaan jonkun sortin menninkäisiä) oli siepannut meidät linja-autoonsa. Siitä sitten. Tavoitteena ei ollut saada lunnaita, vaan viedä meidät töihin johonkin maanalaiseen maailmaan.

Mutta onneksi mulla oli takana se hekumaviikonloppu Alvarin kanssa.

Hei blogger.com

Hei vaan hei. Liittouduit googlen kanssa joku aika taapäin. En pitänyt siitä. Sopeuduin kuitenkin. Ennen oli muotia olla anonyymi. Nyt jokainen bloggaaja tulee rytinällä kaapista facebook-ryhmissä. Minä olen edelleen vanhan liiton naisia.

Joka kerta kun kommentoin postauksia, tunnen hetken ajan kihelmöivää jännitystä: tuleeko kommentti kumminkin sillä google-tilitunnuksella joka kertoo oikean nimeni, vai tänä supersankarihenkilöytenä? Siinä nimittäin saattaa lukea "sinun täytyy kirjautua sisään", mutta siitä huolimatta voit olla jo kirjautuneena sisään.

Clark Kent sentään saattoi katsoa että kummat vaatteet sillä oli päällä, ennenkö astui ulos puhelinkopista.

Googlen slogan on "don't be evil". Siitä huolimatta ne tallensivat vuosikausia käyttäjiensä hakuhistoriaa. Mutta unohtivat kertoa siitä käyttäjille. Sitten kun menit poistamaan sitä hakuhistoriaa, piti ensin katsoa että onko siellä mitään. Ruudussa oli myös nappi "poista käytöstä". No, tarkistuksen jälkeen historian tallennuksen sai ainoastaan "pauselle", ei enää pois käytöstä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Sitkeästi sinä, Blogger, haluat kysellä puhelinnumeroani. Koska, well, jotenkin se liittyy siihen että tunnukseni voitaisiin varastaa ja se ei ole tarpeeksi suojattu. En kuitenkaan halua liittää puhelinnumeroani käyttäjätunnukseeni. En keksi miksi haluaisin liittää puhelinnumeron käyttäjätunnukseeni.

Nyt kun menen ja kommentoin jonkun kivan ystäväni blogikirjoituksia, kysyt aina sitä puhelinnumeroa. Ja kuin kunnon pakkien antaja ainakin, klikkaan "tallenna ja jatka". Mutta sinä, persetin Blogger, loukkaannut ja annat errormessagen. Kommentti katoaa. Selaimen back-näppäin ei auta. Minua suuresti harmittaa ja sydämelleni käy.

Blogger, get over it. You're not getting my number.

Stand up Finlandia

Kävin katsomassa Stand up Finlandia-kiertueen esityksen. Lavalla Pekka Jalava, Tommi Mujunen, Pete Kosonen, Jape Grönroos, Sami Hedberg ja Joni Koivuniemi.

Ällistyttävää mutta totta, että suurin osa ääliöhuumoriin kiintyneistä koomikoista näyttää kasaavan vitsinsä yhtälöllä Antti Tuisku + homo = hyvä huumori.

Mikäpä se siinä. En tiedä että naurattaako tämä jotakuta (tosin Jonin heitto Antin armeija-ajoista oli toki ihan viihdyttävä, lähes naurattava.), mutta kun on maksanut lipusta muutaman kympin, niin odottaisi vähän tasokkaampaa huumoria. Hyvä vitsi naurattaa toisellakin kerralla, Antti Tuiskun homous ei edes ensimmäisellä.

Innostus käydä ookko nää nauranu-illoissa on laskenut kuin Kreikan maksukyky sen jälkeen kun on liian usein osunut homoille ja vammaisille nauraminen on hauskaa-koomikoita koko illan täydeltä. Toivottavasti syksylle kasautuu jotain kivempaa. Jos ei pysty nauramaan itselleen niin ei kyllä pysty naurattamaan ketään muutakaan.

Illan erityismaininta Sami Hedbergin naisvitseistä, hauskaa ja oivaltavaa. Selvästi tehty töitä tämän jutun eteen ja imitointi toimii.

Toinen erityismaininta Pete Kososelle yleisestä kuumuudesta ja hyvistä jutuista. Namu. En yleensä säntäile keikan jälkeen artistien puheille mutta nyt piti kyllä vakavasti harkita... (harkintaan se sitten kyllä jäi)

Ookko nää nauranussa on muuten harvoin ketään pahoja yleisöstä huutelijoita. Onko sattuma vai onko oululaiset niin ujoja ettei uskalla.

Tälläkin finlandia-keikalla sattui paikalle porukka jonka käytös oli kuin risteilyllä, laivaan ei vaan ollut ehditty tai löydetty. Eivät kuitenkaan esitystä pilanneet ja muutama hauska juttukin irtosi esiintyvältä taholta näistä kolleista.

Muuten: Tommi K, Tommi K; hauskaha sä olet, mutta älä hemmetissä huuda siihen mikkiin.

How to do it, part IV

Q: Kuinka saadaan kuluttaja kiintymään omaan uuteen tuotteeseen entistä enemmän luomalla tympeä tunne olemassaolevaa, kilpailevaa tuotetta kohtaan?
A: Tehdään usein käytettävä toiminto uuteen tuotteeseen ihan vain hieman erilaiseksi kuin kilpailevassa tuotteessa. Kuluttajaa vituttaa kun se klikkaa just sitä väärää nappia palatessaan kilpailevan tuotteen pariin.

Nimim. joka ikinen kerta kun klikkaan Firefoxissa oikeaa hiirennappia ja valitsen muistin perusteella valikosta ensimmäisenä listalla olevan asian, niin ajattelen että fuck you firefox kun se aukaisee linkin uudessa ikkunassa eikä välilehdessä. Arvatkaa mitä Google Chrome tekee samassa tilanteessa?